Tapio Aaltonen, Pirjo Ahonen ja Jaakko Sahimaa

Töitä pitää, tehdä koska niitä pitää tehdä.

Tiimiakatemian ensimmäiset pari vuotta keskityin pänttäämään erilaisia yrityskulttuuriin liittyviä asioita ja tekijöitä. Olen pyrkinyt ymmärtämään kulttuurin muotoutumista ja siihen vaikuttavia lähtötekijöitä. Mitä enemmän tutkii nykyajan työelämän trendejä ja nykysukupolven motiiveja työnteon takana huomaa selkeästi, että ihmiset haluavat tehdä töitä, joista on myös heille merkitystä. Yrityskulttuurin ja erinomaisen työnantajuuden perustana on nyt ja tulee olemaan työelämän tuoma merkityksellisyys ihmisen omaan arkeen, elämään ja elämän tarkoitukseen. Frank Martela mainitsee kirjan esipuheessa, että ihmiset ovat tutkimusten mukaan valmiita uhraamaan palkastaan monia kymmeniä prosentteja, jos voisivat tehdä heille itselleen merkityksellistä työtä.

Tähän tietenkin vaikuttaa moni asia kuten kasvatus ja se, miten on oman arkensa rakentanut. Digitalisaation ja tekoälyn myötä työpaikat tulevat vähenemään ja työnantajat tulevat myös olemaan tarkempia rekrytoinneissaan, sillä jos tekijä ei koe työpaikkaa itsellensä merkitykselliseksi ja tekee työtä vain saadakseen rahaa, on todennäköisyys huonompaan tehokkuuteen myös suurempi. Tänä päivänä tarkkojen ammattinimikkeiden sijaan työtehtävät vaativat enenevissä määrin laaja-alaista asiantuntijuutta työelämässä. Tämä voi vaikeuttaa yksilön oman merkityksellisyyden tunteen hahmottamista omassa työssään. Merkityksettömältä tuntuva työ voi tuntua puuduttavalta. Työn merkityksellisyyden kokemus riippuu pitkälti siitä, onko työllämme tarkoituksia ja päämääriä, joita pidämme myös edistämisen arvoisina.

Onko millään mitään merkitystä?

Merkityksellisyyden tunne ei luultavasti ole itsessään sellainen tunne, jonka voimme selkeästi erotella muiden tunnetilojen joukkoon. Merkityksellisyys muodostuu monen eri tunteen sekoituksena pienten asioiden kasaantuessa suuremmaksi ja siihen liittyy myös ikäviä tunteita. Karrikoidusti merkityksellisyyden tunnetta voi verrata hyvään parisuhteeseen, jossa käydään läpi hyviä ja huonoja hetkiä, mutta voit silti 100% varmuudella sanoa rakastavasi toista. Merkityksellisyydessä ei välttämättä tarkoiteta nimenomaan rakkautta, mutta sen tulisi herättää samankaltaisia tunteita. Onnistumisia, kehittymistä, haasteita, iloa ja oman parhaasi antamista. Tiimiyrityksen tulee kannustaa jokaista tiimiläistä suuntaamaan omaa tekemistään niitä asioita kohti, jotka tuntuvat itsestä merkityksellisiltä. Toisin sanoen menemään omia unelmia kohti. Opitun teorian ja jaettujen kokemusten tulee pääasiassa ohjata sitä tapaa, jolla unelmia toteutetaan. Jokainen saavutettu unelma tarvitsee onnistuakseen virheitä ja rohkeita, mutta ei tyhmiä, kokeiluja. 

Heigassa on onnistuttu unelmien tavoittelussa. Olemme tehneet isoja ja pelottavia investointeja projekteja varten ja olemme kannustaneet kaikkia tekemään niitä. Jos ideat ovat olleet huonosti esiteltyjä, niin olemme pyytäneet suunnitelmiin tarkennuksia. Lähtökohtaisesti Heigassa menee läpi kaikki sellaiset ideat, jotka kuulostavat realistisilta ja ovat hyvin suunniteltuja. Tiimi ei ole ollut unelmien tiellä vaan päinvastoin. Tämä ei siltikään vielä riitä merkityksellisyyden tunteeseen.

JAMK. Yhteinen vihollinen.

Merkityksellisyyden tunne on ohjannut kansakuntia, heimoja, valtioita ja sukupolvia toimimaan ja rakentamaan tulevaisuutta. Esimerkiksi meillä Suomessa suuret ikäluokat ovat niitä, jotka ovat yhdessä lähteneet jälleenrakentamaan suurella tarmolla Suomea. Sodanjälkeinen Suomi on ollut paperilla tarkastellessa luultavasti monin kerroin kurjempi paikka, kuin Suomi nykyään, mutta jos merkityksellisyyden tunnetta mitattaisiin, niin lukemat olisivat tätä päivää paljon korkeammalla. Todella paljon korkeammalla. 

