Pikkupomosta johtajaksi

Kirjoittaja: Iida Riipinen

9 lokakuun, 2021

Lähdeteos: Pikkupomosta johtajaksi

Lähdeteoksen kirjoittaja: Helena Kastikainen

Teoriapisteet: 2

Helena Kastikaisen kirja Pikkupomosta johtajaksi herätti paljon ajatuksia. Olen kiinnostunut kovasti johtajuudesta ja itseni kehittämisestä sen kannalta. En tällä hetkellä omaa johtaja-asemaa, johon voisin saamaani tietoa peilata suoraan. Olen aikaisemmin kuitenkin saanut kokemusta johtamisesta ja hakeudun herkästi tilanteen salliessa tällaiseen rooliin. Se tuntuu luontaiselta.

Kirjassa oli paljon tarttumapintaa minulle ja minun oli helppo samaistua moneen asiaan. Tätä esseetä kirjoittaessani huomasin itseäni eniten puhuttelevan enemmän itseäni koskevat ajatukset, kuin muiden johtamiseen liittyvät työkalut. Kirjassa oli paljon mielenkiintoisia teemoja; rutiinit, motivaatiot, ajankäyttö, tavoitteet, toimintatavat, anteeksi pyytely, vaikuttaminen, luottamus ja niin edelleen. Paljon aiheita, joista voisin kirjoittaa ajatuksia lähes toisen kirjan verran. Ensin tietysti täytyy saada tukipohja kuntoon, ennen kuin voi edetä pidemmälle, joten aloitan siis näistä omaan napaan liittyvistä teemoista.

Pikkupomosta johtajaksi on ensimmäinen äänikirja, jonka olen kuunnellut. Sain kirjasta todella paljon ajatuksia. Turhauttaa hieman, kun en pysty kaikkea tietoa sisäistämään sen määrän ja ajankohdallisuuden vuoksi. Tunnen itseni hyvin tiedonjanoiseksi ja minulla on suunnatonta halua kehittyä ihmisenä. Siksi ehkä tunnen tuota turhautumista, koska en pysty hyödyntämään kirjaa kokonaan, minun on keskityttävä tällä hetkellä itselleni olennaisimpiin asioihin. Kuunnellessani vahvistin itselleni olevani erinomainen sulkemaan korvani. Minulla on hyvä kyky sulkea äänet ympäriltäni ja painautua ajatuksiini. Kaikki muu jää taustameluksi ja pystyn olemaan kuuntelematta ympäristöäni. Tämä on aikamoinen haaste kirjaa kuunneltaessa. Jouduin muutaman kerran kelaamaan usean kymmenen minuuttia taakse päin ja kuuntelemaan pätkiä uudelleen, sillä uppouduin ajatuksiini ja unohdin täysin kuunnella. Tämä ehkä linkittyy itsensä johtamiseen ja sen kehittämiseen keskittymiskyvyn näkökulmasta.

Mitä johtajuus minulle merkitsee? Minulle johtajuus on muiden ohjaamista ja muiden auttamista onnistumaan. Johtaminen on vastuun ottamista ja sen kantamista. Johtajuus on esimerkin näyttämistä. Johtaja ei aseta itseään muiden yläpuolelle. Tarkoitan tällä sitä, ettei johtaja pidä itseään muita parempana ihmisenä. Johtaja on määrätietoinen ja inhimillinen. Johtaja kannustaa ja näyttää suuntaa. Johtaja ei käskytä kuten pomo. Johtaja voi luottaa tiimiinsä ja tiimi johtajaansa. Johtaja on selkeä ja johdonmukainen. Pidin Kastikaisen ajatuksesta lempeästä johtamisesta. Koen sen tyylin omakseni, ainakin ajatustasolla. Olen hyvä kuuntelemaan ja asettumaan muiden asemaan. Haluan hyödyntää tätä taitoa myös johtamisessani. Mielestäni johtajan on pystyttävä rakentamaan vahva luottamus tiiminsä välille, jotta häntä on helppo lähestyä. Kuitenkin samalla pitäen auktoriteettinsa.

