Rakastan ja vihaan vaatteita

Lähdeteos: Rakastan ja vihaan vaatteita

Lähdeteoksen kirjoittaja: Anniina Nurmi

Teoriapisteet: 2

Vaateteollisuus on yksi maailman suurimmista teollisuudenaloista ja samalla yksi merkittävin tekijä ympäristökuormituksessa, sekä ilmastonmuutoksen etenemisessä. Vuosittaiset kasvihuonekaasupäästöt, jäteongelmat, sekä luonnonvarojen ylikuluttaminen ja saastuttaminen ovat kasvavissa määrin yhä isompi ongelma ja uhka ympäristöllemme. Meidän on ymmärrettävä ylituotannon ja liikakuluttamisen kestämättömyys ja ottaa suhteemme vaatteisiin kriittiseen tarkasteluun. On pyrittävä näkemään itsemme aktiivisena osallistujana pelkän kuluttajan sijaan ja tavoitella uutta ja kestävää tapaa nauttia vaatteista. (Nurmi 2021.)

Pikamuoti

Pikamuoti on viimeisimpien vuosien aikana räjähtänyt käsiin ja tätä jatkuvasti kiihtyvää vaatealan osaa onkin alettu jo kutsumaan ultrapikamuodiksi. Pikamuodilla tarkoitetaan nopeaa ja halpaa vaatemuotia, jonka tuotantomäärät hipovat pilviä, kun yritetään pysyä jokaisen vaihtuvan muotitrendin aallonharjalla. Tästä ilmiöstä kärsivät niin ympäristö, eläimet ja ihmiset. Kirjassa hyvin herättelevä ajatusleikki pikamuodin vaikutuksista laittoi pohtimaan tilannetta, jossa et ole ikinä ennen koskenutkaan tupakkaan, mutta tunnet toisella puolella maailmaa olevan ketjupolttajan terveyshaitat itselläsi. Tupakoitsija itse pysyy terveenä ja hyppii onnellisuuskyselyiden kärjessä, samalla tyydyttäen riippuvuuttaan joka vuosi entistä enemmän, kun sinä kärsit keuhkosyövästä. Miljoonille maailman ihmisille ilmastokriisi on todellisuutta jo nyt ja yksi kriisin aiheuttaja on megalomaanisesti kasvava vaateteollisuus.

Pikamuotiketjujen yritysjohtajat perustelevat valintojaan työllistämällä kehitysmaiden ihmisiä ja vähentämällä globaalia köyhyyttä. Viimeisen neljän vuosikymmenen aikana köyhyydessä elävien ihmisten määrä on kuitenkin vain kasvanut, vaikka maailmamme on rikkaampi kuin koskaan. Köyhyydenpoistamis narratiivi ja pikamuoti eivät tule koskaan kävelemään käsi kädessä ja on vaikea uskoa, että mikään yritys mene toiseen maahan tuottamaan vaatteittaan vain siksi, että haluaa luoda alueelle työpaikkoja.

Tiedonhankinnan vaikeus

Vielä nykypäivänäkin kuluttajan on hyvin vaikeaa selvittää mikä on vastuullista ja mikä ei. Monet yritykset kertovat olevansa vastuullisia, muuta näkyykö tämä sanojen lisäksi myös teoissa. Kun haluaa lähteä selvittämään tätä tiedot esimerkiksi ympäristövaikutuksista, päästöistä ja hiilijalanjäljestä ovat kiven alla. Puhumattakaan hintarakenteesta, sekä työntekijöiden palkkatasosta, hyvinvoinnista tai oikeuksista. Jopa tietoa itse vaatteen materiaaleista ja niiden kierrättämisestä voi olla haastavaa löytää.

Tämä informaatio pitäisivät olla kaikkien nähtävillä ja helposti löydettävissä. Mielestäni ei ole kuluttajan tehtävä kaivaa, jokaista pientäkin tiedonjyvästä vaatefirmojen ekologisuudesta ja vastuullisuudesta. Jokaisen yrityksen vastuulla pitäisi olla rakentaa toiminnastaan läpinäkyvää ja avointa.

Viherpesu

Viherpesulla tarkoitetaan yritysten harjoittamaa markkinointia ympäristöystävällisyydestä ja vihreistä arvoista, joilla ei todellisuudessa ole minkäänlaista totuuspohjaa. Se, että yritys kertoo esimerkiksi käyttämänsä puuvillan olevan vastuullista, samaan aikaan parinkymmenen muun asian olevan päin persettä ei kokonaiskuva näyttäkään enää niin vihreältä. On myös lukemattomia sertifikaatteja, merkkejä ja raportteja, jotka ovat faktojen sijaan täynnä pelkkiä korulauseita. Kuluttajia viedään kuin pässiä narussa ja totuuden paljastuttua voi tulla fiilis, että mihinkään ei voi enää luottaa.