Suuret motivaattorit ovat olleet ihmiskunnan perusta. Joskus se on ollut uskonto, joskus yhteinen vihollinen ja joskus kehitys, vauraus tai valta. Yksilötasolla tärkeitä merkityksellisyyden tunteen tuojia ovat perhe, läheiset tai toimeentulo. Yksinkertaiset asiat. Nykyihminen ei ole enää yksinkertainen ja nämä eivät isossa kuvassa enää riitä.  Joillekkin riittää ja siksi länsimaat häviävät merkityksellisyyskeskustelut vähemmän kehittyneille maille 100-0.

Ne, jotka pystyvät tekemisessään ja olemisessaan näkemään ja hyväksymään itselleen korkeampaa tarkoitusta, kestävät useimmiten painetta ja vastoinkäymisiä muita paremmin. Ääriesimerkkinä kirjassa käytetään toisen maailmansodan aikana keskitysleireille pakotettuja juutalaisia ja muita ihmisryhmiä. Uskosta ja merkityksellisyydestä huolimatta jokainen saattoi joutua teloitettavaksi, mutta ne, jotka pystyivät näkemään leireillä olossaan jotain suurempaa, kestivät koettelemuksia muita paremmin. Juuri nyt näistä henkilöistä kirjoitetaan elämänkertoja.

Toinen hyvä esimerkki on merkityksellisyystaistelijat. Esimerkkinä vaikka Nelson Mandela ja hänen taistelunsa apartheidia vastaan. Taistelu kesti useita vuosikymmeniä ja suuren osan siitä Mandela istui vankeudessa. Hän kuitenkin koki, että hänenkin kohtelullaan on merkitystä suuremmassa kuvassa ja mahdollisuudet vastarintaan ja täydelliseen muutokseen ovat olemassa niin pitkään, kun häntä ei mestata. Hänen unelmansa toteutui.

Merkityksellisyys on valettu siis myös sankaruuden perustaksi ja tämä opetetaan meille, jopa tiedostamattomasti tarinoiden, iltasatujen ja historian sankareiden kautta. Ihmiset ovat valmiita tekemään suuriakin uhrauksia, jos he kokevat olevansa osana jotain suurta. Merkityksellisyys yrityksissä ja työelämässä luodaan vähemmän yllättäen myös tarinoiden kautta. Steve Jobs on meikäläisen johtaja-alttarilla yhtenä evankelistana ja pyhimyksenä kultaisissa kehyksissä. Jobs on monissa johtajuuden osa-alueissa aivan pohjasakkaa. Jos Jobs ei pitänyt ensivaikutelmastasi esimerkiksi hissimatkan aikana, saattoi hän hissinmatkan päätyttyä näyttää ovea. Hänellä oli silti aivan uskomaton taito luoda Applesta ja sen tarkoituksesta mukaansatempaavaa, suorastaan vallankumouksellista tarinaa, niin henkilöstölle, kuin asiakkaillekin. Applen voittokulkua selittää edelleen sama tarina; teemme jotain mitä kukaan ei ole vielä tehnyt. Mullistamme ihmisten elämän.

Nykyaikana Applen innovatiivisuus ei ehkä kolistele samoja huippuja, kuin 2000-luvulla, mutta Jobs onnistui elinaikanaan luomaan brändistä niin myyttisen, että sama tarina kantaa edelleen. Johtaja onnistui luomaan Applen tekijöille ja asiakkaille merkityksellisyyden tunteen, mikä johtaa usein älyttömiin tuloksiin.

Tiimiakatemian menestyksen takaaja on kulttimainen henki. Tunnemme olevamme erillämme muusta opiskelijaelämästä ja koemme tekevämme asioita paremmin. Organisaationa Tiimiakatemian ja sen avainhenkilöiden tulisi vahvistaa tätä. Johannes Partanen oli aikanaan visiojohtaja ja omalla esimerkillään haistatti Jamkille ja perinteiselle zombiopiskelulle vitut. Itse pidän tätä asennetta tietyllä tapaa täysin oikeana, sillä mitä lähemmäs viemme itseämme kohti rajakatua, niin pian myös löydämme itsemme sieltä. Parhaat tulokset Tiimiakatemian ajalta saamme, kun kiteytämme omat arvomme ja toimintatapamme meidän tiimiyrittäjille ja mahdollisille hakijoille, siten että he ymmärtävät meidän tekevän suuria asioita. Vallankumousajattelu tulisi olla meidän brändäyksen ytimessä aivan kuten se on joskus ollut, sillä me emme tule selviämään hengissä enää seuraavaa 30 vuotta jos yritämme johtaa yksikköämme, kuten muut oppilaitokset.

