Vastuullisin vaate on se, joka on jo vaatekaapissasi 

Päällimmäisenä minulle jäi kirjasta käteen ahdistus niin ilmaston puolesta kuin esimerkiksi myös ihmisoikeuksien puolesta. Ei kovin mairittelevat kirjan jälkitunnelmat, mutta tekee ihan hyvää välillä, että uudet tiedot hieman höykyttävät. Kirja sisälsi laajasti vaateteollisuudesta, sen vastuullisuudesta ja vastuuttomuudesta ja haluaa tarjota lukijalle eväitä kriittisempään kuluttamiseen ja kyseenalaistamaan omaa vaatesuhdettaan. Anniina Nurmi sanoo kirjan loppupuolella, että tämä kirja on keskustelunavaus ei kattava opas ja toivookin, että vastuullisuustyö menisi niin hurjaa vauhtia eteenpäin, että kirjassa esitetyt ratkaisut olisivat pian jo vanhentunutta tietoa. 

Olen katsonut verta hikeä ja t-paitoja -sarjan jo pari vuotta sitten, kun se ilmestyi ja koen, että tietämykseni on ollut kohtalaisella ja tiedostavalla tasolla jo ennestään. Tästä huolimatta kirja sai minut entistä ahdistuneemmaksi, sillä ala on sellainen, joka kaipaisi kipeästi vielä entistäkin enemmän huomiota, jotta asioille alkaisi oikeasti tapahtua jotain nopealla syklillä. Nurmikin mainitsi, että katsoo vastuullisuuden nykytilannetta pelonsekaisin tuntein. 

Olin myös täysin virheellisesti ajatellut vuosikausia, että luomupuuvillaa, viskoosia ja villaa sekä eritoten merinovillaa suosimalla en olisi kuluttajana sieltä huonoimmasta päästä. En ole enää hetkeen ostanut vaatteita, kuin oikeasti tarpeeseen ja yritän ostaakin niin vastuullista kuin vain löydän, välillä energiaa riittää paremmin kirpputoreilla kiertämiseen ja sieltä etsimiseen mutta myönnetään, että aina omat voimavarani ja aikatauluni eivät riitä siihen ja ostan välillä myös uutena, mutta yritän tehdä ostoksiani vastuullisemmin ja sen mukaan, että vaatteiden materiaalit kestäisivät paremmin aikaa. Yllä mainitsemani materiaalit ovat olleet sellaisia, joiden olen kokenut kestävän paremmin ja näin ollen vaatteen käyttöikä tulee olemaan pidempi. Järkytyksekseni sain kuitenkin todeta, että osa näistäkin materiaaleista tulee olemaan tulevaisuudessa boikottilistalla. Tämän lisäksi ostan ylipäätään sellaisia vaatteita, että ne kestävät aikaa ja haluan, että en enää tulevaisuudessa kyllästy vaatteisiin, jotta kaappini pysyisi samana vuodesta toiseen ja ostaisin vain rikki menneiden ja sellaisten tilalle uusia tuotteita, jos edeltäjää ei enää pysty huoltamaan kuntoon.  

Tiedostan myös, että oma prosessini on aivan kesken moneltakin osin, sillä esimerkiksi vaatekaapissani on pussi, jossa on vaatteita joita olen kerännyt kaapistani sitä mukaa, kun olen todennut etten käytä niitä enää. Näiden olisi tarkoitus siis lähteä kiertoon, mutta olen huomannut että osan laatu on ollut niin heikkoa, ettei niille löydy jatkokäyttäjää enää. Tätä harmittelen näin jälkikäteen, että miksi sitä on ostanut niin huonolaatuisia vaatteita, mutta tärkeintä on nyt ajatella, että toimin olemassa olevien kanssa viisaasti ja en tee jatkossa enää noin huonoja valintoja. Tiedän toki syyn siihen miksi olen tullut ennen ostaneeksi huonolaatuisempia vaatteita. Olen ollut suoraan sanottuna nuori ja tietämätön. Onnekseni voin kuitenkin todeta, että pussissa olevat vaatteet ovat oikeasti olleet paljon käytössä vielä muutamia vuosia takaperin. Ja ne ovatkin jääneet sen vuoksi pois käytöstä, että laatu on pettänyt. On saumoistaan kiertynyttä paitaa ja sellaista johon on tullut reikää tai muuten vain nukkaantunut niin pahasti, että heikkoa keinokuitua ei edes huoltamalla saa enää hyvännäköiseksi ja käyttökelpoiseksi.  

