Puhelin soi öisin on kirja Nokian johdossa toimineesta Olli Pekka Kallasvuosta ja hänen tarinastaan globaalin yrityksen toimitusjohtajana. Kirja ei niinkään kerro Nokian tarinaa, vaan nimenomaan Olli Pekan tarinaa Nokian toimitusjohtajana. Luonnollisesti Nokia on myös kirjassa isossa roolissa, sillä onhan se iso osa Kallasvuon arkea. Kallasvuo oli 27- vuotiaana Nokian juristi ja kymmenen vuotta eteenpäin hän oli Nokian johtokunnan jäsen.

”Voisitko antaa minulle neuvon kuinka olla hyvä johtaja?” Olli Pekalta kysyttiin tuo kysymys golfkierroksen päätteeksi. He olivat pelanneet kierroksen golfia ihan sattumanvaraisella porukalla, näin yleensä toimitaan, jos lähdet itseksesi pelaamaan. 35-vuotias mies oli kysynyt Olli Pekalta tuon kysymyksen ja Olli Pekka oli hämmentynyt, sillä he juttelivat ihan niitä näitä muuten golfkierroksella. Mies oli kuitenkin tunnistanut Olli Pekan ja rohkaisi itsensä kysymään häneltä neuvoa johtajuuteen liittyen. Hän oli itse johtajana jossain yrityksessä.

Olli Pekan mukaan johtajuutta ei voi kiteyttää mihinkään iskulauseeseen. Jokaisen johtajan täytyy johtaa omana itsenään eikä esittää mitään muuta kuin on. Ei ole olemassa mitään yhtä johtajan mallia. Kukaan ei ole täydellinen, joten ei johtajakaan voi olla täydellinen. Ihmiset ymmärtävät inhimillisiä puutteita, mutta ei hyväksy epäaitoutta. Se on hyvä tapa menettää uskottavuus nopeasti. Esittämällä jotain mitä ei oikeasti ole. Johtajan täytyy johtaa omalla tavallaan ja omana itsenään ja sitten joko onnistuu tai epäonnistuu. Nokian henkilöstöosastolla esitettiin ajatuksia siitä, että pitäisi kehittää malli, jonka mukaan Nokialainen johtaja toimii. Kallasvuo ei koskaan pitänyt siitä ajatuksesta ja vastustikin sitä. Kukin johtakoon tyylillään. Kaikkia ei voi laittaa samaan muottiin. Ajatus siitä että, ihmisen pitää olla oma itsensä johtajana pätee ihan joka osa-alueella työpaikalla. Et voi olla johtajien kokouksessa oma itsesi ja sitten alaisten kanssa työskentelyssä johtajan naamari päässä.

Johtajan täytyy hankkia työyhteisön arvostus siinä missä muiden työntekijöiden ja kollegoidenkin. Se millä tavalla arvostus hankintaan on asia erikseen. Sen voi tuoda työpanoksellaan tai vaikka olemalla rehellinen tilanteessa kuin tilanteessa. Jollain tavalla arvostus on hankittava, jotta pystyy työyhteisössä työskentelemään. Johtajan on kuitenkin nautittava arvostusta. Jos johtajaa ei arvosteta ei hän pysty johtaa luontaisesti vaan on käytettävä valtaa ja johtajan asemaa hyväksi. Se vähentää alaisten arvostusta johtajassa.

Itse olen pyrkinyt omalla johtajan kaudella olemaan reilu kaikille ja ottamaan kaikki huomioon. Olen pyrkinyt myös johtamaan tiimiä niin, etten nosta itseäni muiden yläpuolelle. Toki olen myös johtajana ollut hieman välinpitämätön ja jättänyt joitakin asioita hoitamatta. Olen pyrkinyt tuomaan rauhan maahan ja saamaan kaikki tulemaan toimeen jokaisen kanssa. Mikä ei ole meidän sakissamme täysin itsestäänselvyys.

Koen tärkeäksi johtajan roolissa juuri tämän omana itsenään olemisen. Jos minä olisin joku muu kuin minä silloin kun johdan Devetaa niin en usko, että siitä olisi tullut koskaan yhtään mitään. Välit olisivat varmasti huonontuneet ja ilmapiiri olisi erilainen. Toki jos olisin johtanut erilaisella asenteella muuttaen joitakin piirteitä itsessäni olisiko tilanne toinen?

Kirja oli todella hyvä ja sai tarinamaisuudesta huolimatta paljon ajatuksia rullaamaan. On tärkeää, että johtajat kehittävät myös itseään ja haluavat olla luomassa tulevaisuutta yritykselle. Sain paljon myös ajatuksia omaan johtajuuteeni ja uskoa siihen, että vaikka aina ei olisi helppoa niin kyllä asiat kääntyvät parhain päin, kun niiden eteen tehdään töitä.