Itsensä johtaminen on ollut minulla tänä syksynä vahvana teemana. Olen halunnut saada itselleni rutiineja, jotka tukevat enemmän terveellisiä elämäntapoja, sekä myös rutiineja, jotka auttavat erottamaan työajan ja vapaa-ajan selvemmin, jotta en kuormittaisi itseäni liikaa. En siis lukenut kirjaa vain, koska halusin hyviä rutiineja, mutta myös sen takia että pääsisin eroon huonoista rutiineistani ja oppisin tunnistamaan ne.

Aloita pienestä. Jos sinä hyvä lukija olet joskus kärsinyt tilasta aloittamisen vaikeus, olet joko asettanut tavoitteesi liika korkealle heti alussa tai et ole purkanut tavoitettasi tarpeeksi pieniin osiin. Kun rutiinit purkaa tarpeeksi pieniin osiin ja aloittamisen kynnyksen asettaa niin alas, ettei kynnystä oikeastaan enää edes ole, tämä ongelma lähes katoaa. Tärkeintä on muistaa muovata rutiinia, mutta sopivin määrin. Kirjassa puhuttiin 1% taktiikasta, mikä periaatteessa tarkoittaa, että aloitat mahdollisimman pienellä kynnyksellä rutiinin, mutta nostat sitä aina yhdellä prosentilla eteenpäin kohti tavoitettasi. Olen koittanut kehittää viime aikoina pysyvää sali rutiinia ja olen huomannut, että kun minulla on nyt sali kaveri, jonka kanssa käymme salilla, on rutiinin noudattamisesta tullut helppoa. Se että minun täytyy sopia tarkka aika, paikka ja treeniohjelma hänen kanssaan, on vähentänyt niitä tekijöitä, joilla voisin perustella itselleni treeni kerran väliin jättämisen. Ajan ja paikan sopiminen yksistään parantaa jo huimasti mahdollisuuksiasi muodostaa uusi rutiini. Ja salikaverista tuleva vertaistuki kannustaa vielä enemmän rutiinin ylläpitämiseen. On hyvä muistaa, että pienestä aloittaminen johtaa lopulta siihen ihanne tilanteeseen mihin haluat, niin kuin kirjassa sanottiin ”työ ei ole ikään turhaa vaan se on varastossa, työn hedelmät näkyvät vasta sadon valmistuttua”.

Miten voisimme sopia yhteisiä rutiineja sitten tiimin sisällä?

Jos sali rutiinissa vertaistuki auttaa rutiinin ylläpitämiseen, voisiko vertaistuki toimia sitten myös tiimin rutiineja kehittäessä? Se että meillä on treenit ja tiimipalaverit, joka viikko tiettynä aikana yleensä samassa paikassa on muodostanut meille rutiinin, jota kaikki noudattavat. Meidän on monesti hankala sopia muita yhteisiä aikoja, koska kaikilla on omia projekteja ja muita juttuja sovittuna, mikä on ymmärrettävää, kun puhutaan näinkin isosta tiimistä. Meidän treeneissämme nousi kuitenkin esille lausahdus ”tiimi ennen yksilöä” jäin miettimään ajatusta ja halusin haastaa omaa ajatteluani kysymällä: onko tiimin koolla väliä? Jos noudattaisimme kaikki tiimi ennen yksilöä ajattelua olisiko yhteisten aikataulujen sopiminen niin vaikeaa vai joustaisivatko kaikki hieman, että saisimme ajat sovittua. Mutta jos yksi ei jousta, miksi muiden pitäisi joustaa. Hyvän rutiinin ylläpitämisen edellytykset ovat tarkka aika ja paikka, kun lisäämme tähän vertaistuen tulisi rutiinin noudattamatta jättämisestä tulla äärimmäisen vaikeaa. Kaiken takana pitäisi kuitenkin olla motiivi, se syy miksi. Mietittyäni hetken oman tiimini tilannetta on itseasiassa aika outoa, ettei meillä ole montaa yhteistä rutiinia. Meillä on työpaikka, akatemia, työaika 8-16 ja 16 hengen tiimi. Täytämme kaikki kolme hyvän rutiinin muodostamiseen vaadittavaa kriteeriä, joten johtopäätöksenä voimme vetää, että syy miksi meillä ei ole yhteisiä rutiineja on yksinkertaisesti yhteisen motiivinlähteen puute. Onko ratkaisu tähän yhteinen suoritushaaste, yhteinen projekti vai kaikkien sitouttaminen tiukemmin tiimiin, en tiedä. Näitä asioita olemme tiimimme kanssa keskustelleet ja tuntuu, että olemme koko loppu syksyn ja alku talven olleet jonkinlaisessa lataus vaiheessa. Minusta tuntuu, että ensi kevät, uusi johtoryhmä ja uudet tavoitteet kääntävät aivan uuden sivun Hohkeen tarinassa ja kaikki tämä latautuminen tulee purkaantumaan huikein tuloksin.