Olen säästänyt tätä pussia hieman sellaiseksi ”mökkivaatteet” pussiksi, sillä siellä voi sitten kulkea pihatöissä paidassa, joka on alkanut kiertämään saumoistaan. Parhaat olen siis tästä pussista jo vienyt kirpputorille ja suurimman osan olenkin saanut menemään seuraaville käyttäjille, täytynee taas varata seuraava pöytä, että pääsisin siihen tilanteeseen, että ne, joita ei tule käytettyä tai eivät istu enää itselleni pääsisivat parempiin koteihin ja loput menisivät sitten mökille tai tekstiilikierrätykseen. On vaikea kuvailla sitä tunnetta, kun toteat ja nostat vaatekaapistasi paidan, jota et ole käyttänyt pitkiin ja testaatkin sitä yllesi, mutta toteat, että okei tämä ei enää istu hyvin tai se repsottaa niin monesta kohtaa, että siitä ei enää saa käyttökelpoista. Se on jotain häpeän kaltaista, siitä huolimatta, että kukaan ei ole näkemässä sitä, kun hylkäät jonkun vaatekappaleen. Usein vaatteisiin vielä kaiken lisäksi liittyy muistoja, jolloin vaatteesta luopuminen on vielä hankalampaa, mutta tällaisissa tapauksissa tunnen yleensä jopa hieman vähemmän häpeää, sillä olen kuitenkin todennäköisesti käyttänyt vaatetta reilusti, jos siihen liittyy muistoja. On myös fakta, että vaatteet joihin liittyy tarina, pysyvät paremmin ja pidempään vaatekaapissasi. 

Vaateteollisuuden peruspilarit ovat rakentuneet sorrolle ja sitä tapahtuu merkittävässä mittakaavassa. Tämä pysäytti minut suuresti ja näin kirjassa käytetyn termin “globaalin pohjoisen”  valkoisena oloni on myös hieman voimaton, sillä olemme kaukana sieltä, missä ongelmat sijaitsevat. Ongelmat, jotka me globaalin pohjoisen ihmiset olemme luoneet. Oli karua lukea ja ymmärtää, kuinka nykyinen vaateteollisuutemme on todellisuudessa rakentunut kolonialistisille juurille. Mutta tottahan se on eikä sitä tarvitse edes kyseenalaistaa. Tärkeämpää on kuitenkin se, miten me voisimme vaikuttaa tähän ja kuinka vaateteollisuudesta saataisiin vastuullisempaa, kuin mitä se tällä hetkellä on? 

Mitä sinä voit tehdä, jotta saisimme vaateteollisuudesta vastuullisemman? 

Ensimmäisenä sanon vain sen, että arvosta niitä vaatteita, joita sinulla on jo vaatekaapissasi. Ne ovat ne vastuullisimmat vaatteet. Muista huoltaa vaatteitasi nykyään ihmiset ovat ehkä unohtaneet sen tosiasian, että vaatteita voi korjata ja huoltaa silloin, kun se ei enää ole kunnossa. Jos et osaa itse etkä halua opetella niin suosittelen käyttämään ompelimoja, sillä joku osaa kyllä korjata housusi, jonka vetoketju on rikki tai jonka saumassa on reikä.  

Osta vain tarpeeseen, ei haluun. Tämä voi tuntua helpolta ja itsestäänselvältä, mutta jos kaupassa vaate kädessäsi kävisit oikeasti tämän ajatusprosessin, uskoisin, että suuri osa tuotteista jäisi lopulta kaupan hyllylle. Me aina todennäköisesti mietimme, että me tarvitsemme jonkun tuotteen, mutta jos mietimme syitä sille, miksi aivan oikeasti tarvitsemme jonkun tuotteen voi lopulta hieman järkyttyä. Ajatusprosessin päästä kun saattaakin lopulta löytyä se halu jonkun tuotteen omistamisesta.  