Kun viesti jostain tajunnanräjäyttävästä on selkeä ja meininki talossa sen mukaista, tulee myös hakijakunta muodostumaan sen mukaisesti.

Merkillistä suorastaan.

Merkityksellisyys ei iske päähän kuin salama korkealta taivaalta, vaan se on olosuhteiden, oman elämän katsomuksen ja tietoisten valintojen summa. Merkityksellisyys syntyy kolmen reitin kautta: kokemalla, tekemällä ja asennoitumalla.

Länsimaisen elämäntyylin ongelma on ahneus ja jatkuva enemmyyden tavoittelu. Sosiaalinen media tuo kaikille näkyviin maailman ja elämän tarjoamat mahdollisuudet. Ihmisen luontoon taas kuuluu semmoisten asioiden haluaminen, joita itsellä ei vielä ole. Uravalinnat, asuinpaikat, harrastukset ja mikä vaan valinta voi tuntua hankalalta, koska vaihtoehtoja on tuhansia ja taas tuhansia. Mistä tiedän, että tekemäni valinta on juuri minulle oikea? Länsimaisen talouden tavoite on kasvaa ja hallitseva tavoitetila heijastelee myös ihmisten arkielämään. On vaikeaa tyytyä siihen mitä on ja pitää sitä merkityksellisenä. Suurempi tavoite puuttuu.

Maissa, joissa BKT on korkealla ja elinolosuhteet hyvät koetaan keskimääräisesti pienempää merkityksellisyyttä. Länsimaisen elämän tarkoituksettomuuden ja merkityksettömyyden kokemus tuo mukanaan mielenterveyden häiriöitä. 

Etenkin Suomessa hyvinvointivaltio ja länsimainen elämäntyyli aiheuttaa kaksi asiaa:

• Nuorten mahdollisuudet saavuttaa omien vanhempien elintaso ja edellytykset esimerkiksi omistaa asunto on merkittävästi haastavampaa kuin aikaisemmin. Työnteolla elintason nostaminen tuntuu siis turhauttavalta. Talouden ja elintason nousu ei korreloi tavallisen suomalaisen kohdalla. Suomalaiset kannustinloukut ja verotus ovat myös omiaan eliminoimaan esimerkiksi vauraudesta unelmoivat.

• Hyvinvointivaltio takaa sen, että työtä ei lähtökohtaisesti edes tarvitse tehdä selvitäkseen hengissä. Sosiaalitukien määrä mahdollistaa itseasiassa ihan laadukkaan elämän. Työn tekeminen on kannattamatonta henkilökohtaisen hyvinvoinnin kannalta, sillä esimerkiksi osa-aikaisella ravintolatyöllä pääsee samoihin tuloihin kuin sosiaalituilla tekemättä työtä. Työn täytyy siis pystyä tarjoamaan myös jotain muuta, kuin sosiaaliturvan kokoisia tuloja. Toivon, että kannustinloukkuja poistettaisiin, mutta työelämän tulee kehittyä myös. Hyvinvointivaltion ylläpitäminen pääasiassa yritysten verotuloilla taas tarkoittaa, että etenkin pk-yritysten on vaikeaa palkata ihmisiä töihin ja samalla ylläpitää kannattavuutta.

Suomi pitää siis huolen siitä, että et vaurastu, MUTTA tässä maassa on mahdollista elää kohtalaisen mukavaa elämää verrattain pienillä tuloilla. Olemme asemoineet itsemme tilanteeseen, jossa varaus tulee joko perintönä, lottovoittona tai järjettömien riskien kautta, mutta toisaalta syödäksemme sisäfileitä tai lähteäksemme ulkomaille emme tarvitse aivan älyttömän suuria tuloja. Suomalainen työelämä suorastaan HUUTAA merkityksellisyyden tarvetta. 

Tiedämme, että merkitykselliseksi työnsä kokeva työntekijä on tehokkaampi, sitotutuneempi, terveempi, onnellisempi, hyvinvoivampi ja luovempi. Mihin itse haluan tähdätä, on sellainen johtajuus, jossa ymmärtäisin työyhteisön kulttuuria niin, että jokaisella työntekijällä on oikeasti hyvä fiilis töihin tullessa ja sieltä lähdettäessä.

