Poppamies, kirja valmentamisesta ja johtajuudesta suoraan kultaiselta yhdeksänkymmentäluvulta. Suomen mm-95 kultajoukkueen valmentaja Curt Lindströmin eli Curren valmennusfilosofiasta kertova poppamies kirja oli varsin mieltä avartava lukukokemus. On todella mielenkiintoista verrata yli kaksikymmentä vuotta vanhoja valmennus -ja johtamis- filosofioita nykypäivän tiimijohtamisen ja valmentamisen oppeihin. Paljon löysin samankaltaisuuksia Curren filosofioista, joita voi hyvinkin verrata ja soveltaa nykypäivän tiimiakatemian valmennus- ja johtamisoppeihin. Ajatuksenani onkin nyt ottaa käsittelyyn muutamia samankaltaisuuksia vanhan ja uuden välillä, sekä kertoa parhaimmat poppamiehen loitsusanat, joita jokainen pystyy varmasti hyödyntämään taikoessaan itsestään parhaimman mahdollisen tiimipelaajan ja yrittäjän.

Mitä samanlaista sitten voikaan löytyä opeista, jotka voivat monen mielestä olla täysin vanhentuneita ja jotka eivät voi millään muotoa soveltua nykypäivän alati muuttuvaan ja globalisoituvaan maailmaan. No ei hätää minäpä kerron teille. Ensimmäinen silmiin pistänyt yhtäläisyys tuli vastaan Curren puhuessa rehellisyydestä. Hänen mukaansa johtajan/valmentajan täytyy olla rehellinen ja puhua suoraan alaisilleen, tekivät he sitten työnsä hyvin tai huonosti. Hän toisaalta myös painotti sitä, että rehellisyys tai johtajan asema ei anna oikeitta olla typerä. Rehellisyyden nimissä, kun ei Curren mukaan saa ikinä kävellä kenenkään ihmisarvon yli. Minusta tämä on erittäin hyvin sanottu, koska rehellisyys ja suorasanaisuus on pitkälti hyvän johtajan merkki, mutta samalla sen kanssa täytyy olla tarkkana ja sitä ei saa käyttää väärin tai pitää sitä tekosyynä olla ilkeä johtamilleen ihmisille.

Toinen hyvä yhtäläisyys, jonka poimin, oli Curren tapa yhdistää demokraattista ja autoritääristä johtamista. Hän itse kertoi hyödyntävänsä molempia lähestymistapoja aina tilannekohtaisesti, Curre itse sanoin, että välillä on oltava demokraattinen ja kuunneltava muita saadakseen parhaimman lopputuloksen, kun taas esimerkiksi pelitilanteessa autoritäärinen johtaminen on ollut parempi vaihtoehto saada pelaajista kaikki irti. Hänen mukaansa, kuitenkin tärkeintä on osata hyödyntää molempia lähestymistapoja sopivassa suhteessa. Varsinkin kun poppamies itse sanoi, että johtaja, joka haluaa itse päättää kaikesta, tulee varmasti epäonnistumaan. Minusta tämä korreloituu täysin nykypäivään, kun puhutaan johtamisesta ja hyvästä sellaisesta. Johtajan täytyy olla päämäärätietoinen, osata viheltää peli poikki ja tehdä autoritäärisesti päätöksiä, jos tilanne niin vaatii, samalla kuitenkin se hyvä johtaja osaa kuunnella alaistensa näkökulmia ja ideoita saavuttaakseen tiimillensä annetut odotukset ja tavoitteet.

Kolmas erittäin hyvä esimerkki oli Curren oma ”litet bättre” -filosofia, joka perustuu siihen, että isot tulokset syntyvät pienistä askelista ja pienet asiat tuottavat isoja tuloksia. Tätä filosofiaa voikin suoraan verrata nykypäivän tavoitteelliseen tekemiseen ja siihen, että suurimpaan tavoitteeseen päästään pienempien välitavoitteiden kautta.

Myös vastuunanto ja sen kautta motivointi oli yksi parhaimmista oivalluksista. Curre itse kertoi käyttäneensä kyseistä metodia niin jääkiekkovalmentajana kuin myös opettajan ala-asteella. Hän itse sanoi antaneensa oppilaittensa itse suunnitella oman viikko-ohjelmansa ja sitä kautta ottaa vastuuta omasta tekemisestä. Tuloksena oli, että osa oppilaista motivoitui niin paljon, että ottivat tehtävät kotiin asti ja heikkotasoisimmatkin kaverit tekivät huomattavasti enemmän, kuin mihin he olivat normaalisti kyenneet. Tämäkin nopea esimerkki vertautuu suoraan tiimiakatemian oppimiseen, josta suurin osa on itse suunniteltua tekemistä. Minusta tämä malli toimii ja se opettaa hyvin vastuunkantoa samalla motivoiden menemään eteenpäin kohti yhdessä tiiminä asetettuja tavoitteita.

Sitten päästäänkin poppamiehen loitsusanoihin. Nämä lauseet olivat ehkä koko kirjan parasta antia ja uskonkin, että jokainen voi löytää näistä vähintäänkin yhden loitsun, jolla potkia itseään eteenpäin tiimipelaajan.

• usko itseesi, omaan asiaasi ja omaan porukkaan
• uskalla uskoa omaan henkilökohtaiseen ihmepotentiaaliisi
• johtaessasi itseäsi ja johtaessasi toisia käytä samoja menetelmiä
• uskalla yksinkertaistaa
• virheitä saa tehdä
• vastuu, tarkkuus, välittäminen, huolenpito, sitoutuminen. Tärkeimmät asiat ovat helppoja tietää ja äärimmäisen vaikeita elää todeksi
• viritä alitajuntasi myönteiseen. Ohjelmoi itsesi myönteiseen. Usko myönteiseen ja elä myönteinen todeksi
• tiimityö on elämän olemus. Usko, että olet enemmän toisten avulla ja toisten kanssa
• usko unelmien toteutuvuuteen ryhmäsidoksen kautta. Mahdollista joukkuehenki, jossa jokaisen erityinen ominaislaatu on yksi lataus lähemmäksi yhteisesti jaettua unelmaa
• uskalla kohdata erilainen
• uskalla voittaa. Anna itsellesi vapaus olla maailman paras

Mielestäni jokainen näistä listatuista lauseista on täysin relevanttia nykypäivä arjessa ja haastankin kaikkia, jotka tätä lukevat poimimaan itselleen vähintään yhden näistä Curren taikasanoista omaan reppuunsa ja pyrkiä toimimaan sen tuoman sanoman mukaan niin opiskelussa kuin myös tulevassa työelämässä.

Näin lopuksi voin vain ihmetellä kuinka uraauurtava valmentaja ja johtaja ”Curre” Curt Lindström oikein oli. Oletin aloittaessani lukemisen, että suurin osa hänen opeistaan olisi täysin vanhentunutta tavaraa ja, että olisin kirjoittanut tässä tekstissä pelkästään eroavaisuuksista vanhan ja uuden välillä. Lopputuloksena on kuitenkin sanottava, että en löytänyt oikeastaan yhtään mainitsemisen arvoista eroavaisuutta, joka tosin voi johtua myös siitä, että olin niin haltioissani Curren opeista ja tavoista valmentaa mm-kultaa voittanutta suomen maajoukkuetta. En voi kuin suositella kirjan lukemista kaikille, joita vähänkään kiinnostaa tiimijohtaminen ja valmentaminen.