Kuuntelin Camilla Tuomisen kirjan Johda tunteita – menesty työelämässä johtajuuden koulutusohjelmaa varten. Tartuin kirjaan osittain sen lyhkäisyyden vuoksi, mutta olin myös kuullut siitä hyviä kommentteja. En tiennyt yhtään minkälaisen kirjan tulisin kuuntelemaan, tai mitä edes on tunteiden johtaminen, mutta täytyy sanoa, että kirja oli oikeasti täynnä hyviä pointteja ja itseäni koskettavia ja hyödyttäviä asioita. Aikaisemmistakin esseistäni on voinut lukea, että olen tässä syksyn aikana käynyt läpin jonkinlaista henkistä kriisiä ja olenkin lukenut pari itsensä kehittämiseen liittyvää kirjaa. Tämä kirja toisti joitain asioita, mutta se ei haitannut, koska en ollut kunnolla vielä sisäistänyt kaikkia lukemiani asioita saatikka osannut viedä niitä käytäntöön. Tässä tilanteessa kertaus on hyvä opintojen äiti. 

En tosiaan ollut aikaisemmin kuullut termiä ’’tunteiden johtaminen’’. En tiennyt yhtään mitä se tarkoittaa, mutta kirja avasi asiaa aika hyvin. Me ihmiset olemme tunnepohjaisia eliöitä, haluammepa niin tai emme. Tuntuu, että ennen vanhaa on ajateltu, että ihmisen tulisi toimia niin kuin kone, jotta hän olisi huipputehokas ja tuottaisi maksimaalista hyötyä yritykselle. Näin ei kuitenkaan ole, sillä oikeat koneet toimivat ainakin tuhat kertaa paremmin mekaanisissa töissä verrattuna ihmiseen. Ihminen ei voi koskaan olla niin tarkka ja tehokas kuin kone. Koneet ovat luotu auttamaan ihmisiä ja hoitamaan mekaaniset työt, jotta ihmiset voivat hoitaa meille sopivammat hommat. Kaikki luovuutta, tunneälykkyyttä tai ihmisläheisyyttä vaativat työt hoituvat paremmin ihmisiltä, eivätkä koneet taivu niihin juuri ollenkaan. Tulevaisuuden tutkija Ilkka Halava ilmaisi asian siten, että tulevaisuudessa me ihmiset olemme artisteja. Työmme on vaihtelevampaa, eikä välttämättä aikaan tai paikkaan sidottuja. Eivät ollenkaan mekaanisia, vaan sellaisia töitä, mihin tarvitaan ihmisen ainutlaatuista intuitiota ja luovuutta. Tunteisiin vetoaminen tuo lisäarvoa.

Kun tällaiset työtehtävät lisääntyvät, nousee tunteiden johtaminen tärkeäksi asiaksi. Mekaanista työtä, jonka robottikin pystyy hoitamaan, voi tehdä vihaisena, surullisena, katkerana, tai missä tahansa tunteessa. Sellaiseen työhön ei tarvita aivoja. Entä sitten, kun täytyykin innovoida ongelmaan ratkaisu, johtaa ihmisjoukkoa kohti haluttua tavoitetta tai käyttää omaa intuitiota epävarmassa tilanteessa? Näissä kaikissa tilanteissa on vaikea toimia, jos oma tunteiden johtaminen on hukassa ja turhautuminen, viha, katkeruus, epävarmuus tai muut vaikeat tunteet valtaavat mielen. Ja siis tällaiset työtehtävät tulevat lisääntymään robotiikan kehittyessä. Erikoisuus, luovuus ja tietynlainen hulluus tulevat olemaan kovia tekijöitä.

Olen tämän syksyn aikana jo tiedostamattanikin harjoitellut tunteiden johtamista, vaikkakaan en ehkä niin tehokkaasti mitä tulen jatkossa harjoittelemaan. Loppujen lopuksi olen ollut aika huono johtamaan omia tunteitani, sillä tiiminvetäjänä minun tulisi säteillä muille hyvää fiilistä, kannustusta, kehuja, mutta myös suoraa puhetta ja kunnon palautetta. En ole osannut johtaa omia tunteitani luomaan luovaa ja positiivista ilmapiiriä, vaan tulos on usein päinvastainen. Turhautumiseni purkautuu äkäisenä käytöksenä ja kärkkäinä kommentteina tiimiä kohtaan ja olen nähnyt asiat paljon negatiivisemmassa valossa kuin ne todellisuudessa ovatkaan. Se kaikki on ollut stressin ja kuormituksen aiheuttamaa, koska huomaan heti stressin helpottaessa vähäksi aikaa, että alan näkemään asiat positiivisemmin ja innostun heti enemmän kaikesta. 

Jotenkin olen kuitenkin yrittänyt johtaa tunteitani, vaikka sitä ei muut ehkä vielä ole nähneet niin selkeästi. Olen nimittäin miettinyt ja puinut tuntemuksiani ihan helvetin paljon tässä syksyn aikana ja Tapu varmasti jo tuskastuu lukiessaan näitä esseitäni samasta aiheesta. Tämä on kuitenkin minulle iso ja jokapäiväinen asia, jonka kanssa olen nyt jo melkein tottunut painimaan päivittäin: mistä löydän positiivisuuden ja innokkuuden elämääni ja kuinka vähennän turhautumistani ja stressiä? Miten opin johtamaan tunteitani, jotta minulla (ja muilla) on hyvä olla? Omien tunteidensa ja oman itsensä hyväksyminen on ensimmäinen askel kohti omien tunteidensa johtamista. Olen huomannut myös tunteiden epämääräisyyden aiheuttavan tietynlaista stressiä. Kun oikeasti otan kiinni tunteesta ja mietin, mikä se on ja miksi tunnen näin, tunne helpottaakin jo saman tien. Sitten tunteesta tulee vähän niin kuin ulkopuolinen asia, jolle voinkin tehdä jotain.

Tunteita johtamalla pyritään luomaan työpaikalla jokaiselle työntekijälle psykologinen turvallisuuden tunne ja mielen tyyneys. Kun sellaiset tunteet on saavutettu, uskaltavat työntekijät ehdottaa luovempia, ’’out of the box’’-ratkaisuja paljon todennäköisemmin. Tutusta ja turvallisesta uskalletaan poiketa, uskalletaan myös paremmin kertoa omat mielipiteensä. Rennompi mieli alkaa laukkaamaan lujempaa kuin kireä ja stressaantunut mieli, ja ajatuksia alkaa pulppuamaan runsaammin. Sen olen itse huomannut tilanteissa, kun häärään jotain omaa tai olen juuri käymässä nukkumaan enkä ajattele oikeastaan mitään ajankohtaista, vaan mieleni alkaa sellaisina tyhjinä hetkinä kehittelemään kaikkea omaa ja luovuuteni pääsee valloilleen.

Kaiken kaikkiaan kirja oli hyvä, lopussa oli viisikymmentä vinkkiä tunteiden johtamiseen, sekä kirjasuosituksia. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka kokevat vaikeuksia tunteiden hallinnassa, sillä minua tämä kirja on auttanut.