Lähdin lukemaan Saku Tuomisen – Luova järkevyys kirjaa, sillä olimme päättäneet tiimin kanssa pitää kirjatreenit aiheesta luovuus. Ajattelin, että kirja tulee olemaan hieman pakollinen paha, mutta toisin kävi sillä, kirja veikin minut mennessään ja oli pitkästä aikaa mukavaa lukea kirjaa. Kirja herätti minussa aika paljon ajatuksia ja saatiin treeneissä hyviä keskusteluja luovuudesta.  

Olen aina pitänyt luovuutta ikään kuin taiteellisena ja visuaalisena asiana, mutta kirja pisti minut miettimään asiaa lisää ja nimenomaan eri kantilta. Olen yleensä miettinyt, että en ole kovinkaan luova ihminen, sillä en ole ehkä se taitavin piirtäjä tai valokuvaaja. No mitä se luovuus sitten oikein onkaan? Kirjassa tuotiin mielestäni hyvin esille sitä, että luovuus on kykyä tehdä ja toimia eri lailla ja paremmin. Tässä vaiheessa aloinkin päästä asiaan kiinni ja ymmärtämään, että hetkinen ehkä minusta löytyykin luovuutta ja itse asiassa aika paljonkin. 

Olen mielestäni luova persoona, en ehkä se äänekkäin erilaisten ajatusten tai toimintamallien esille tuoja. Tehdessäni asioita minulle tulee monissa tilanteissa olo, että asioita voisi tehdä paljon paremmin ja tehokkaammin. Työskennellessäni yksin lähdenkin monesti näin toteuttamaan ja haluaisinkin oppia tuomaan itseäni enemmän esille Artessa, jotta voisimme kehittyä yhdessä ja myös itse henkilökohtaisella tasolla. Uskon, että aikaisempi työkokemukseni rauhanturvaajana opetti minua toimimaan luovasti erilaisissa muuttuvissa tilanteissa ja välillä joutuikin soveltamaan asioita ja keksiä uusia toimintatapoja.   

Kirjassa puhuttiin paljon siitä, kuinka arjessa törmää erilaisiin tilanteisiin mitkä tuottavat harmia tai ei vaan toimi järkevästi. Näihin tilanteisiin monesti pienellä luovalla ajattelulla keksii yllättävän nopeastikin ratkaisun. Mielestäni vakuuttava esimerkki kirjassa oli kuinka Helsinki – Vantaan lentokentän pysäköintihallista oli aikanaan vaikea löytää tyhjää parkkiruutua mahdollisimman läheltä sisäänkäyntiä, ja ihmiset ajelivat tuskissaan parkkihallia ympäri. Yksi lentoaseman johtajista keksi tähän ratkaisun, asennetaan parkkiruutujen yläpuolelle valo, joka kertoo vihreällä värillä, että parkkiruutu on tyhjä ja tämä teki pysäköinnistä todella paljon helpompaa. Näinkin simppeli idea ja todellinen helpotus turhaan ajamiseen ja ajankäyttöön parkkihallissa. Uskon, että moni ihminen on saattanut miettiä samanlaista ideaa pienen aivotyöskentelyn jälkeen, mutta tässä tullaankin juuri tilanteeseen, kun ei ihmiset ovat mukavuudenhaluisia eikä viitsitä/uskalleta lähteä viemään ideoita teoiksi.  

Kirjan esimerkki laittoi minut ajattelemaan omaa arkeani ja sitä, että ainakin viikoittain miltei päivittäin törmää erilaisiin asioihin mitkä ei toimi omasta mielestäni kunnolla ja ne voisi tehdä paremmin. Olenko sitten lähtenyt ratkomaan näitä, rehellisesti sanottuna en juuri ole jaksanut miettiä asiaa sen enempää tai vaan miettinyt, että joku muu on varmasti keksinyt jo asialle ratkaisun. Kirjan luettuani olen nyt yrittänyt pitää silmiäni enemmän auki ja mikäli erilaisia ongelmia ilmaantuu arjessa niihin voisi lähteä rakentamaan potentiaalisia ratkaisuja niin ajatuksen kuin käytännönkin tasolla. Idean ei tarvitse olla mikään maata mullistava vaan nimenomaan on tehtävä erilaisia ja parempia ratkaisuja. 

Pakotettu luovuus 

Luovuus workshopit – Kirjassaan Tuominen toi esille sen, kuinka luovuus kärsii monesti silloin kuin siihen niin sanotusti pakotetaan. Moni yritys saattaa järjestää erilaisia luovuus workshopeja, joissa koitetaan keksiä erilaisia ratkaisuja ajankohtaisiin ongelmiin yrityksen järjestämässä parin tunnin mittaisessa aikaikkunassa ja sen jälkeen ihmetellään, kun ei saatukaan haluttua lopputulosta. Olen itse huomannut, että luovuus on parhaimmillaan silloin, kun sitä vähiten odottaa. Tiimiakatemialla erilaisten projektien yhteydessä monesti mietin jotain ratkaisua, kuinka tämä saadaan toimimaan mutta lopulta hakkaan vain päätäni seinään. Ratkaisut tulevatkin monesti silloin kun sitä vähiten odottaa ja ei ajattele asiaa sen enempää. Olen myös huomannut, että toimiessa ikään kuin paineen alla ei oma luovuuteni ole aina ihan parhaimmillaan. Olemme tehnyt tiimin kanssa nyt lähiaikoina 8 tunnin mittaisia ideasynnytyksiä yrityksille ja näissä aina emme ole luovimmillaan. Olen huomannut, että olen keksinyt kotona työpäivän jälkeen vasta kotona erilaisia ratkaisuja päivällä esitettyihin ongelmiin, vaikka en ole asiaa tiedostaen edes miettinyt.  

20 malli luovien ideoiden tukena 

Kirjassa Tuominen esitti 20-mallin, joka koostuu viidestä vaiheesta, 20 sekuntia, 20 minuuttia, 20 tuntia, 20 päivää ja 20 viikkoa. 

1. Ensimmäisen 20 sekunnin aikana otetaan idea vastaan. Vastaanottajan täytyy aidosti kuunnella ja olla kiinnostunut asiasta. Jos aika ei ole hyvä, sovitaan uusi aika. 

2. 20 minuutin kuluessa idean kertomisesta annetaan palaute rajaamatta vielä ideoita pois tässä vaiheessa. 

3. 20 tunnin sisällä idean kertoja tekee yksinkertaisen toimintasuunnitelman 20 päivälle. 

4. Jos ideasta innostutaan, luodaan lyhyt projekti ja testataan ideaa seuraavan 20 päivän ajan. Sovitaan mitä ideoita testataan ja miten, jotta projektin potentiaalista saadaan parempi kuva.  

5. Jos idea on edelleen innostava, tehdään kattavampi ja kunnianhimoisempi projektisuunnitelma ja jatketaan projektia 20 viikkoa. Tämän jälkeen se joko toimii tai se on kuopattu.  

Mielestäni tämä malli on erittäin käytännöllinen ja varmasti voisimme hyödyntää tätä tiimissämme. Voisimme kokeilla tätä esimerkiksi tiimin yhteisten projektien suunnittelussa, jolloin jokaisen ideat tulisivat ainakin kuulluksi ja niitä päästäisiin kokeilemaan käytännössä. Jokaista ideaa tuskin pystyisi toteuttamaan näin pitkästi, mutta ainakin pienellä kokeilujaksolla.