Mietin lokakuun puolivälissä, että nyt en hetkeen osta mitään vaatteita, kun tuli siinä taas tilailtua vähän treenivaatteita ja Marimekko x Adidas kampetta. Tänään ollessani treenaamassa huomasin yhdellä treenikaverillani olevan Gymnationin uudesta mallistosta olevat joggersit. Aloimme keskustelemaan niistä porukalla ja treenikaverini ylisti niitä maasta taivaaseen, minkä seurauksena minä ja toinen treenikaverini sovitimme niitä häneltä ja totesimme että, ne oikeasti olivat erittäin laadukkaat ja hyvän tuntuiset päällä. Treenikaverini alkoi heti suostuttelemaan minua, että me tilaisimme myös meille omat vastaavat housut ja taisin minäkin siinä pariin kertaan todeta, että pitäisikö nämä nyt sitten kotiuttaa. Treenin jälkeen rupesin pohtimaan tapahtunutta. Taas yksi hyvä esimerkki siitä, miten helppoa kuluttaminen nykyään on. Sitä ei edes aina itse tajua, mutta kun pysähtyy miettimään kuluttamista ja omaa kulutuskäyttäytymistään, voi tehdä yllättäviäkin havaintoja.

Minä kuluttajana

Olen nykyään valveutuneempi kuluttaja kuin esimerkiksi kolme vuotta sitten. Muistan todella hyvin sitä aikaa, kun asuin parhaan ystäväni kanssa kämppiksinä ja me tilailimme eri verkkokaupoista ahkerasti, jos jonkinlaisia vaatteita. Parhaimpina viikkoina meille tuli neljä eri postin saapumisilmoitusta. En sano, että se olisi ollut meille kovinkaan haitallista, mutta olihan se ihan älytöntä. Haitallisella tarkoitan sitä, että emme joutuneet taloudellisiin vaikeuksiin tilauksistamme ja siinä mielessä se oli harkittua, että usein tilasimme alennusmyynneistä. Ostelimme vain ostelemisen ilosta, sen enempää miettimättä, että oliko meillä oikeasti tarvetta niille kaikille vaatteille. Se vain jotenkin tuntui kuuluvan siihen ajanjaksoon, enkä minä ainakaan antanut ajatustakaan sille, että millaista kulutuskäyttäytymiseni oli.

Vaatteita alkoikin kertyä kaappeihin älyttömiä määriä, mistä kaiken oleellisen kertoo se, että entisen poikaystäväni kanssa asuessani, hänellä oli vaatehuoneestamme käytössä puolitoista hyllyä ja minulla loput. Heräsin tilanteeseen, kun pakkasin muuttoautoa ja muuttoauton määränpäänä oli kahdenkymmenen neliön yksiö Jyväskylässä. Tämän reilun vuoden ajan olen nyt karsinut rankalla kädellä vaatteitani, osan olen vienyt keräykseen ja osan olen myynyt. Nykyään vaatteeni mahtuvat kahteen kaappiin ja uusia pyrin ostamaan harkitusti. Harvoin enää huvikseni selailen nettikauppoja, vaan tarkoituksena on ostaa tarpeeseen pitkäikäisiä ja ajattomia vaatteita. Sen lisäksi haluan mahdollisuuksieni mukaan tukea vastuullisia vaatevalmistajia. Tästä hyvä esimerkki on alussa mainitsemani Gymnation, joka on siis suomalainen urheiluvaatteita valmistava yritys. Vaatteiden valmistus tapahtuu vastuullisesti Liettuassa ja tuotantoerät ovat tavallisesti maltillisia, joten alennuksia on harvoin, kun hävikkiä ei tule.

Oma kuluttamiseni on pitkälti rakentunut vaatteiden varaan. Loppujen lopuksi omaisuuteni on melko pieni ja koen sen vapauttavana. Minulla ei ole kaapit täynnä tavaraa, jotka vain odottavat siellä, että pääsisivät joku päivä käyttöön. Kuitenkaan ihminen ei tarvitse kovinkaan paljon tavaroita elääkseen mielekästä elämää. Tämä on ollut ohjenuorani, kun olen käynyt tavaroitani läpi, jos en ole kuukausiin tarvinnut sitä, voin hyvin luopua siitä. Ymmärrän kuitenkin esimerkiksi isovanhempiani tavaroiden säästämisen suhteen, kun he eivät ole eläneet tällaisessa yltäkylläisessä yhteiskunnassa. Ennen ajat ovat olleet ”hiukan” erilaiset kuin nykyään, eikä meillä enää ole paluuta entiseen.

Kuluttamisen ristiriidat

Kuluttamisessa ilmenee ristiriitoja niin yksilötasolla kuin yritystasollakin. Yksilötasolla ne näkyvät esimerkiksi siten, että ihmiset kamppailevat ajatustensa kanssa ostavatko jotain vai eivät. Itse voin ainakin allekirjoittaa tämän, sillä toisaalta haluaisin ostaa lähes koko ajan kaikkea uutta, mutta toisaalta en halua, koska näen sen nykyään melko turhana. En halua enää ostaa yhtäkään kertakäyttöistä vaatetta. En toki voi kieltää, ettenkö saisi mielihyvää pukiessa uutta vaatetta päälle, mutta se onni onkin nopeasti ohi kiitävä hetki. Haluan löytää onnellisuuteni jostain muualta kuin uusista vaatteista.

Jos taas yritys haluaa pohtia kuluttamista, ilmenee ristiriita siinä, kun tuotteiden myyntiä pyritään kasvattamaan hinnalla millä hyvänsä, mutta sitten toisaalta kuluttamista haluttaisiin hillitä. Tämän uskon tulevaisuudessa olevan avainasioita, yritysten pohtiessa kuluttamiseen liittyviä teemoja.

Katse tulevaisuuteen

Tulevaisuudessa tulee olemaan varmasti yhä enemmän yrityksiä, joiden liiketoiminta perustuu kierrättämiseen, tavaroiden vuokraamiseen ja niin edespäin. Tuntuu, että nytkin koko ajan avataan uusi kirpputoreja ja vintagekauppoja. Uusimpana kuvioihin mukaan on tullut vaatteiden ja muiden tavaroiden vuokraaminen. Tämä liiketalouden muoto on ruvennut kiinnostamaan minua ja olenkin alkanut pohtimaan, olisiko tällä saralla mahdollista toteuttaa jonkinlaista projektia. Yhä useampi on tietoisempi kuluttamisesta ja sen aiheuttamista haitoista, joten näen tavaroiden vuokraamisen tulevaisuudessa kannattavana liiketoimintana.

Yhteenveto

Kuluttaminen on monisyinen kokonaisuus ja jokainen yksilö voi itse omalla toiminnallaan vaikuttaa siihen paljonko kuluttaa ja mitä kuluttaa. Elämän kannalta välttämättömiä tarpeita kuten ruokaa ja lämpimiä vaatteita on ostettava, joten kuluttaminen ei ole vain negatiivinen asia. Negatiiviseksi se muuttuu silloin, kun tuhlaamme maapallon resursseja ostamalla seitsemännen samankaltaisen villapaidan, vaikka vanhoissa ei ole mitään vikaa.

Loppuun minun on vielä todettava, että en aio ostaa niitä Gymnationin joggerseja, joista alussa kirjoitin. Vaikka treenikaverini kuinka yrittäisi suostutella minua tilaamaan ne ihanuudet, en aio lähteä siihen kelkkaan mukaan.