Kirjassa sanottiin hyvin ”Rakastu menetelmään.”, mikä on olennainen osa rutiinin ylläpitämistä. Vaikka olisit määrittänyt jo aiemmin kertomani ajan, paikan ja motiivin rutiinille ei sen ylläpitämisestä tule mitään, jos et nauti siitä. Kuntoilevan ja liikunnasta nauttivan ihmisen on helppo muodostaa salirutiini, koska hän nauttii fyysisestä liikunnasta. Ensimmäistä kertaa salille menevä voi tuntea olonsa aika epävarmaksi siellä, koska voimaharjoittelu on hänelle uutta, eikä hänellä ole aikaisempaa rutiini pohjaa sille. Kaikista tärkeintä uuden rutiinin aloittamisessa on säännöllisyys, kun toistat rutiinia tarpeeksi kauan, tulee rutiinista niin autotoimista, että sen noudattaminen ei vaadi ollenkaan työtä. Tiimiäni ajatellen jäin pohtimaan nautimmeko me arjestamme ja jos voisimme lisätä hauskuutta ja rentoutta tekemiseen muodostaisimmeko rutiineja helpommin. Jos tiedämme että arkemme akatemialla olisi hauskaa, todennäköisesti kaikki pyörisimme siellä joka päivä tekemässä hommia, sillä miksi joku tekisi samat tehtävät, mutta pitämättä hauskaa.

Tavoite ei ole menestymisen tekijä vaan rutiinit. Aika-ajoin kuulen sanonnan ”mikä vain on mahdollista, kunhan vaan uskaltaa unelmoida”, mikä mielestäni on huonoin ohje mitä olen ikinä kuullut. Tavoite ei tee sinusta menestyksekästä vaan teot, menetelmät ja rutiinit. Olympialaisissa kaikki juoksijat tavoittelevat kultamitalia tarkoittaako se, että he kaikki menestyvät ja saavat tavoitteensa. Vain yksi juoksija voi voittaa ja voittaja on se, jonka menetelmät ja treeni rutiinit ovat parhaita. En tarkoita, etteikö tavoite auttaisi mitään, sillä kyllähän tavoite antaa ja ohjaa oikeaan suuntaan, mutta menetelmä kertoo: poljemmeko matkan pyörällä, ajammeko autolla, kävelemmekö vai odotammeko että joku toinen kulkisi sen puolestamme. Mieleeni muistui lausahdus lapsuudestani ”Asiat eivät tapahdu itsestään”. Muistan maatilalla kasvaessani, että teimme kaiken aina itse ja jo nuorena olimme mukana karjatilan arjessa, vaikka aina tekeminen ei ollut mieluista piti se kuitenkin aina tehdä. Jälkeenpäin ajateltuna olen kiitollinen maatilalla kasvamisesta, vaikka se tarkoitti, että oli paljon asioita, joita en ikään lapsuudessa päässyt tekemään jäi minulle käteen jotain muuta. Opin rutiineista ja menetelmistä, niiden tehokkuudesta sekä siitä kuinka voin hyödyntää nöyrää ja kovaa työmoraalia, mikä maatilalla stereotyyppisesti opitaan.

