Kerran olin hukassa akatemialla, että mitä lukisin. Pyysin helppoa ja kivaa, jolloin minulle suositeltiin Lauri Järvilehdon tuotantoa. Tähän kirjaan päädyin aika summamutikassa, mutta myöhemmin keksin kulmaksi, että koitan nyhtää oppeja, miten onnistuisin paremmin fasilitoida (miten tuo sana oikein taipuu?) Sawaken markkinointitiimissä. Moni oppi kuitenkin kallistui omaan nurkkaan. Kirjassa luova työ oli jaettu viiteen vaiheeseen, jotka ovat kerääminen, valikointi, luonnostelu, jalostaminen ja viimeistely, mutta todennäköisesti pompin sinne tänne.

Kirjassa puhutaan useampaan otteeseen pelottavasta tyhjästä sivusta. Jos joku ihmettelee, miksi näissä minun reflektioissani on aina tuollainen alkuhöpinä missä selvitän miten kirja päätyi eteeni, niin se on juuri sitä taistelua tyhjää valkoista vastaan. Saan nopeasti tuotettua jotain tekstiä ja saan tunteen, että olen päässyt alkuun. Tämän jälkeen useimmiten listaan muistiinpanojeni sivunumerot. Works for me.

Nykyään olen suurin piirtein oppinut kirjoittamaan asioita ylös, sillä niin moneen kertaan asia on kaikonnut mielestä nopeammin kuin ehtii sanoa tasmaniantiikeri. Normiarjessa käytän nykyään 86 % puhelimen muistiinpanosovellusta, mutta jos on taiteellinen olo, saatan kirjata ylös jollekin paperin riekaleelle. Tätä kirjaa lukiessanikin tuli yksi hyvä idea mieleen lyhäriin ja hetken porskutin lukemista, kunnes tajusin, että onhan tämä nyt napattava ylös. Treeneissä olen vähentänyt tahtomattani muistiinpanojen tekemistä, varmaankin kun uppoaa niin kuuntelemaan tai puhumaan. Pitäisi tähän tehdä pieni ryhtiliike. Kirjakin niin väitti ja uskon vahvasti, että asioiden muistiin kirjoittaminen auttaa täyttämään myös alitajunnan varastoa, jolloin hyvänä päivänä ideat kukkivat etevämmin. Hauska pointti kirjassa oli se, että olisi hyvä olla veden kestävää paperia idean yllättäessä suihkussa ja tosiaan tuntuu kyllä siltä, että suihkussa sitä aina kaivautuu mielen sopukoihin. Kirjassa neuvottiin pitkäjänteistä ajatustyötä vaativiin urakoihin, kuten esimerkiksi opinnäytetyön tekemiseen hyödynnettäväksi mind mappia. Kuulostaa järkevältä. Kirjoitin vain tähän ylös.

Yes, tulihan sitä luettua Steal like an artist, mutta on aika palata ryöstöretkelle. Sellaista tarkoituksenmukaista muiden töistä mallia ottamista tulee tehtyä edelleen aika harvoin. Kirjassa oli hyvänä esimerkkinä case Nokia N9-puhelimelle tehdyistä verkkosivuista. Paavo oli metsästänyt vinon pinon cooleimpia nettisaitteja, jonka jälkeen työryhmä karsi asiat, joista eivät pitäneet ja yhdistelivät elementtejä, joista pitivät. Näin syntyi useita palkintoja voittaneet sivut. Tätä varastamista voisi tietoisesti hyödyntää varsin Sawaken markkinointitiimin kanssa taklaten ties mitä ongelmia. Puhumattakaan koko tiimin synnyttäessä uutta. Videoita suunnitellessakin tätä voi hyödyntää toki, kunhan malttaa pysyä jokseenkin realistisena resursseihin nähden. Helposti lähtee ihan laukalle.

Speaking of a videos, olisi ”keräämisvaiheessa” hyvä tehdä myös tutkimusta, varsinkin isommissa projekteissa. Perehtyä tarkemmin aihealueeseen, jolla saa sitten rikastettua sisältöä ja pidettyä sen tarvittaessa totuuden mukaisena. Rebel without a crew-reflektiossa mainitsin Karhunkierroksen inspiroiman lyhytelokuvaidean. Tutkimus ja location scout mielessä ajattelin, että pitäisi käydä kiertämässä kyseinen lenkki kesän alussa. Toivottavasti ei jää vain ajatuksen tasolle. Muutenkin olen pohtinut, että voisi sitten käsikirjoitusta tehdessä katsella, vaikka ihan vlogeja sieltä, niin tulisi varmasti mieleen juttuja, mitä ei muuten keksisi.

Kirjassa oli hyvä case hahmottelusta, joka osui niin ikään videohommiin. Paavon tehtävä oli ohjata musiikkivideo ja budjettiin sopi, että he kuvaisivat sen filmillä. Kuitenkin varman päälle, he päättivät etukäteen kuvata kuvakäsikirjoituksen mukaisen karkean version digikameralla. Leikattua tämän materiaalin he hahmottivat, että idea on toimiva ja sisältö rytmittyi hyvin. Tämän jälkeen filmikameralle kuvaaminen oli helppoa, kun ei tarvinnut kuin mukailla aikaisempaa kuvausta. Vaikka diginä kuvataan nykyään about kaikki, niin vastaavasti voisi tarvittaessa itse kuvata esimerkiksi kännykällä raa’an version, jolloin ei tarvitsisi viritellä kaikkea kunnon kamerahilpettä testaillessa.

Usein kuvittelen olevani positiivinen ihminen, mutta voi pojat kun käydään ideoimaan jotain. Ideointivaiheessa pitäisi sanoa aluksi kaikelle kyllä ja antaa jutun virrata. Minulla on todella paha tapa alkaa samantien etsimään sitä kultakimpaletta, jolloin kaikki mikä kuulostaa vähänkin mielestäni laimealta on heitettävä roskiin. Pahinta tässä on se, että en torppaa pelkästään omia ideoitani vaan saatan röyhkeästi tehdä tätä muidenkin ideoille. Tästä olen pahoillani ja pitäisi opetella olemaan vähän löyhempi kritiikin kanssa alkumetreillä. I’ll be working on this. Vaikka joku idea kuulostaisi alkuun hataralta, saattaisi se myöhemmin muovautua vaikkapa parhaaksi ideaksi.

Kirja oli hassu, kun se tuntui tekstiltään siltä, että melkein minä olisin sen kirjoittanut. Muutamassa kohdassa harmitti paperin puolesta, kun joillekin sivuille oli ripoteltu vain yhdet sanat. Mutta namaste.