Suosi kierrätettyjen vaatteiden ostamista. Suomi on nykyään pullollaan kirpputoreja, kierrätyskeskuksia ja Second hand -liikkeitä. Matalin kynnys on lähteä ostamaan Second Hand -liikkeistä, sillä näissä myytävät vaatteet ovat usein vähän käytettyjä ja hyvässä kunnossa. Jos taas tiedät, että tarvitsisit vaatteen esimerkiksi juhliin, voisi vuokraaminen olla sopiva tapa. Suomeen on alkanut rantautua vaatevuokraamoja, joiden valikoimasta löydät varmasti juhlaan kuin juhlaan sopivan asun ja näin sinun ei tarvitse itse ostaa kaappiisi vaatetta, jota et tule käyttämään kovin usein. 

Voit myös lukea aiheesta lisää, katsoa esimerkiksi dokumentteja tai oikeasti kuunnella mitä aiheesta puhutaan. Aihe on uutisissakin nykyään suhteellisen tasaisesti eri kulmilta, joten kun kiinnität alaan enemmän huomiota, voit huomata, että siitä keskustellaan kokoajan ja entistä enemmän. Voin suositella lämpimästi myös sosiaalisessa mediassa seuraamaan tilejä, jotka ovat meitä jo askeleen edelllä omassa vaatesuhteessaan ja voivat valaista alasta sinulle uusia puolia ja auttaa sinua eteenpäin oman vaatesuhteesi kehittämisessä. 

Olemme täällä globaalissa pohjoisessa etuoikeutetussa asemassa ja meidän tulisi tajuta sen mukanaan tuoma valta ja sitä myöten myös vastuu. Meidän äänemme kuuluu ja meidän tulisikin puhua näistä asioista, sillä globaalin etelän yksittäisten työntekijöiden ääni ei kuulu. Puhe ei tietenkään vielä itsessään riitä vaan vaatii myös tekoja rinnalleen, mutta kyllä sekin auttaa ja olemme lähempänä aina oikeita tekoja, kun teemme puheillamme hyviä nostoja. 

On myös luonnollista, että osa vaatteista tulee vaihtamaan elinkaarensa aikana omistajaa, sillä on täysin normaalia, että tyyli, tarpeet ja koko saattavat muuttua elämän varrella. Tärkeintä olisikin muistaa, että vaatteet voivat jatkaa elinkaartaan tällöin seuraavassa kodissa. Älä siis myöskään soimaa itseäsi liikaa, jos joudut luopumaan joskus jostain vaatteistasi, sekin kuuluu elämään ja kukaan meistä ei vielä ole täydellinen tällä saralla ja meillä riittää vielä opeteltavaa. 

Tässä oli muutama asia, joita voit tehdä kuluttajana kohti vastuullisempaa vaatesuhdetta. Todellisuus on kuitenkin se, että me yksilöt emme voi sysätä tätä koko ongelmaa päättäjille, mutta sama pätee myös toisinpäin, silä vastuu on myös yrityksillä ja päättäjillä. Muutos on kaikkien vastuulla ja todennäköisimmin me yksilöt olemme kuitenkin niitä, jotka muutumme nopeiten ja ketterimmin. Paras tapa saada edistystä asialle on tietenkin voimien yhdistäminen, jotta pystyisimme isompiin muutoksiin. 

Kierrätys ei pelasta maailmaa 

Kierrätys ei pelasta maailmaa. Tämä lauseena pysäytti hetkeksi, mutta sitten ymmärsin, että no eihän se itsessään siihen kykene. Vaatteiden kierrätys on hyvä suunta ja siihen meidän on pyrittävä ja uskonkin, että ihmisille on helpompaa jos tätä prosessia tehdään vaihe vaiheelta, vaikka totuushan on ilmaston kannalta se, että kovin pitkään prosessiin ei olisi aikaa.  

