Ei enää koskaan yksin – Teen ja opin tiimissä (Timo Lehtonen 2018)

Anna Rautanen 10.12.2021

”Jokaisella tiimillä pitää olla oma vuori, jonka huipulle kiivetä yhdessä, toinen toisiaan auttaen. Yksin sinne ei voi päästä.” (Lehtonen 2018.) Tiimityöskentelyssä on oma suolansa ja sokerinsa elämän näkökulmasta, ja meille, jotka emme ole tottuneet työskentelemään isoissa ryhmissä, elämä on tällä hetkellä yhtä makujen seikkailua. Meille, jotka olemme tottuneet pärjäämään yksin ja kantamaan vastuun vain itsestään, on ollut totuttelua opetella luottamaan tiimiin, jakamaan vastuuta ja huolehtimaan tiimitovereista. Olemme opetelleet uusia taitoja, uusia tapoja ja uusia näkökulmia. Yksilöpelaajasta on alkanut kuoriutumaan vahva tiimityöskentelijä. Matkaa on kuitenkin vielä kuljettavana.

Huipputiimin ominaispiirteet

Lehtonen (2018) kuvailee kirjassaan huipputiimin ominaisuuksia, joita ovat mm. toimiva viestintä, tiedon hankinta ja relevanssi, tehokas johtaminen, yksilöiden jatkuva kehittäminen ja kehittyminen, toiminnan kehittäminen yhdessä, pääosin aurinkoinen tunnelma ja selkeät sävelet. Huipputiimiksi pääsy vaatii myös kunnianhimoiset tavoitteet (Lehtonen 2018). Listalla nostetaan esille myös muita piirteitä, jotka yhdistävät huipputiimejä ja haluankin tarkastella aihetta oman tiimimme näkökulmasta, potentiaalisella polullamme kohti huippua tiimiä.

Olemme viime aikoina keskustelleen aiheesta yhteinen suoritushaaste. Termi on meille vielä hieman epäselvä, sekä se, mitä se käytännössä tarkoittaa. Olemme kuitenkin keskustelleet aiheesta valmistuvien tiimiyrittäjien kanssa ja saaneet heiltä hyviä neuvoja ja koppeja aiheeseen liittyen. Opimme, että meidän tulee määritellä selkeä yhteinen tavoite/missio, joka vaatii jokaisen tiimiläisen panostusta ja selkeät välistepit, miten pääsemme tuohon tavoitteeseen. Tavoitteet voivat vaihtua puolivuosittain, vuosittain tai olla jokin yksi iso määritelty tavoite koko opintojen ajalle. Nostimme esimerkeiksi tällaisista tavoitteista mm. arvokkaana pidetyt tiimipalkinnot Golden Stepin ja Diamond Stepin, sekä jonkin liikevaihdollisen määrätavoitteen. Oli tavoite mikä hyvänsä, sen tulisi olla mitattavissa, sidottuna aikaan, innostava ja mahdollinen saavuttaa (Lehtonen 2018).

Miksi siis emme ole saaneet selkästi määriteltyä, mikä meidän tiimimme yhteinen suoritushaaste voisi olla ja millä askelmerkeillä voisimme lähteä liputtamaan huippua? Huipputiimin ominaispiirteitä ja arkisia tapoja lukiessani huomaan, että meidän tiimissämme jotkin asiat toimivat hyvin, jotkut erittäinkin hyvin ja monissa on vielä parantamisen varaa. Tässä voisi nostaa myös esille, että olemme tiimimme kanssa keskustelleet olevamme tällä hetkellä valetiimivaiheessa ja kasvamassa kohti potentiaalista tiimiä. Olemme opetelleet avoimuutta ja läpinäkyvyyttä, sekä palautteenantoa ja suoraan puhumista. Hieman kuitenkin on vielä jännitteitä ilmassa. Olemme kuitenkin osanneet hyvin sanottaa haasteitamme ja vuoden lähestyessä loppuaan ja uuden johtoryhmän valinnan lähestyessä, luotan tiimimme pääsevän uuteen nousuun ja hyppäävän aivan uudenlaisiin kenkiin vuoden vaihtuessa.

Konkreettisia edistysaskeleita

Haluan tarkastella tiimimme kehittymistä kohti huipputiimiä arvioimalla 1-3 tähdellä tiimimme ominaisuuksia. Kyseessä on kuitenkin vain oma näkökulmani, joten täysin yksi yhteen arvioni ei ole – ehkä tämä kuitenkin voisi toimia jonkinlaisena työkalumallina muille tiimeille.