Kastikainen painotti johtamisen lähtevän itsensä johtamisesta. Miten voit johtaa muita, jos et voi johtaa edes itseäsi? Hyvä kysymys. Itsensä johtaminen täytyy olla edes suurilta osin kunnossa, jotta palikat pysyvät kasassa muita johtaessa. Samat lainalaisuudet pätevät sekä itsensä että muiden johtamisessa. Jos oman elämän hallinta ei ole kunnossa, on syytä miettiä omaa kykeneväisyyttään johtajaksikin. Mielestäni johtajan kuuluu olla esimerkillinen ja se ei todellakaan ole sitä, jos johtaja paasaa muiden hyvinvointia ja itsensä johtamisen taitoja mutta köpsähtää itse ensimmäisenä. Omat itseni johtamisen taidot ovat hyvät. Koen hallitsevani oman elämäni ja tiedostan samalla myös omat kehityskohtani. En ole täydellinen, mutta koen itseni johtamisen olevan sen verran hyvää, että kykenisin johtamaan myös muita.

On hyvä myös miettiä miltä oma sisäinen ääni kuulostaa. Puhuuko se sinulle positiivisesti vai kritisoiko se jatkuvasti? Sen vaikutus on yllättävän suuri omaan käytökseen ja onnistumisiin sekä epäonnistumisiin suhtautumiseen. Jos sisäinen ääni on pääsääntöisesti sävyltään negatiivinen, se voi vaikuttaa paljon omaan hyvinvointiin. Se saattaa pahimmillaan ajaa kovaan itseruoskintaan ja sitä kautta uuvuttaa loppuun. Koen oman sisäisen ääneni pääosin positiivisena. Toki se välillä sättii aika kovastikin, mutta suurimman osan ajasta se on joko neutraali tai positiivinen.

Itseäni puhutteli paljon Kastikaisen kertomus omasta loppuun palamisestaan.  Näen hänen käytöksessään paljon itseäni, joten se kolahti. Olen nuoresta asti tehnyt kovasti töitä ja ollut hyvin työorientoitunut. Lukion ohella tein kahta tai kolmea työtä samaan aikaan ja välivuoteni aikana työmäärä vain kasvoi. Tein samaan aikaan töitä neljässä, joskus jopa viidessä eri paikassa. Olin töissä elokuvateatterissa, pidin kahdessa eri paikassa ryhmäliikuntoja, pääsääntöisesti työskentelin 24h huoltoasemalla sekä saatoin tehdä yksittäisiä vuoroja S-marketilla. Olen hyvin tottunut suureen työmäärään ja viime kesänä sain myös tottua pitkiin päiviin, välillä jopa yli tuplasti pidempiin, mitä työpäiväni aikaisemmin. Parhaimmillani olen tehnyt töitä melkein toista kuukautta putkeen ilman yhtäkään vapaapäivää. Näin jälkeenpäin katsottuna nämä kuulostavat todella kuormittavilta, mitä ne myös olivat. Huomaan ajoittain olevani todella poikki. Mutta en valita, itse olen valintani tehnyt. Huomaan vain omaksuneeni tavaksi suuren työmäärän haalimisen sekä esimerkiksi väsymyksen sietämisen. Huomaan kokevani riittämättömyyden tunteita, jos en ole jatkuvasti tekemässä jotain. Uhraan herkästi omaa vapaa-aikaani työlle ja saatan ottaa töitä esimerkiksi myös sille ainoalle vapaapäivälle, jonka olen saanut. Koen herkästi huonoa omatuntoa, jos minulla ”ei oikeasti ole syytä” olla tarttumatta tarjottuun työtehtävään. En näe lepoa tarpeeksi hyvänä syynä.

Olen hieman huolissani, että ajaudun kohti samankaltaista tilannetta, josta Kastikainen löysi itsensä läheisensä kriisitilanteen kohdalla. Minun täytyy siis parantaa itseni johtamisen taitoja tämän osalta paljon. En ole hyödyksi kenellekään, jos ajan itseni uuvuksiin. Pyörittelen ajatusta mielessäni paljon ja se on jo alku, että tunnistan oman kipukohtani. Pienillä muutoksilla lähden ajamaan kelkkani suuntaa toisaalle. Pyrin arvottamaan omaa aikaani enemmän ja tekemään itseni vähemmän kiireiseksi. Lähden liikkeelle ei-sanan opettelusta.

