Niin kauan kun muistan, ruuasta on tehty ihmisille enemmänkin ongelma, kuin asia, mistä nauttia ja iloita. On ollut heroin chic -trendejä, pikadieettejä, pussiruokia ja kaupan hyllyt täynnä vähäkalorisia vaihtoehtoja. On surullista ajatella, miten paljon ihmiset oikeastaan käyttävät energiaansa siihen, että kieltävät itseltään ruuasta nauttimisen. Ruoka ei ole vihollinen, vaan ystävä.  

Joskus mietin, että ihmiset unohtavat elämän haurauden ja sen, ettei täällä olo ole itsestäänselvyys. Elämme vain kerran ja siksi tuntuu hassulta ajatella, että joku käyttää ainutlaatuista aikaansa ja energiaansa siihen, että elää tiukalla ruokavaliolla tai on joka toinen kuukausi karkkilakossa. Mielestäni meidän tulisi syödä juuri sitä, mitä meidän tekee mieli ja sitä, mikä on oikeasti hyväksi niin mielellemme, kuin kehollemme. Itsetuntemus on iso osa ruokavaliota, sillä me tiedämme itse parhaiten, mitä kehomme oikeasti tarvitsee.

Ruoka ei ole vain välttämätön paha tai polttoaine, vaan se on elämämme kannalta välttämättömyys. Ravinto, jota nautimme rakentaa kehoamme, se aktivoi ja sammuttaa solujamme. Se on läsnä elämässämme lähes kokoajan ja se vaikuttaa niin meidän mieleemme kuin kehoomme. Valtaosa hyvänolon hormooneista syntyy myös suolistossa, minkä takia on tärkeää, että annamme suolistollemme jotain muuta kuin väri -ja lisäaineilla työstettyä ravintoa. Maailma on pullollaan upeita raaka-aineita, mistä on mahdollista luoda arkisia, helppoja, värikkäitä ja maistuvia ruokia, joten miksi ei hyödynnettäisi niitä päivittäisessä elämässä? 

Millainen on sisäinen äänemme?  

Miten puhumme itsellemme ja miten suhtaudumme ruokaan?  Se millainen sisäinen äänemme on vaikuttaa vahvasti myös siihen, miten suhtaudut ruokaan. Henkinen kuormitus, nykypäivän suorituskulttuuri ja ihmisten ”laiskistuminen” ovat suoria reittejä siihen, että sisäinen ääni muuttaa muotoaan siihen, että ruoka on vain ja ainoastaan polttoaine päivän suoritusten taustalle. Nykypäivän vaatimukset ovat myös tie negatiiviseen ruokasuhteeseen. Se miltä tulisi näyttää ohjaa ihmisiä helposti siihen, että ruoka on vihollinen. On dieettejä, paastoja ja joka tuutista voit löytää uuden ruoka-aineen, mikä on todettu ihmisille epäterveelliseksi.

Olen aina rakastanut ruokaa ja tiukalla ruokavaliolla oleminen, karkkilakot tai muut rajoitteet ei ole tullut itselleni kuuloonkaan. Olen kasvanut ruuanlaiton parissa ja lapsuudesta muistan, miten hyvä ruoka toi koko perheemme yhteen, niin arjen keskellä, kuin juhlapyhinä. Tämä tapa on läsnä myös tämänpäivän elämässä ja tätä haluaisin myös opettaa muille. Vauhdikas arki, jatkuvat ärsykkeet ja informaatiotulva saattavat helposti kuormittaa ja luoda arjesta sellaisen, missä läheiset – ne kaikkein tärkeimmät ihmiset – jäävät pienemmälle huomiolle. Tällöin arjen ruokailuhetket ovat ne, milloin voi hengähtää, keskustella, nauttia toisen seurasta ja tottakai hyvästä ruoasta. 

Tunteet ohjaavat syömistä 

Kuten varmasti me kaikki tiedämme, tunteet ohjaavat syömistä. Oli kyse sitten vihasta, ilosta, kiukusta tai surusta. On päiviä, jolloin mikään ei tunnu toimivan ja tällöin ajatus “lohturuuasta” nousee usein pintaan. Tässä kohtaa se yleensä tarkoittaa herkuttelua ja herkuttelua nimenomaan irtokarkeilla, sipsillä tai kotiin tilatulla hampurilaisaterialla. En sano, että tälläinen herkuttelu olisi väärin, mutta uskallan haastaa sen verran, että itsetutkiskelu olisi tässä kohtaa paikallaan. Onko se todella sitä, mitä kehosi sillä hetkellä tarvitsee?  