Second hand ja Pre loved -liikkeillä on pääosin todella hyvä ajatus takanaan, mutta kun suuremmassa mittakaavassa katsotaan tilannetta, se ei näyttäydy kuin laastarina. Jos ihmiset ostavat vaatteita ja käyttävät niitä kerran tai pari, kunnes ne päätyvät Second hand- tai Pre loved -liikkeisiin, ei tilanne ole aiemmasta kovinkaan paljon parempi, vaikka on toki mahtavaa, että nämä vaatteet pääsevät seuraavaan kotiin. Uskon siis, että tällaiset liikkeet tulevat pärjäämään, mutta tilanne vaateteollisuuden kannalta ei ole välttämättä muuttunut pidemmän päälle kovin paljoa parempaan. Näissä ja vuokrauspalveluissa on tosiaan hyvät bisneksen mahdollisuudet, sitä en kiellä, mutta kirjassa mainittiin myös siitä, että esimerkiksi kaikki vaatteiden vuokrauspalvelutkaan eivät ole välttämättä niin vastuullisia kuin voisi kuvitella. Vuokrausfirmoilla ei välttämättä ole intressinä pitää vaatetta kierrossa sitä toivottua 300 kertaa, vaan niin monta kertaa, että se on hankkinut heille sen investoinnin suuruisen summan takaisin. Voikin olla, että tämän rajapyykin jälkeen vaatteesta ei pidetäkään enää yhtä hyvää huolta ja  käyttökerrat vuokrauspalvelussakin jäävät vaatteilla aivan liian alhaisiksi. Tottakai on myös mahdollista, että meillä on jatkossa vaatteiden vuokrauspalveluita, joissa toimitaan toivotunlaisesti ja vaatteista oikeasti pidetään huolta ja niiden käyttöikä tahdotaan pitää mahdollisimman pitkänä. Minäkin näen tässä suuren potentiaalin. Tästä alkaa nyt pikku hiljaa näkemään ja hahmottamaan, että systeemi on rikki, kun hyvää tarkoittavatkaan palvelut eivät ratkaise vielä suurinta ongelmaa. 

Ajatukset alasta työpaikkana muuttuivat 

Olen pohtinut välillä haluaisinko tehdä alalla töitä ja haaveillutkin joskus aikoinaan siitä, että voisin tehdä vaatteiden ja asusteiden parissa työtä, mutta tämä kirja muutti ajatteluani. Se ei välttämättä vienyt ajatusta alan parissa työskentelystä täysin pois, mutta se vei minut ehdottomasti eri asioiden äärelle. En näe itseäni koskaan markkinoimassa alan tuotteita, jollei yritys ole oikeasti vastuullinen tai vastaavasti voisin tehdä hieman vastaavaa kuin Nurmi itse, eli konsultoi vastuullisuudesta yrityksille ja kuinka he voisivat mennä oikeaan suuntaan. Olen nähnyt itseni kuitenkin ennemmin in housena tekemässä töitä, mutta onko se sitten kovin vastuullista loppupeleissä, niin eipä varmaan. Ehkä pysyn sillä tiellä, että yrityksen ja toiminnan tulisi jo valmiiksi olla vastuullinen tai muuten tekisin työn mieluummin oman yrityksen kautta, jolloin voisi olla ulkopuolinen auttamassa.  

Vastuullisuus on noussut itselläni kiinnostavimmaksi teemaksi tänä syksynä ja huomaan kyseenalaistavani asioita paljon enemmän kuin ennen. Mielestäni se on vain hyvä asia, sillä ainakin olen valveutuneempi kuin aiemmin ja tiedän hieman paremmin mitä tulevaisuudeltani haluan ja mitä en. Markkinointi on todennäköisesti edelleen ala, jonne haluan työllistyä tai itse itseni työllistää, mutta sen kulma on kallistunut todella vahvasti kestävän markkinoinnin puolelle ja vastuullisuus on asia, jota tulen aivan varmasti kantamaan tulevaisuudessa mukanani.  