Kirjassa puhuttiin jonkin verran valintojen tärkeydestä. Koko elämä tähän mennessä on koostunut valinnoista. Oma tilanteeni johtuu valinnoistani ja elän niiden kanssa. Tulevaisuuteni koostuu valinnoistani. Kaikki riippuu siitä, mitä valitsen. Valitsenko nousta aamulla ylös kellon soidessa. Valitsenko syöväni ensin aamupalaa vai laittautuvani. Mitä valitsen päälleni. Miten valitsen kulkea paikasta toiseen. Kenelle valitsen puhua, ketä valitsen kuunnella. Keneltä valitsen ottaa esimerkkiä. Valitsenko tarttuvani kirjaan vai selaavani Tiktokkia. Miten valitsen kohdella muita ihmisiä. Mitkä ovat tekojeni standardit? Valitsenko suoriutumiseni tason yltävän parhaaseen mahdolliseen vai riittääkö, että toimin ja suoriudun sieltä, mistä tiimimme Petterin sanoin aita on paskana. Kuinka laadukasta tekemiseni on. Miten valitsen käyttää myös muiden aikaa. Ollessani treenien vetovastuussa, aloitanko sisällön suunnittelun hyvissä ajoin useita viikkoja ennen treenejä ja tuon parhaan mahdollisen panoksen, jonka voin antaa vai jätänkö suunnittelun viimeiseen iltaan ja minulle riittää, että kerron tiimille aiheesta vain jotain, mitä ehdin raapia kasaan.  

Löysin kirjasta aasinsillan myös aikaisemmin lukemaani Idiootit ympärilläni -kirjaan. Kastikainen puhui eri ihmistyyppien ymmärtämisestä ja avasi myös Idiootit ympärilläni -kirjassa käytettyä DISC – mallia, jossa persoonallisuustyypit on jaettu neljään kategoriaan: hallitseva (punainen), vaikuttava (keltainen), vakaa (vihreä) ja analyyttinen (sininen). Johtaminen on helpompaa, kun osaa asettua muiden asemaan ja ymmärtää myös muiden ihmisten näkökulmia. Myös kommunikointi ihmisten kanssa helpottuu, kun ymmärtää, miten asiat kannattaa kenellekin ilmaista, jotta viesti välittyy mahdollisimman hyvin halutulla tavalla.

Kirja vahvistaa ajatuksiani siitä, että johtaminen on haastavaa. Koen pientä turhautumista, sillä jotta olisin hyvä johtaja, tule minun hallita niin monta eri osa-aluetta, niin henkilökohtaisessa elämässä, kuin työympäristössä muiden ohjaamisessa. Samoja ajatuksia herätti keväällä lukemani Alf Rhen kirja Johtajuuden ristiriidat, jossa käsiteltiin johtajan kohtaamia vastakohtia. Kuinka olla lempeä ja jämäkkä samaan aikaan. Kuinka johtaa riittävästi, mutta olla myös tarpeeksi paljon taustalla, eikä estradilla. Kuinka kuunnella ja olla kuuntelematta samaan aikaan. Lista on loputon. Tiedän vain sen, että en tiedä tarpeeksi, enkä tiedä tulenko koskaan tietämäänkään.

You May Also Like…

Brändin kirkastamisen hyödyt

Brändi on kaikkea mitä henkilö kokee ja ajattelee yrityksestä. Se on visuaalisen ilmeen lisäksi kaikkea mitä...

Sivubisnes

Luin Marianne Lehkoisen kirjoittaman kirjan Sivubisnes. Kirja kertoi siitä kuinka perustaa oma sivubisnes vaihe...

Vaikuttajamarkkinointi

Vaikuttajamarkkinointi on termi, jota moni ei varmasti edelleenkään ota tosissaan. Monelle ajatus siitä, että jotkut...

0 kommenttia

Lähetä kommentti