Huomaan kuitenkin, että oma tapani tehdä töitä ja elää tätä elämää sotii vahvasti monen muun ajattelutavan kanssa. Itse olen etenkin Tiimiakatemian aikana hakenut elämälleni merkityksellisyyden tunnetta projekteista. Olen sillä tavalla visionääri, että uudet projektit tuovat minulle virtaa ja rakastan sitä suunnittelupöydällä tulevaa fiilistä. Minua ei yleensä haittaa, vaikka joutuisin tekemään töitä lähes kellon ympäri, sillä usein nautin jutuista, joita teen. En myöskään halua jakaa arkeani mustavalkoisesti työksi ja vapaa-ajaksi, koska jos pitäisin itseäni ajatuksen tasolla jatkuvasti töissä, niin pelkästään se, että ajattelen olevani töissä, kuormittaa pääkoppaa. Tämä ei kuitenkaan ole se ajattelutapa, joka sopisi kovinkaan monelle ihmiselle. Omassa ajattelussani on siis parantamisen varaa, eivätkä työni tulokset tai tahti myöskään puhu tapojeni paremmuuden puolesta. Oman arkeni merkityksellisyys koostuu ehkäpä liian paljon projekteista ja minunkin olisi tärkeää löytää työhommien ulkopuolelta merkityksellisiä asioita. Näin ymmärtäisin myös paremmin muiden ajatusmaailmaa.

Miten merkityksellistetään?

Kirjassa työn tarkoitus jaetaan kolmeen funktioon:

Työn ensisijainen funktio: Leivän hankkiminen pöytään. Palkan saanti ja sitä kautta itsensä tai perheensä elättäminen.

Toinen funktio: itsensä toteuttaminen, oman potentiaalin hyödyntäminen ja oman osaamisen käyttäminen osaamisen kautta. Ihminen lähtökohtaisesti haluaa tehdä niitä asioita, joita on opiskellut ja joita osaa tehdä. Tämän funktion toteutuminen yleensä vastaa kysymykseen: mitä haluan tehdä?

Kolmas funktio: hyvää tuottava päämäärä, yhteiskuntaan kiinnittymisen muoto, sosiaalinen tarkoitus ja yhteinen hyvä. Tämä on nyky-yhteiskunnassa merkitysfunktio. Kahden ensimmäisen funktion toteutuminen on verrattain yksinkertaisesti toteutettavissa ja vastuu niiden toteutumisesta on pitkälti yksilön vastuulla. Tämä viimeinen funktio on enemmän yrityksen ja heidän yritysviestintänsä tehtävä. Miten linkitetään jokaisen työntekijän työpanosta ja sen vaikutusta suurempaan kuvaan? Työntekijän on tärkeää tietää mitä heidän työnsä mahdollistaa muille tekijöille, asiakkaille ja yhteiskunnalle. Vaikutuksen selvittäminen ja sen sanoittaminen on yrityksen tehtävä ja mitä paremmin yritys siinä onnistuu, sitä paremmat todennäköisyydet merkityksellisyyden tunteen muodostumiseen ovat.

Puhelinmyyjä saa merkityksellisyyden tunnetta myymällä tuotteittaan niille ihmisille, jotka oikeasti tarvitsevat niitä. Moni maksaisi liian kalliita vakuutus tai sähkölaskuja ilman heitä.

Kun nämä kolme funktiota pystytään toteuttamaan, saadaan aikaan positiivinen ja pitkäjänteinen motivaation kierre. Merkityksellisyys luo motivaatiota. Motivaation syntymiseen ja loppumiseen liittyy olennaisesti sen heikkeneminen päämäärän saavuttamisen jälkeen. Kun projekti on saatu päätökseen tai joku siihen olennaisesti vaikuttava raskas asia, niin on normaalia, että motivaatio tekemistä kohti loppuu hetkeksi. Merkityksellisyyden tunne tulee tässä vaiheessa peliin ja tauon jälkeen motivaatio alkaa uudelleen rakentumaan. 

Työn kolmen funktion lisäksi työn muotoiluun kannattaa mielestäni käyttää Clayton P. Alderferin tarveteoriaa, jossa tiivistetään Abraham Maslown tarvepyramidi kolmeen osioon:

1. Toimeentulotarpeet: materiaalinen turvallisuus, olemassaolo ja säilyminen
2. Liittymistarpeet: tarve ihmissuhteisiin ja kuuluminen johonkin
3. Kasvutarpeet: pyrkimys hyödyntää ja kehittää tarpeitaan tuottavalla tavalla

Näitä kolmea tarvetasoa ohjailee kolme sääntöä.

