Kastikaista lainaten “Voimme olla mitä tahansa, kun päätämme niin.” Ja tottahan se on. Lopulta kaikki kuitenkin lähtee meistä itsestämme. Omalla itseluottamuksella on valtavan suuri merkitys aina tekemisen laatuun. Itseen uskominen ei tietenkään aina automaatiolla tarkoita valtavaa jymymenestystä ja –onnistumista, mutta ilman sen tarkempaa tutkimusta tehneenä uskallan kuitenkin väittää, että itseen uskoessa on todennäköisempää onnistua kuin epäonnistua. Jos sinulla on jokin unelma, jonka päätät saavuttaa, auttaa oma tahdonvoima ja motivaatio sinua eteenpäin ikään kuin vahingossa. Päätöksestä syntynyt motivaatio työntää meitä eteenpäin.  

Oman sisäisen äänensävyllä taas on valtavan suuri merkitys siihen itseluottamukseen ja itsevarmuuteen. Äänensävy vaikuttaa suoraan omaan hyvinvointiin ja toimintaan. Oman äänensävyn ollessa negatiivinen, paheksuva tai epäuskoinen, laskee varmasti oma itsetunto alta aikayksikön. Muistan joskus kuulleeni sanonnan “Jos et itse usko itseesi, kuinka voit olettaa kenenkään muunkaan uskovan sinuun?”. Sanonta viittaa vahvasti oman äänensävyn merkitykseen. Joskus, kun oma varmuuteni on ollut hieman hukassa, koitan huijata itseäni preppaamalla itseäni erilaisia tilanteita varten. Esimerkiksi valmistautuessani vaikeaan puhelinsoittoon kehun ja tsemppaan itseäni mielessäni puhelua varten. Käyn tilanteen läpi mielessäni etukäteen ja soitan puhelun.  

Kirjassa annettiin parikin hyvää työkalua, joista ajattelin heti, että voisi olla hyödykästä kokeilla niiden käyttämistä ihan käytännössä. Ensimmäinen malli, SMART-malli on tavoitteiden asettamiseen liittyvä malli, joka auttaa konkretisoimaan sekä paloittelemaan tavoitteen helpommin saavutettavaksi.  

SMART-malli tavoitteiden asettamiseen: 

1. Smart – Takka: Mitä haluat tehdä tai saavuttaa? 

2. Measurable – Mitattavissa oleva: Pystytkö mittaamaan onnistumisesi jollakin numeraalisella tai laadullisella mittarilla? 

3. Achievable – Saavutettavissa oleva: Realistiset minitavoitteet, jotka helpottavat tavoitteen saavuttamista.  

4. Relevant – Relevantti: Onko tavoitteen saavuttaminen sinulle riittävän houkuttelevaa? 

5. T – Time bound: Mihin mennessä aiot saavuttaa tavoitteesi? Sido aikaan! 

Esimerkiksi alumnitiimin kanssa loimme tälle syksylle tavoitteet hyödyntäen juurikin kyseistä SMART-mallia. Roosa oli syksyllä vastikään lukenut jonkun kirjan, jossa kaaviota taas esiteltiin, ja pääsimmekin hyödyntämään sitä heti ihan käytännössä. Teimme alumnitoiminnan tavoitteista oman canvapohjan ja alkuun yksinkertaistimme jokaisen tavoitteen selkeäksi ja kiteytetyksi lauseeksi. Mitattavuutta tavoitteisiin lisäsimme luomalla tavoitteen esimerkiksi jonkun luvun tavoitteen ympärille. (Esimerkiksi: Alumnihaastatteluiden upottaminen osaksi alumnikirjeiden sisältöä -> konkretia: jokainen tapaa vuoden loppuun mennessä 10 alumnia. Käytännössä 1-2 asiakastapaamista kuukaudessa alumnin kanssa. Kymmenen alumnitapaamista kuulosti alkuun todella isolta määrältä, mutta toisaalta, kun tavoite pilkottiin kuukausitasolle, ei se kuulostanut enää ollenkaan pahalta. Tavoite sidottiin aikaan (kuukausikohtaiset minitavoitteet ja kokonaistavoite sidottu vuoden loppuun). Relevantin tästä esimerkkitavoitteesta teki se, miten tapaamisilla saan kasvatettua omaa verkostoani suuremmaksi. Varsinkin alumneja on suhteellisen helppo lähestyä, sillä heille Tiimiakatemia on tuttu ja he ovat olleet joskus itse samanlaisessa tilanteessa (pinkkuna, kontaktoimassa muita).  

Toinen hyvä työkalu, jonka otin itselleni oli MEMA-malli, jota hyödynnetään yleensä palavereissa. Malli toimii seuraavanlaisesti: 

MEMA-malli palaverien pitämiseen: 

1. Motivation – Palaverin alkuun motivoiva osuus (esim annetaan tunnustusta hyvistä suorituksista) 

2. Education – Palaverin tarkoitus? Mitä seuraavaksi kannattaa tehdä ja miten? 

3. Motivation – Uudelleenmotivoiminen: mitä vinkeillä voidaan saada aikaan? Kannustin? Inspiroiva esimerkkitarina? 

4. Action – Selkeä konkreettinen ohjeistus ja tavoite -> toiminta 

Ajattelin, että kyseistä mallia voisi ainakin kokeilla hyödyntää tiimimme viikkopalavereissa tai esimerkiksi jonkun projektin palaverissa. Käytännön testausta mallin hyödyntämiselle en ole kuitenkaan vielä kokeillut. Hyötyä siitä varmasti olisi, sillä varsinkin tiimimme viikkopalaveri on aina ollut hieman eläväinen ja hakenut suuntaan jos toiseenkin paikkaansa. Vihdoin olemme löytäneet sille hyvät työkalut Teamsin syövereistä. Asioiden läpikäyntiin ja järjestelmällisyyteen voisi kuitenkin kyseinen MEMA-malli olla vielä hyödyllinen.  

Kirjassa puhuttiin paljon myöskin virheiden tekemisestä ja niiden tärkeydestä kehittymisen näkökulmasta. Kirjoitin samasta aiheesta myös aika paljon edellisessä esseessäni. Vaikka virheiden ja mokien tekemisestä voi alkuun tulla huono ja kurja fiilis, on niiden tekeminen elämässä oikeasti aika tärkeää. Virheet ovat niitä, jotka opettavat meitä loppupeleissä kaikista eniten. Olen itse todella vaativa itseäni kohtaan, ja sätin itseäni virheistä ja epäonnistumisista paljon. Alkuun niitä on todella hankala hyväksyä. Koitan kuitenkin nykyään muistuttaa itseäni siitä, miten inhimillistä on välillä epäonnistua. Virheiden hyväksyminen vaatii itseltäni vielä opettelua, mutta se on matka, jonka olen aloittanut ja jossa haluan tietoisesti edetä ja kehittyä.