Fuck you Liivik                                                   Teemu Vänttilä

Tarina rutinoituneesta ja ammattimaisesta kovan luokan urheilijasta. Viime aikoina tiimissämme on herännyt paljon kysymyksiä, että ”Saanko todella pisteitä esim. Zlatanin elämänkerrasta tai Kimin kirjasta”. Minulle on koko ajan ollut selvää, että myös urheilijoiden ja muidenkin henkilöiden elämänkerta-kirjoista saa kirjapisteitä. On ollut jopa hieman outoa mielestäni, että pidetään jotenkin ihmeellisenä asiana, että myös urheilijoiden omista kirjoistaan voi saada kirjapisteitä. Kirjojen lukemisen ja reflektoinnin päätarkoituksena on minun tietojeni mukaan saada uutta pohdittavaa ja löytää asioita, joita voit poimia omaan toimintaan. Tarkoituksena siis viedä kirjan asioita omaan tekemiseen. Itse olen lukenut paljon elämänkertoja ja kirjoittanut myös esseitä niistä. Minulle varsinkin urheilijoiden elämänkerrat ovat kaikista mielenkiintoisinta luettavaa. Osaan myös parhaiten reflektoida, kun pystyn samaistumaan urheilijoiden näkemyksiin, kun itsekin olen kova urheilumies.

Kirja kertoo entisestä ammattilaisjääkiekkoilijasta, Siim Liivikistä. Liivik kertoo mielenkiintoisen tarinan vuodelta 2012, kun hän pelasi Helsingin IFK:ssa. Valmentajaksi oli juuri tullut Petri Matikainen. Liivikillä oli huono kesäharjoittelu alla. Hän oli joutunut olkapääleikkaukseen ja muutenkin juhlinut viime kauden mestaruutta. Yhteinen joukkueharjoittelu alkoi siis uuden valmentajan käskyssä. Matikainen piiskasi Liivikkiä harjoituksissa ja käytti omaa moottorisahametodiaan. Joukkue oli käynyt kopissa pelillisiä asioita läpi ja sen jälkeen valmentaja Matikainen tuli oikean moottorisahan kanssa koppiin. Matikainen tempaisi moottorisahan käyntiin kopissa ja pyysi Liivikin muiden eteen koppiin. Matikainen opasti Liivikkiä antamaan kaasua oikein – ei koko ajan täysillä, kaasua täytyy rytmittää. Matikainen sanoi, että ”Rytmität pelaamista samalla tavalla kuin sahassa, sitten kun menet, niin menet täysillä”.

Kyseinen tilanne ja sanomat jäivät parhaiten mieleeni kirjasta. Vastaavanlainen tilanne on mielestäni täysin sovellettavissa myös työelämään ja tänne Tiimiakatemialle. Saatamme välillä tarvita oikein kunnon herätystä koko tiiminä. Ensimmäisenä en kuitenkaan moottorisahametodia täällä käyttäisi, mutta herätys olisi välillä paikallaan. Olen tottunut kilpaurheilijana kovaankin palautteeseen, mutta myös oikeudenmukaiseen kohteluun. Huonosti suoriutuessa tulee kovaa palautetta, mutta ihan aiheesta. Onnistuessa tulee hyvää palautetta ja kehuja. Palautetta tulisi antaa jokaiselle omalla tyylillään. Ihmiset ottavat palautetta vastaan eri tavalla. Koko tiimille annettu palaute voisi kuitenkin olla tiimissämme kovempaa. Olemme tiiminä lähiaikoina huomannut paljon kehityksen kohteita, mutta emme käsittele niitä tarpeeksi kovasti. En usko, että pelkäämme konflikteja, mutta silti negatiivisen palautteen antaminen on vaikeaa selvästi.

Kirjasta toisena pääkohtana jäi mieleen, että kuinka hyvin Siim Liivik on pystynyt brändäämään itsensä, vaikka harrastaa joukkuelajia. Olen käsitellyt Kimi Räikkösen omaa brändäystään, mutta hän on yksilöurheilija. Joukkuelajeissa suurin osa pelaajista ei brändää itseään. Liivikin brändiin kuuluu myös monien tuntema, Märkäsimo. Märkäsimo on Siim Liivikin alter ego. Märkäsimo on myös Liivikin rap-nimi. Kun Liivik astuu lavalle JVG:n kanssa hänet tunnetaan Märkäsimona, mutta muuten hänet tunnetaan Siim Liivikkinä. Jääkiekkokentillä on monia saman tyylin omaavia pelaajia kuin Liivik, mutta ihmiset tuntevat Liivikin ympäri maata, koska hän on brändännyt itsensä hyvin.

Kirjasta jäi mieleen hyviä kuvia jokapäiväisestä tekemisestä ja puurtamisesta. Välillä on aikoja, kun peli ei kulje, mutta aamuisin on vain mentävä harjoituksiin. Täysin vastaavasti voi käydä Tiimiakatemialla. Välillä ei mikään onnistu ja kova stressi painaa päälle, mutta tilannetta ei helpota kotiin jääminen tai luovuttaminen. Kirjassa puhutaan hyvin motivaatiosta ja muistakin tärkeistä asioista, jotka ovat täysin verrannollisia työelämään.