• Mitä vähemmän kutakin tarvetasoa on tyydytetty, sitä enemmän niitä pyritään tyydyttämään.
• Mitä enemmän on alemman tason tarvetta tyydytetty, sitä enemmän toivotaan ylemmän tason tarpeiden tyydyttämistä̈.
• Mitä̈ vähemmän ylemmän tason tarpeita on tyydytetty, sitä enemmän toivotaan alemman tason tarpeiden tyydytystä̈.

Kun työtehtävien muotoilussa ymmärretään työn funktiot ja työn tekemiseen liittyvät tarpeet, ollaan hyvin lähellä ideaalitilannetta. Moni työtehtävä ei lähtökohtaisesti ole merkityksellisyyttä huokuva, joten se täytyy näiden työkalujen avulla kaivaa esiin ja varmistaa että perusasiat ovat kunnossa. Jotkut ammatit ovat taas lähtökohtaisesti hyvin merkityksellisiä tekijöilleen, jolloin perusasiat korostuvat. Esimerkiksi lääkärin ammatti on motivoiva, koska lääkäri näkee suoraan työnsä tuloksen. Merkityksellisyyden tunne on koko ajan käsillä. 

Viiden veen malli.

Välitä, valtuuta, varusta, viesti ja viitoita.

Välittävä johtaja kohtaa alaisensa inhimillisesti, arvostaen ja kunnioittaen, ja antaa sekä positiivista että kehittävää palautetta. 

Valtuuttamisella tarkoitetaan sitä, että johtaja jakaa vastuuta ja vapautta työntekijöille sekä luottaa alaistensa kyvykkyyteen hoitaa työtehtävät ilman jatkuvaa ohjausta. 

Varustamisen kautta varmistetaan, että työntekijöillä on työhön vaaditut henkiset ja fyysiset resurssit käytettävissä. 

Viestimällä johtaja varmistaa, että kaikki organisaatiossa työskentelevät tietävät mitä, miten ja miksi tehdään. Johtaja vaikuttaa omalla viestimisellään siihen, minkälainen keskusteluilmapiiri organisaatiossa vallitsee. 

Viitoittamalla johtaja voi valjastaa oman käytöksensä̈ johtamisen välineeksi, ja osoittautua sen kautta uskottavaksi johtajaksi. Viitoittaminen tarkoittaa sitä, että johtaja oman esimerkin kautta näyttää, mitkä ovat työn tekemisen standardit ja suunta. 

Tiimiakatemialla tiimiliiderien tärkeimmät tehtävät näistä kohdista ovat välittäminen, viestiminen ja viitoittaminen. Jokaisella tiimiyrittäjällä on oma vastuu tehdä projekteja ja kerätä pääomaa, jolla voivat varustautua tarvittavilla välineillä tai teoriatiedolla ja sitä kautta kasvaa osaajana. Tiimiliiderien täytyy luoda tiimiin toimintatapoja ja kulttuuria, jonka avulla tiimiyrittäjät kokevat etenevänsä polullaan ja pystyvänsä aina vain parempaan.

Mihin meikäläisen tulee keskittyä loppuvuoden aikana? Haluan kehittyä palautteen antajana, sillä esimerkiksi kevään yksäreiden jälkeen tuli fiilis, että en antanut tarpeeksi palautetta. Kevään mittaa olen antanut palautetta niille, joille pystyn sitä luontevasti antamaan, eli jotkut jäävät ilman. Myös palautetreeneissä en saanut suuta kunnolla auki.

Viitoittaminen on tietääkseni vahvuuksiani, mutta minun pitää pystyä olemaan siinä selkeämpi ja johdonmukaisempi. Vallankumouksiakaan ei tehdä ilman kunnon suunnitelmaa, joten viitoittamistaitoni eivät voi keskittyä vain impulsiivisiin pyrähdyksiin.

Tiimin toimiessa hyvin merkityksellisyyden kokemuksesta tulee yhteinen. Tällöin voidaan puhua tiimiälystä. Tiimiäly on sitä, kun ryhmä toimii niin, että jokaisen koko potentiaali tukee yhteisen tavoitteen saavuttamista. Tällöin älykäs tiimi on enemmän kuin osiensa summa. Viimeisen vuoden loppuaika me Heigassa keskitytään tiimiälyn kehittämiseen ja sitä kautta henkilökohtaisten urapolkujen hahmottamiseen, sekä erinomaisten opinnäytetöiden kirjoittamiseen.

Wiljami Jokela