Hain Lutakon Kampukselta lainaan Johannes Koposen kirjoittaman kirjan ”Alustatalous ja uudet liiketoimintamallit – Kuinka muutos tehdään”. Juuri nämä ”uudet liiketoimintamallit” kiinnostavat minua. Kuinka rahaa olisi mahdollista tehdä netissä ja millaisia asioita tulee ottaa huomioon. Laiska puoleni myös unelmoi siitä, että osaan joskus hyödyntää alustojen jatkuvasti kehittyvää automaatiota ja mahdollisimman pienellä vaivalla tehdä lisätienestiä esimerkiksi päivätöiden ohella. Terminä alustatalous ei ollut minulle edes ennestään tuttu, vaikka ymmärränkin alustoilla toimimisen periaatteista jotain ja käsitän, että internet, data ja tekoäly tulee varmasti muuttamaan paljon asioita. Parikymppiselle nämä asiat ovat niin itsestäänselvyyksiä, että niitä ei edes ole tullut ajateltua sen enempää. Se on minulle normi, että Wolt tuo ruuat kotiin napinpainalluksella, Kiwi etsii halvimmat lennot suodattimien mukaan ja Spotify suosittelee hyvää musiikkia datan perusteella.

Kirja on julkaistu vuonna 2019, mutta koska kehitys on alustataloudessa ja esimerkiksi sen hyödyntämässä tekoälyssä niin vauhdikasta, että kirjaa voisi varmasti jo nytkin päivittää. En tiedä miten, mutta Johannes Koponen ja muut alan asiantuntijan varmasti tietävät.

Alustatalouden periaate on tuoda eri osapuolet samalle alustalle ja helpottaa siten haluttuja toimintoja. Osapuolet voivat olla esimerkiksi kuluttajat ja palveluntarjoajat (esim. Airbnb), Kuluttajat ja kuluttajat (Facebook kirppikset) tai esimerkiksi työnantajat ja työnhakijat (Duunitori). Kaverini löysi eilen mielenkiintoisen sovelluksen nimeltä ”Be my eyes”, jonka tarkoitus alustana on yhdistää näkevät ja sokeat ihmiset. Sokea ihminen voi pikanäppäimien avulla soittaa vapaaehtoiselle näkevälle eli esimerkiksi minulle ja kysyä apua haluamassaan asiassa. Alustoilla on siis loputtomia mahdollisuuksia yhdistää erilaisia osapuolia.

Kirjan parasta antia oli mielestäni ulkoisvaikutukset ja verkostovaikutus ja niiden suhde. Alustataloudessa on erittäin tärkeää pohtia positiivisia ulkoisvaikutuksia, koska parhaimmillaan ne voivat johtaa verkostovaikutukseen. Kirjassa oli tästä loistava esimerkki, jossa vertailtiin Jeepin ja Teslan ostamisen ulkoisvaikutuksia. Tesla kerää jatkuvasti dataa autojen omistajilta heidän käyttäessään autoa ja pystyvät siten kehittämään tuotettaan, jotta se olisi houkuttelevampi vaihtoehto kuluttajille. Jeep ei tätä tee ja kaiken lisäksi sillä on negatiivisia ulkoisvaikutuksia kuten saasteet ja melu. Sähköautoista kun taas ei paljon ääntä lähde. Teslan ulkoisvaikutus saasteen ja melun sijasta on siis data. En nyt ota kantaa kuinka ekologisia sähköautot ovat, mutta ymmärrätte pointin. Voidaan siis tiivistää datan vaikutus Teslalle näin: Mitä enemmän Teslalla ajetaan, sitä parempi Teslalla on ajaa. Näin syntyy verkostovaikutus. Verkostovaikutus on erittäin tärkeä osa esimerkiksi Instagramin, Facebookin tai Tinderin toimintaa. Mitä enemmän ihmisiä alustalla on, sitä enemmän siitä on hyötyä alustan käyttäjälle.