Olemmekin törmänneet Loventin kanssa tähän ongelmaan, kuinka vastuullisuutta tai ekologisuutta ei pysty enää käyttämään oikein minkäänlaisena erottuvuustekijänä tai brändikärkenä. Kun kaikki vaatealan firmat haluavat kutsua itseään vastuulliseksi, ei Loventin tapainen yritys, joka rehellisesti on näitä asioita pysty erottumaan joukosta. Tai ainakin sen eteen on tehtävä rutkasti enemmän töitä ja käytettävä luovuutta viestinnässä, jotta ensivaikutelma asiakkaalle ei vaikuta viherpesulta. Me olemme sitä mitä sanomme ja seisomme sanojemme takana, emme yritä viherpestä tai saada toimintaamme kuulostamaan paremmalta mitä se on. Emme kiertele tai puhu ympäripyöreitä tai anna vääriä mielikuvia totuudesta. Uskallamme kertoa myös ongelmista, koska se rakentaa luottamusta – ei kukaan ole täydellinen.

”Pyrkimykset” eivät kerro tavoitteisiin sitoutumisesta, vaan teot kertovat.  Jos läpinäkyvyyttä ei ole, voidaan olettaa, että asiat eivät ole kunnossa ja jotain halutaan piilottaa. Läpinäkyvyyttä on se, että on itsetietoinen toimintansa ja tuotantonsa vaikutuksista ja on myös valmis kertomaan niistä. On tärkeä pystyä kertomaan  ne asiat, mitkä ovat jo hyvin, mutta myös se missä asioissa voisimme vielä kehittyä. Avoin vuorovaikuttaminen eri sidosryhmien kanssa on olennaista vastuullisuuden viestimisessä. Loventin projektiryhmässä meidän yksi vastuualueistamme on vastuullisuusviestintä, joten siihen aiomme todella panostaa ja käyttää aikaa.

Lisää ajatuksia Loventista

Kirjaa lukiessa heräsi paljon uusia ajatuksia ja ideoita Loventin kehittämiseksi, mutta oli myös hienoa huomata, kuinka monella osa-alueella meillä on jo aivan oikea suunta. Haluamme toimia suunnannäyttäjinä vaatetuotannon kestävässä kehityksessä ja vastuullisuudessa. Olemme kertakäyttöistä vaatekulttuuria vastaan ja haluammekin kannustaa ihmisiä pitkäkestoisiin vaatehankintoihin. Vältämme ylituotantoa ja siksi kaikki meidän tuotteemme valmistetaan vain tarpeeseen. Tahdomme tuottaa monikäyttöisiä vaatteita, jotka kestävät vuosia, mutta elinkaarensa lopussa ovat helppoja kierrättää.

Kestävät arvot ovat toimintamme ytimessä ja kaikki tuotteemme valmistetaan Jyväskylän Vaajakoskella, omassa tehtaassa ja oman henkilökunnan voimin. Turvallisten tuotantoprosessien perustana toimivat kotimaiset ja eurooppalaiset kangastehtaat, joihin olemme aktiivisesti yhteydessä ja Viivi on päässyt vierailemaan vierailemassa Ranskassa tehtaassa, josta osa kankaistamme tulevat. Myös pakkausmateriaaleina haluamme käyttää vain kartonkia ja paperia.

On hienoa olla luomassa Suomeen pitkäkantoista brändiä, joka pyrkii tekemään omalta osin muutosta vaatetuotantoon ja ihmisten kulutustottumuksiin.

Pohdintaa

Vastuullisuutta ei tulla kuitenkaan saavuttamaan kuluttamalla ja kierrättämällä tai ekologisemmilla materiaaleilla. Pystymme vaikuttamaan muullakin kuin ostopäätöksillämme ja vastuullinen kuluttaminen on kaikkea muuta kuin uuden ostamista. Vastuullisin vaate on aina käytetty vaate ja onkin ollut mahtava huomata miten erilaiset second hand-liikkeet ja myyntikanavat ovat kasvava trendi. Omilla valinnoillani voin siis vaikuttaa moneen asiaan ja kulutuskäyttäytymiseeni, mutta tarvitaan paljon myös suuria rakenteellisia muutoksia ja uutta lainsäädäntöä asioiden edistämiseksi. Kirjassa mainittiin suunnitteilla olevista säädöksistä kuten EU:n yritysvastuulaista ja tekstiilijätteen erilliskeräyksen pakollistamista kaikkiin EU-maihin vuoteen 2025 mennessä. Olisi myös tärkeää kehittää lisää vaatealan toimijoiden ja teollisuusalan yhteistyötä, jotta saataisiin vanhoista vaatteista uutta raaka-ainetta teollisessa mittakaavassa.

Henna Lehtonen | Osuuskunta Hohke

You May Also Like…

The Culture Map

 Kävimme vähän aikaa sitten tiimivaihdossa Berliinissä ja nyt ihan vasta oli Berliinin travelling universityn vuoro...

0 kommenttia

Lähetä kommentti