HILE Collection 

Mielenkiintoistahan tästä kaikesta tekee se, että tajusin muutama viikko sitten, että olen itse oikeastaan nyt myös alalla. HILE Collection tekee käsin neulottuja asusteita, joten olen vahvasti neulepuikkojeni kanssa tässä sopassa mukana. Aionkin jatkossa panostaa siihen, että tulen käyttämään suomenlampaan villaa jatkossakin ja pyrin mahdollisesti vähentämään muiden lankalaatujen käyttämistä, sillä vaikka tiedän, ettei Suomesta oikein saa muita lankalaatuja, en voi myöskään olla varma ulkomailta tuotujen lankojen alkuperästä ja siitä, että kohdemaassa työntekijöille olisi maksettu työstä reilu korvaus ja että työolot olisivat hyvät. Toistaiseksi, kun oma toiminta on pientä pystyn itse kontrolloimaan vielä täysin toimintaa ja mitä materiaaleja käytän ja no, tuotanto tulee jatkossakin olemaan visusti minun kotonani, joten kun materiaalit on tuotettu vastuullisesti, minä voin taata, että se on tuotettu myös vastuullisesti.  

Kirja aukaisi myös ajatuksia siitä, että minulle ei olisi tullut mieleenkään myydä pipoja ilman, että niiden mukana lähtee tuotetiedot ostettaessa. Tämä oli mielestäni tärkein kolahdus juuri ennen HILE Collectionin julkistusta, sillä olin kyllä suunnitellut kaikki mahdolliset flaikut ja tuotetiedot, mutta kiireessä ja kipeänä minun tuli tehdä muutamia oikaisuja sen suhteen, mihin aikani käytin, mutta vastuullisuuteen liittyvissä tekijöissä en luistanut, vaikka kuinka kiire olikin. 

Lopuksi 

Olisin voinut lähteä käymään tässä reflektiossa jokaisen eri vaateteollisuuden materiaalien hyviä ja huonoja puolia, mutta materiaaleja on niin paljon, että jätän tämän osion käymättä tässä ja toivonkin, että jokainen joka tämän reflektion lukee, tarttuisi myös itse kirjaan, sillä se avartaa ajattelua ja valaisee vielä entistäkin syvemmin alan ongelmia, vaikka niistä jo pääpiirteittäin tietäisikin. En ole pitkään aikaan tehnyt kirjasta näin paljon muistiinpanoja kuin tästä kirjasta tein ja olikin todella ison työn takana rajata aiheet, joita tässä käsittelen, sillä kaikki kirjaamani aiheet olisivat olleet mainitsemisen arvoisia. Voi olla, että tekemilläni valinnoilla reflektiosta tuli hieman kapea aiheeltaan, mutta sen voin vakuuttaa, että omissa ajatuksissani kirja vei minua aivan laidasta laitaan ja maapallon laidalta toiselle kirjan aikana.  

Knoppitietona haluan kuitenkin mainita materiaaleista yhden, nimittäin viskoosin, joka on puukuitu ja olin itse ajatellut sen suhteellisen luonnollisena materiaalina vaatteille ja viskoosivaatteeni ovatkin oikeasti hyvin kestäviä. En voi kuitenkaan enää ajatella viskoosia hyvänä vaihtoehtona, enkä varmaan tule enää hankkimaan viskoosista tehtyjä vaatteita, kun luin, että nykyään noin puolet vuosittain tuotetusta viskoosista tulee ikivanhoista tai uhanalaisista metsistä. Rakastan itse metsiä yli kaiken ja se, että luonnon monimuotoisuutta uhkaa myös vaateteollisuus oli kuin isku vyön alle. Toivonkin, että tulevaisuudessa viskoosin tuottamiseen ei saisi käyttää, kuin esimerkiksi sivutuotteena tulevaa ylijäämä puuta tai haketta niin sen tuottaminen alkaisi olemaan ehkä hieman vastuullisemmalla tasolla.  

Jotta ala alkaisi kääntymään parempaan suuntaan, tiivisti Nurmi kirjan lopussa seuraavasti: 

• Tarvitaan puhumista, tekemistä ja toimimista 

• Tarvitaan poliittista vaikuttamista, lakeja ja säätelyä 
• Tarvitaan kansalaisjärjestöjä, kansalaisaktiivisuutta ja kansalaistottelemattomuutta, yhteen liittymistä ja normien rikkomista 
• Tarvitaan ymmärrystä ettei mikään muutos tule kiltisti pyytämällä vaan yhdessä taistelemalla ja ääntä pitämällä