1. Toimiva viestintä
   Huipputiimin 3 tähteä vaatii mielestäni jo hyvin selkeää, relevanttia, ajantasaista ja tarpeellista viestintää. Lehtonen (2018) määrittelee, että viestinnän tulee toimia niin tiimin sisällä kuin myös näkyä ulospäin ja tiimin tulee olla helposti tavoitettavissa. Mielestäni tiimimme on hyvin näkyvillä ja saatavilla, mutta viestinnän laatu sakkaa. Toisinaan viestintä pätkii ja tiedot ovat ristiriitaisia. Tiimillämme on yhä useampi kanava käytössä, joten viestintäkanavatkin vaatisivat vielä selkeämpää rajaamista. Viestintä tahtoo usein myös jäädä kesken – meille käy helposti niin, että sanomalehtimäisesti heitämme pöydälle asian, joka on kuulijan vastuulla ymmärtää. Emme siis todella viesti ja keskustele, vaan tuomme vain oman viestimme saataville. Tässä paljon meillä kehittämisen varaa, mutta ei mikään mahdoton tehtävä ja askeleita kohti kehittävämpää toimintaa on jo otettu. Olemme mm. siirtäneet tärkeän työhön liittyvän viestinnän Teams-kanavalle, jotta WhatsApp ei laula meille työasioita vapaa-ajallammekin.
2. Työn ja toiminnan seuranta tehokasta ja säännöllistä
   ”Kontrolli on kohtuullista, mutta seuranta tehokasta ja säännöllistä”, näin toteaa Lehtonen (2018) kirjassaan.Keskustelimme juuri tiimin kanssa siitä, miten osa meistä mikromanageroi hieman liigaa, mikä saattaa ilmetä luottamuksen puutteena ja epävarmuutena. Kontrollia tulisi siis hieman vähentää, jotta toiminnasta tulisi enemmän itseohjautuvaa. Toiminnan ja työskentelyn seuranta tarvitse enemmän mittareita ja työkaluja, jotta voimme todella seurata  toimintamme kehittymistä ja puuttua epäkohtiin.
3. Käytössä oleva tieto ja tekniikka uusinta ja relevanttia
   Meillä on kyllä tiedossa paljon erilaisia työkaluja, ohjelmistoja, järjestelmiä ja lähteitä, joista etsiä tietoa, mutta emme osaa vielä hyödyntää sitä riittävän hyvin ja relevantisti oikeassa paikassa, oikeaan aikaan ja oikeaan asiaan. Mielestäni meidän tulisi ottaa työkalu kerrallaan kokeiluun ja nimetä joku vastuuhenkilö, joka opastaa tuon työkalun käyttöön ja käytön tehokkuutta seurataan. Tästä esimerkkinä asiakkuuksien seurantaan hyväksi todettu Hubspot – jota olemme ehtineet kaivata käyttöömme jo koko kalenterivuoden.
4. Tehokas ja monipuolinen johtaminen
   Hyvä johtaja ymmärtää, että johdettavat ovat yksilöitä ja toimivat yksilöllisillä tavoilla. Hän osaa myös johtaa itseään ja hyvinvointiaan ja jakaa tietoa. Mielestäni tehokkaan johtajan tärkeimpiä arkisia työelämätaitoja ovat läpinäkyvyyden osoittaminen työssään, avoimuus, kehittämisen ja kehittymisen halu ja töiden jakaminen oikeille henkilölle, oikeaan aikaan. Meidän tiimissämme on ollut hyviä ensimmäisen vuoden johtajia ja talon päälliköitä – mutta kuten ymmärtää saattaa, ensimmäisenä vuonna vasta oivalletaan, mistä tässä kaikessa on kyse ja toisena vuotena päästään pureutumaan syvemmälle tiimin kehitykseen.
5. Kaveria ei jätetä -asenne
   Olemme alusta asti osoittaneet halumme sitoutua tiiminä, pitää huolta toisistamme, näyttää välittämistä ja lämpöä ja hyväksymme toisemme juuri sellaisina kuin olemme. Olemme myös auttamishaluisia, kunhan vain osaamme pyytää apua ja olla avoimia.
6. Jatkuva toiminnan kehittäminen, ideointi ja innovointi
   Innovatiivisuus ja ideointi ovat meidän avainosaamistamme. Meillä on myös vahva kehittämismyönteinen asenne, mutta käytännön teot ja toteutus vaatii vielä petraamista.
7. Yksilön taitojen kehittäminen
   Tiimissämme on vahvoja yksilöpelaajia. Vielä kun vain opimme yhdistämään taitomme tiimin osaamiskenttään, niin että kasvamme yhdessä tiiminä, kun yksilöt kasvavat. Osa meistä ei välttämättä ole löytänyt vielä omaa polkuaan ja hapuilee hieman liian moneen suuntaan samanaikaisesti – tiimimme yksilöiden tarvitsee asettaa itselleen konkreettisempia tavoitteita, joita kohti mennä määrätietoisesti.
8. Toimiva tiimilaskuvarjo
   Kuten aiemmin nostin – tiimissämme vallitsee lämmin, auttavainen ilmapiiri. Emme kuitenkaan ole vielä oppineet, miten tiimimme turvaverkkoa tai laskuvarjoa käytetään. Milloin pitää hypätä ja luottaa, että tiimi kantaa? Milloin vetää narusta ja pyytää apua tiimikollegalta? Milloin tarjota hyviä neuvoja radiopuhelimen välityksellä ja antaa suuntaviivoja kaverille? Tässä jälleen nousee myös vallitseva luottamuspula esiin, johon parhaillaan olemme keksimässä ratkaisuja – kuten yhteinen suoritushaaste.
9. Selkeät sävelet
   Tässä kohtaa tulee mieleen eräs kotimainen tv-sarja, jossa kilpailijalta kysytään tietovisassa Suomen kansalliskalaa ja hän vastaa ”Joutsen”. Tiimimme on vielä ihanasti hieman sekaisin. Emme osaa ihan täysin kommunikoida toistemme kanssa tai ymmärrä aina, mitä toinen haluaa sanoa tai teoillaan osoittaa. Emme myöskään välttämättä osaa sanallistaa, mitä haluamme nähdä toisiltamme ja delegoidessamme tehtäviä emme välttämättä osaa antaa niitä suuntaviivoja, joita työn tekeminen vaatisi. Tästäkin suunta ylöspäin ja olemme tietoisia haasteen olemassaolosta.
10. Hyvä tunnelma
    Hohkeessa on eräänlaista suuren urheilujuhlan tuntua. Oli kyseessä sitten erilainen tapa aloittaa treenit, tonnikongin paukutus, rallien työvuoron päättyminen tai se, että yksi tiimiläisistämme on saanut vihdoin otettua treeneihin mukaansa treenivihon JA oman kynän – meillä on aina hyvä meininki päällä. Ikävistäkin fiiliksistä päästään yhdessä voimaantuen yli! Meidän tiimissä on hyvä olla ja kehittyä.
11. Kunnianhimoiset tavoitteet