Ennen verkostovaikutusta alustan on kuitenkin keksittävä se keino, millä ihmiset saadaan alustan käyttäjiksi, vaikka muita käyttäjiä ei olisikaan paljon. Kirjassa lainattiin Chris Dixonia, joka tiivisti yhden ratkaisun käyttäjien haalimiseksi seuraavanlaisesti ”Tule työkalun vuoksi, jää verkoston takia”. Instagramilla tuo Dixonin kuvailema työkalu on ollut mahdollisuudet muokata kuvia esimerkiksi filttereillä. Facebook taas on luonut yhteenkuuluvuuden tunnetta ja ”FOMOA” sillä, että aluksi sitä pystyi käyttämään pelkästään Harvadin opiskelijat. Sen jälkeen se laajentui myös muihin yliopistoihin, mutta piirit olivat vielä siinäkin vaiheessa melko pienet. Kun Facebook sitten lopuksi avattiin kaikille avoimeksi, oli monilla jo tuttuja käyttäjiä siellä ja verkostovaikutus pääsi vaikuttamaan. Googlettamalla selvisi, että myös Tinder on saanut ensimmäiset käyttäjänsä käyttämällä opiskelijapiirejä hyväkseen. Facebookilla tai Tinderillä ei siis välttämättä ollut mitään ”työkalua”, jolla olisi haalittu ihmisiä alustalle, mutta he keksivät omat keinonsa saada ensimmäiset käyttäjänsä.

Esimerkiksi Spotifylla tämä verkostovaikutus ei ole yhtä selkeää. Vaikka muiden soittolistoja onkin mukava kuunnella, on Spotifylle ihmismassan sijasta tärkeämpää, että alustalla on mahdollisimman paljon kuunneltavaa musiikkia ja että sen löytäminen on helppoa. Verkostovaikutuksia miettiessäni tajusin, että Apple on osannut käyttää verkostovaikutusta niin laitteidensa kuin ihmistenkin välillä. Mitä enemmän Apple laitteita omistat niin sitä helpompaa laitteiden välinen toiminta on, ja mitä enemmän ihmiset omistavat esimerkiksi iPhoneja niin sitä helpompaa heidän välinen toimintansa on. Esimerkkinä tästä FaceTime ja AirDrop. Joskus ala-asteella monet ikäiseni vielä ajattelivat, että iPhone on huono puhelin iOs-käyttöjärjestelmänsä takia. Siellä ei ollut niitä samoja hauskoja sovelluksia kuin Androidilla, mutta nyt vuosia myöhemmin pohtiessa tajuaa, että Apple on ottanut markkinat haltuunsa kääntämällä käyttöjärjestelmän vahvuudekseen. Rupesinkin miettimään, mikä on se verkostovaikutus, miksi ihminen ostaisi vuonna 2023 Nokian puhelimen. Menin heidän sivuilleen ja pyrin selvittämään asiaa.

Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, Nokian sivuilla heidän laitteensa ostajalle luvataan, että ostaessaan puhelimen 5 puuta istutetaan. Nokia siis pyrkii positiivisilla ulkoisvaikutuksilla vaikuttamaan kuluttajaan, mutta en usko, että viiden puun istuttaminen saa vielä ihmisissä aikaan sellaista reaktiota, että olisinpa osa tuota sankarillista puunistuttajasakkia. En tiedä voiko kyseinen vaikuttamiskeino tuntua joillekin kuluttajille jopa viherpesulta. Yritetäänkö puhelimen epäekologisuutta peitellä istutettujen puiden taakse. Applen vastaus tähän kestävyyskeskusteluun taas oli mielestäni mainio ja saa Nokian puunistuttelun näyttämään melko hassulta. Apple nimittäin julkaisi sivuillaan 13 sivuisen raportin, jossa tarkasteltiin uusia iPhoneja kestävyyden näkökulmasta. Raportti löytyy osoitteesta: iPhone 15 Pro and iPhone 15 Pro Max Product Environmental Report (apple.com) Apple siis otti työn alle oman tuotteensa, eikä yrittänyt viedä kuluttajan huomiota pois siitä. Nokia taas toimi päinvastoin.

Monikotisuus on myös käsite, joka tuli itselleni uutena kirjaa lukiessa. Sillä tarkoitetaan tilannetta, jossa kuluttaja käyttää esimerkiksi vaatteiden ostamiseen useampaa alustaa. Tällaisesta kuluttajakäyttäytymisestä ei tietenkään vaatekauppa tai mikään muukaan kauppa tykkää. Palveluntarjoajat varmasti haluavat, että kuluttajan ei tarvitsisi poistua kilpailijoiden sivulle, jotta huomiota ei menetettäisi. Tässä kohtaa lempiesimerkkini Apple vetää jälleen pisimmän korren. Apple valmistaa kuulokkeet, tabletit, puhelimet, läppärit ja älykellot. Se myös tarjoaa omat alustansa videoiden editoinnille, musiikin kuuntelulle ja tekemiselle ja myös pilvitallennuspalvelun. Kukaan muu valmistaja ei tee tätä kaikkea tai vaikka tekisikin niin ainakaan sitä ei ole brändätty yhtä tyylikkäästi.