Kirjaksi valikoitui tällä kertaa erikoisempi, mielenkiintoisempi ja ehkä omasta normista poikkeava kirja. Kirja valikoitui lähes puhtaasti Gigantin työkaverin suosituksesta. Normaalisti työkaverin kirjasuositus ei välttämättä herättäisi näin paljoa kiinnostusta, mutta tämä oli erilainen tapaus. Kyseisestä kaverista saa todella viisaan kuvan ja tuntuu, että hänellä on todella hyvät vuorovaikutus- ja kommunikaatiotaidot tilanteessa, kuin tilanteessa. Tämän perusteella uskoin, että kirja ei voi olla ihan surkea.

Koko kirjan oleellisin sana ja lyhenne oli aika selvä ja mainittiinhan se jo kirjan etukannessa. Kyseistä lyhennettä en ollut nähnyt missään aikaisemmin. Tämä lyhenne on nvc eli englanniksi nonviolent communication. Nvc on amerikkalaisen Marshall B. Rosenbergin kehittämä vuorovaikutusprosessi. Nvc tarjoaa kirjan mukaan soveliaampaa tapaa kommunikoida ilman, että tartuttaisiin olettamuksiin tai mielikuviin. Pyyntöprosessi esitetään kirjassa neljänä askeleena, jotka ovat havainto, tunne, tarve ja pyyntö. On äärimmäisen tärkeää, että kummatkin osapuolet sisäistävät kyseisen kommunikaatiotavan, jotta tarpeiden ja ongelmien syyt avautuvat kummallekin. Monesti keskusteluissa etsitään kompromisseja, eikä kumpikaan osapuoli ole välttämättä tyytyväinen lopputulemaan. Nvc:n tarkoitus on täyttää kaikkien toiveet, mikä ei ole helppoa, eikä nopeaa, mutta silti mahdollista.

Marshallin pitkän kokemuksen mukaan on lähes aina mahdollista ratkaista mikä vaan konflikti siten, että lähes kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä lopputulemaan. Kyseinen menetelmä ei ole helppo ja vaatii paljon kärsivällisyyttä, sekä muita keskustelu taitoja, jotta prosessi voi onnistua. Kun tätä kyseistä aihetta kirjassa käsiteltiin, niin vähän hymähdin ja totesin itselleni, että tuo ei voi pitää paikkaansa.

Nvc kertoo osapuolen syyn tarpeelle, eikä vain tarvetta. Kun ilmaisemme asian ilman vaatimuksia, oletuksia tai emme niin suoraa tunteiden pohjalta, saamme ihmisiltä ja keskusteluista paljon enemmän.

Kirjassa oli todella hyvä esimerkki asiasta, johon varmaan enemmistö ihmisistä pystyy samaistumaan. Jos haluaa tuoda esille turhautumisen esimerkiksi työpaikalla, muotoilee asian esilletuomista etukäteen järkeväksi, joka vähentää tuomitsevuutta ja kritiikkiä, sekä rohkaisee ratkaisupohjaiseen keskusteluun. Monesti vastaavan tyylisissä tilanteissa tulee yksinkertaisesti oltua liian hätäinen ja tunteiden myllätessä kehossa menee kertomaan asiasta ja asian ulosanti on aivan väärä.

Lähes kaikille olisi mielestäni hyvä muistuttaa, että pienet askeleet tässäkin asiassa vaikuttavat suuresti kokonaisuuteen. Positiivisesti esitetty pyyntö asiaan kuin asiaan, jättää hyvän mielikuvan, eikä painostavaa tai vaativaa oloa. Meidänkin tiimissämme tässä asiassa olisi varmasti parannettavaa. Tulee heti mieleen muutamia tilanteita, joissa tästä asiasta on mainittu. Näissä tilanteissa asioita tai toiveita ei olla tuotu esille sillä kaikkein kannustavimmalla kommenteilla tai pyynnöillä. Tämäkin on onneksi asia, mistä olemme aina tapahtuneen jälkeen keskustelleet ja todenneet, ettei asiaa tuotu ehkä nyt ihan oikealla tavalla esille ja tästä otetaan opiksi. Tässäkin asiassa tulee vain se ristiriita, että joillekin tämä toisille väärältä kuulostava korostus tai huomautus saattoi olla ihan toimiva tapa.