Olemme koko syksyn miettineet, mikä voisi olla yhteinen suoritushaasteemme ja mitä haluamme  tiiminä tavoitella, jotta voisimme siihen yksilötasollakin sitoutua. Tänään meillä oli tämän vuoden ja kauden viimeiset treenit ja kävimme läpi kulunutta sprinttiä, mietimme askelmerkkejä tulevaan ja valitsimme uuden joryn. Keskustelimme myös yhdessä kevään suoritushaasteesta – joka liittyy asiakaskäynteihin ja johonkin mullistavaan, jonkalaista akatemialla ei ole aiemmin nähtykään. Tästä aion varmasti kirjoittaa vielä jossain toisessa reflektiossa – mikäli tuo haasteeksemme valikoituu. Olin aloittanut tämän reflektion kirjoittamisen ennen tämänpäiväisiä treenejä ja asettanut tälle kohdalle vain yhden tähden. Haaste, johon kuitenkin aiomme tarttua – on ehdottomasti toisen tähden arvoinen. Nyt kun vielä pystymme siihen tiiminä JA yksilöinä sitoutumaan, olemme nopeasti kolmen tähden arvoisissa tavoitteissa ja matkalla kohti Golden Steppiä!

Loppusanat

Tämä reflektio alkoi niin sanotusti elämään aivan omaa elämäänsä, sillä kirjoittamisen alun ja lopun välillä tapahtui tiimissämme jo huomattavia muutoksia. Olemme selkeästi vaiheessa, jossa kokeilemme rohkeasti uusia tapoja toimia ja olemme valmiita muutokseen. Nyt on aika karistella pölyt lenkkareista ja hioa kultaiset tiimipelaajat esiin. Golden Step – Here comes Hohke!