Tuoko raha onnea?

Nuorempana saimme kotona oppia siitä mitä raha on ja miten sitä käytetään. Muistan aina sen, kun yksi sen aikainen lapsuuden ystävä sanoi minulle, että raha kasvaa puussa. Se jäi mieleen ja kysyinkin siitä vanhemmiltani, että onko rahapuita oikeasti olemassa. No nopeastihan se valkeni, ettei semmoisia ole. Voin sanoa, että meidän perheemme oli normaali tuloisista vähän ylempänä ja tämän kyseisen ystävän perhe vielä vähän ylempänä. Vaikka rahaa oli suunnilleen saman verran, oli meidän perheiden kasvatus ihan eri luokkaa. Me saimme kuukausirahan, jolla piti ostaa kaikki mitä halusi ja enempää ei tullut. Ystäväni sai rahaa silloin kuin halusi. Näin jälkikäteen mietittynä siinä ei ollut mitään järkeä ja huomaan edelleen samanlaista kulttuuria olevan, että lapset soittelevat vanhemmilleen, että siirtäisi pari kymppiä tilille. Mielestäni on parempi, että se raha mitä vanhemmat antoivat, oli oikeasti se mitä he antoivat. Se selkeytti nuorenakin jo sen, ettei rahaa tule lisää kuin vasta ensikuussa, vähän kuin palkanmaksukin nykypäivänä.

Opittu rahan käyttö.

Kirjassa puhuttiin kuinka erilaiset ihmiset käyttävät rahaa. Kirjassa oli myös paljon ajatuksia herättäviä tehtäviä eri aihealueiden ympärille, kuten: Ensimmäinen muisto rahasta, taloudellinen stressi, tunteiden sanoittaminen, tunnehankinta, ostoriippuvuus, onnelliset asiat, terveys, unelmahankinta,

Omat vanhempani ovat hyvin erilaisia rahan käyttäjiä. Isäni on ihminen, joka harkitsee suurien hankintojen tarpeellisuutta pitkään ja miettii sen jokaisen puolen mitä hän siitä saa. Äitini taas on suurien hankintojen suhteen erilainen. Jos hän jotain haluaa, hän sen ostaa sen enempää miettimättä. Olen itse varsinkin näin aikuisiällä, kun vanhempani ovat eri osoitteissa niin oppinut tunnistamaan heissä hyvin erilaisia piirteitä. Eihän se silloin nuorena näkynyt, kun kaikki asuimme yhdessä ja kaikki rahat olivat ns. yhteistä. En minä tiennyt kuka on tehnyt ostopäätöksen jne.

Oma rahan käyttöni on selkeästi sekoitus isältä ja äidiltä. Säästän rahaa sitä varten, että turvaan elämistäni, jos kävisikin jotain mikä estää minua tekemästä töitä tai opiskelemasta. Jos joku huonekaluni menee rikki tai kodinkone irtisanoo itsensä, olen valmis uusimaan sen heti. Minulla on mahdollista elää miettimättä mitä syön, kuljenko autolla vai kävellen, ostaa uusia vaatteita, jos jostain tykkään tai käydä kampaajalla silloin kun peilikuva ei miellytä.

Olen myös oppinut sen, ettei rahaa saa ilmaiseksi. Tästä syystä olen aloittanut palkallisen työnteon jo 15- vuotiaana. Tämän ansiosta olen kerännyt elämäni aikana valtavasti oppia ja vastuuta, eikä näitä asioita voi edes verrata rahassa. Asia minkä olen myös oppinut akatemialla, on se, että oppi on yhtä rikastavaa kuin raha. Kirjassa oli hieno lause ’’usko itseeni ei ole riippuvainen rahasta’’ ja tästä olen aivan samaa mieltä. Tätä lausetta pystyy helposti peilaamaan aikaisempiin työkokemuksiin, jossa ei todellakaan puhuttu suurista summista rahaa vaan nimenomaan siitä, kuinka se on kasvattanut minut tähän pisteeseen. Akatemian aikana lausetta voi peilata moneenkin tekemiseen tai oikeastaan lähes kaikkeen, sillä teemme asioita mihin uskomme eikä se ole riippuvainen rahasta vaan opista ja uskosta omaan osaamiseen.

Nykymaailma

Nykymaailman ostokulttuuri johtaa helposti ihmisten ostoriippuvuuteen. Koko ajan näemme sosiaalisessa mediassa, lehdissä, televisiossa ja missä vain erilaisia tarjouksia ja mainoksia, joiden loukkuihin monesti ajaudumme. Myös maailmantilanne on johtanut siihen, että ostohoukutuksia täytyy olla entistä enemmän, johtuen ihmisten peloista rahankäytössä. Ihmismieli kuvittelee säästävänsä rahaa, kun ostotarjouksia on ympäriinsä. Olen itsekin aikamoinen tarjoushaukka, mutta usein olen huomannut sen, ettei paljoustarjouksissa alennusprosentit ole kovinkaan suuria.

Kirja herätti kyllä paljon ajatuksia rahasta ja siitä, kuinka monet asiat siihen vaikuttavat.