Oma keksimä esimerkki, kun tiimissä ilmoitetaan asia ilman nvc mallia: ”Onko liikaa vaadittu, että ne saatanan tuntikirjaukset olisi ajallaan merkitty? Ei jaksaisi jokaisella viikolla mainita tästä”.

Oma keksimä esimerkki, kuinka tiimissä voisi hyödyntää nvc mallia kaikilla neljällä välivaiheella: ”Kun avaan tuntikirjaukset sunnuntai iltana ja huomaan, että ne puuttuvat monelta (Havainto), niin se ärsyttää minua (Tunne), koska minulle on erittäin tärkeää luottaa siihen, että tiimin välisistä sopimuksista pidetään kiinni (Tarve). Voidaanko kaikki katsoa kirjaukset tänään kuntoon ja luvata yrittää arvostaa meidän kaikkien aikaa ja hoitaa asiat jatkossa ajallaan? (Pyyntö).

Kirjassa oli mielenkiintoine vaihe, jossa käskettiin miettimään tilanne kuluneelta viikolta, jossa sanoin ei ja miten olisin voinut sanoa asian paremmin kyseisellä hetkellä. Suoraan en itse saanut mitään yhtä asiaa mieleen. Tiedostin kuitenkin heti, että jos on asia mistä olen ihan ehdottomasti erimieltä, saatan jostain syystä heti ryhtyä puolustus kannalle, enkä selvittää toisen osapuolen syitä tai tarpeita mielipiteelleen. Täytyy yrittää kiinnittää tähän asiaan huomiota ja kehittyä sen parissa ajan kanssa.

Usein meitä kohtaan esitetyt pyynnöt tai toiveet, jotka eivät miellytä meitä, ovat mielestämme epäoleellisia, turhia ja reaktiomme on kuin se olisi väärin meitä kohtaan.

Esimerkkinä jos työnantaja antaa jonkun epämiellyttävämmän työtehtävän, mitä ei haluta tehdä, on työnantaja silloin ilkeä tai järjetön tätä vaatiessaan. Seurauksena tulee mahdollisesti vihaiseksi, ärtyneeksi tai pettyneeksi. Nvc:n kautta oppii näkemään asiat toiselta kannalta, kuin esimerkiksi tässä tapauksessa vääryyden näkökulmasta. Opimme mahdollisesti näkemään myös mitä toinen osapuoli tarvitsee kyseisessä tilanteessa ja asettumaan myös työnantajan rooliin.

Kirjassa oli todella hyvä esimerkki palautteen antamisesta esimerkiksi esiintyjälle. Esityksen pitäjälle kertominen hänen suorituksestaan ei tarvitse olla hehkuttamista hänestä itsestään vaan esimerkiksi mitkä asiat vaikuttivat tai inspiroivat sinua puheessa. Kolme osaa keskustelun kunnioituksen ilmaisemiseksi. Mitä opin, mikä tarve selvitettiin, ja mitä tunnen nyt.

Lyhyt yhteenveto kirjasta.

Nvc on koko elämän mittainen harjoitus puhumisesta & kuuntelemisesta empatiaa hyödyntäen. Kun pystyy rehellisesti ja avoimesti kertomaan toiveet ja tarpeet, yleensä huomataan, että niihin myös vastataan. Opi käyttämään omia tunteita kuvaavaa kielioppia. Nvc ohjaa meitä selittämään itseämme ja kuuntelemaan muita yleisten automaattisten reaktioiden sijaan. Yleisimmät reaktiot, kuten puolustus, hyökkäys, oletusasetelmat ja tilanteet vähenevät.