Mitä terveellinen ruoka tarkoittaa minulle? 

Olen usemman kerran maininnut, kuinka ruoka on myös ravintoa sielulle. Se, mitä syömme vaikuttaa suoraan siihen, miten asiat koemme. Enkä nyt nosta itseäni jalustalle tai väitä, ettei meidän kauppakassiin koskaan eksy sipsejä tai irtokarkkeja, mutta haluan kuitenkin tuoda esille sen, että herkuttelu voi olla paljon muutakin. Minulle herkuttelu tarkoittaa hyvää kotona tehtyä ruokaa. Esimerkiksi uunifetaparsaa, tuoreella leivällä, kera voin. Uunissa paahdettua ananasta, kookoskermavaahdolla ja kauramurulla tai tacoja itsetehdyllä guacamolella, turkkilaisella jugurtilla, sekä paahdetulla tofulla. Siinä, missä herkuttelu osalle tarkoittaa kaikkea muuta kuin kotona itse tehtyä ruokaa, on se itselleni juuri sitä.  

Terveellinen ruoka käsitteenä on vuosien varrella muuttanut minulle muotoaan. Siinä, missä se joskus tarkoitti lautasmallin mukaan syömistä, tarkoittaa se nykyään sellaista ruokaa, minkä tiedän tekevän keholleni ja mielelleni hyvää. Jokaisella on oma käsityksensä “terveellisestä ruuasta”. Siksi suosittelenkin kaikille pysähtymistä itsensä ääreen ja aitoa ajattelua siitä, miten mikäkin ruoka todella vaikuttaa omaan mieleen ja kehoon.  

Valmennusfilosofiasta 

Aloitin valmentamisen liikunnan ja ravinnon parissa ja palveluita luodessa mietin, millaista lisäarvoa pystyisin tuottamaan valmennettavilleni. En halua olla tekemässä yksittäisiä ruokavalioita kaloreiden ja makrojen kera, vaan haluan olla ihmisten apuna etsimässä tasapainoista ruokailusuhdetta. Haluan toimia enemmän ravintoneuvojana kuin personal trainerina, joka tarjoaa tiukkoja ruokavalioita. Tästä pohtimisesta syntyi ajatus omasta reseptikirjasta. Nyt reseptit ovat alkaneet muodostua kirjan sivuille ja niitä kirjoittaessa ymmärsin, että haluan lisätä sivuille muutakin kuin reseptejä – se jotain muutakin, on ajatuksia ruuasta, meidän jääkaapin kulmakivistä, sekä ravintovalmennusfilosofiastani.  

Olen törmännyt treeniohjelmaan, mitä markkinoidaan lauseella ”best version of you”. Se herättää minussa ristiriitaisia fiiliksiä. Miksi haluaisin valmentajana ilmaista, että valmennettavani ei vielä ole tarpeeksi hyvä? Ymmärrän, että nykypäivän maailmassa, missä sinun tulee jatkuvasti kehittää itseäsi, tuollainen mainoslause myy. Tänä päivänä ihmiset kuitenkin voivat yhä huonommin, minkä vuoksi myös ennaltaehkäisevä työ on nostanut päätään erityisen vahvasti. Koen valmentamisen juuri tälläisenä työnä ja toivonkin reseptieni inspiroivan jotakuta kokeilemaan värikkäiden kotiruokien kokkailua. 

Nykypäivän arjessa tuntuu, että ihmisillä on jo valmiiksi asioita, mitkä tuottavat stressiä, joten miksi aiheuttaa ruuasta, mikä on päivittäinen tarpeemme, lisästressin aihe? Mielestäni olisi tärkeää löytää keinoja, millä saisi rennon suhtautumisen ruokaa kohtaan. Ja tässä kohtaa myös valmennustyö astuu esiin. Kirjoitin jo aikaisemmin ajatuksia herkuttelusta ja tämä herkkujen maailma liittyy vahvasti myös rauhaan ruokaa kohtaan. On tärkeä muistaa, että “morkkiksen” tunteminen on turhaa. Ruuasta on lupa nauttia!