Huonon rutiinin poistaminen. Kirjassa mainittiin hyvin konkreettisia keinoja poistaa rutiineja, kuten piilottaa asioita, jotka aiheuttavat huonoa rutiinia esim., jos haluat vähentää netflixin katseluasi kirjaudu, joka kerta palvelusta ulos, piilota kaukosäädin ja vedä television töpseli pois seinästä. Se että rutiinin toistamisesta tekee vaikeampaa tietenkin vähentää halua toistaa rutiini, jonka myötä voimme eliminoida huonoja rutiineja tahdikkaasti. Itselläni huomasin viime keväänä ongelman, että en aina saanut aloitettua hommia ja minun piti raataa tehtävä tehtävän jälkeen, kun deadlinet iskivät päälle. Kesällä ja nyt syksyllä halusinkin kehittää itseäni tehokkaaksi työntekijäksi ja saada itselleni rutiinit, jotka tukisivat työtehtävieni hoitamista, jotta edes suuri määrä hommia ei tuntuisi kuormittavalta. Ensiksi minun piti kuitenkin poistaa huonot rutiinini, jotta uudet hyvät rutiinit oli mahdollista muodostaa. En siis sano, että olisin rutiinien mestari, mutta minun omat itsensä johtamisen taidot ovat kuitenkin kehittyneet huimasti kesän ja syksyn aikana ja tämä kirja sai minut vielä potemaan, voisinko kehittää niitä vielä enemmän.

Konkreettiset työkalut, jotka helpottivat elämääni huomattavasti. Arjen suunnittelu on antanut minulle vapauden tyhjentää mielestäni niin monta muistettavaa asiaa. Se että toistan samantyylisesti päiväni, vaikka treenit ja muutkin estävät sen täsmällisen toistuvuuden sen viikoittainen toistuminen on auttanut minua saamaan hallinnan tunteen arkeeni ja kaoottinen sekaisuuden tunne on kadonnut. Ympäristö edistää työn tekoani ja siksi työskentelen paljon akatemian tiloissa se, että olen ympäristössä missä häiritsevien ärsykkeiden määrä on vähäinen, on mahdollistanut minulle tehokkaan työn tekemisen. Työaika on yksi minulle toimivimmista työkaluista, jolla olen pystynyt muodostamaan tehokkaat rutiinit arkeeni. Jokaisen aamun pyrin aloittamaan ajoitetulla palaverilla, jossa on muitakin jäseniä, sillä aamuisin minun on kaikista helpoin jättää asioita tekemättä. Kun olen aamulla ollut muiden kanssa palaverissa, olen saanut heistä uuden energia boostin päiväni muihin askareihin. Tämän jälkeen työstän hieman jotain projektia, jonka jälkeen olen jättänyt keskelle päivää hieman löysää aikaa, jotta voin tehdä pieniä niin sanottuja sälä tehtäviä tai keskustella tiimini jäsenien kanssa kahvikupin äärellä. Sitten iltapäivälle olenkin varannut aikaa toiselle projektille tai muulle asialle, josta olen kiinnostunut oppimaan lisää. Asiakaskäynnit olen nyt varaillut mihin väliin nyt ne ikinä mahtuvatkaan. Monesti työaikani venyy teorian opiskelun takia, koska en ole varannut sille aikaa työaikani sisältä. Teorian opiskelu minun pitäisi saada yhdistettyä työaikaani, mutta en koe sitä tällä hetkellä mahdolliseksi ja siihen minun pitäisikin löytää ratkaisu.