Luemme koko ajan samoja kirjoja. Markkinointi, myynti, johtajuus, markkinointi, myynti, johtajuus…

Alkaa tylsistyttää lukea niin samantyylisistä kirjoista, niin päätin, että miksi en lukisi Pikku prinssiä. Kirjaa oli joskus suositellut tiimikaveri. Itse asiassa useamman kerran.

Otin tähän reflektioon jotain kohtia mitkä oli mielestäni kiinnostavia ja kommentoin niitä:

”Minustakin voi tulla kuin ne aikuiset, joita kiinnostavat enää vain luvut.”

Minusta tämä olis paras lause koko kirjasta. Elämme maailmassa, jossa tärkeintä ovat luvut.

Mittaamme asioita, jotka yleensä ovat lukuja. Montako kirjapistettä, montako asiakaskäyntiä. Ei niinkään, kuinka paljon opit kirjasta, tai mitä saavutit asiakas käynnillä. Jos yrittäisimme mitata sitä, kuinka paljon opit kirjasta, miten tekisimme sen? Mahdollisesti antamalla arvosana 1-10?

Toisessa kirjassa puhuttiin siitä, kuinka tavoitteet voivat olla muutakin kuin numeroita, välillä ne ovat vaan tunnepohjaisia juttuja. Ja niilläkin on väliä.

Raha. Elämme Money Game maailmassa. (Käykää kuuntelemassa biisi). Maailma, jota ohjaa raha.

Jos et ajattele rahaa, joudut kyllä, koska se joskus loppuu. Ainut tapa päästä rahan ajattelusta pois, on ajatella rahaa niin paljon ja niin kauan kuin pitää, että sitä vaan on niin paljon että ei tarvii ajatella.

Kun kerran aloitin rahasta puhumisen, niin kerron ensimmäisenä kirjan liikemiehestä:

---

Liikemies

”Se tekee minusta rikkaan.”

”Mitä hyötyä sinulle on siitä, että olet rikas?”

”Voin ostaa lisää tähtiä, jos joku löytää niitä.”

Tästä minulle tuli mieleen nykymaailma, miten ihmiset haluavat omistaa kaiken, ahmivat rahaa ja sen sijaan, että he auttaisivat muita, he vievät muilta.

Pitäisi yrittää tuoda maailmaa arvoa, ei viedä sitä. Meillä yrittäjinä on siitä vastuu, että teemme oikein, ja luultavasti se myös palkitsee.

——

”En voikaan, mutta voin panna ne pankkiin.”

”Mitä se tarkoittaa?”

”Se tarkoittaa sitä, että kirjoitan paperilapulle tähtieni lukumäärän. Sitten panen lapun laatikkoon ja lukitsen laatikon.

Aloin ajattelemaan heti maailman taloutta. Elämme maailmassa missä on olemassa laput, jotka alunperin olivat todiste että omistat kultaa, mutta se loppui 1971. Nykyään käytämme paperia, joka esittää olevansa jotain arvokasta, mutta niin kuin näkyy, ei kovin hyvin.

Ostakaa jo sitä bitcoinia, se on tällä hetkellä ainut asia tässä maailmassa, minkä voi omistaa ja mitä kukaan ei voi sinulta viedä. Vai keksitkö jonkun toisen?

---

Lyhdynsytyttäjä

Niin kuin lyhdynsytyttäjän planeetta. Elämä tuntuu koko ajan kiireisemmältä. En tiedä johtuuko se osittain aikuistumisesta (1v kun olet yks vuotias on 100% sun elämästäsi, kun taas 1v kun olet 26 on vain 4% elämästäsi).

Vai vaikuttaako tähän myös maailma nopeutuminen teknologian myötä, nykyään on niin paljon asioita, jotka saavat tunnit kulumaan minuuteissa, esimerkiksi tiktok.

Kuitenkin tuntuu oudolta, että vasta aloitin Tiimiakatemian, ja eihän sitä ole enää kuin puolisen vuotta jäljellä. Ikääkin alkaa olemaan jo sen verran, että pitäis kai jo olla saavuttanut jotain.

Onneksi en kuitenkaan joudu joka minuutti sammuttamaan ja laittamaan päälle lyhdyn, mutta lomat tuntuvat nykyään viikonlopuilta ja vuodet kuukausilta. Outoa.

---

Kettu

”Olette samanlaisia kuin minun kettuni oli. Se oli kuin satatuhatta muuta kettua. Mutta minä tein siitä ystäväni, ja nyt se on ainut laatuaan koko maailmassa.”

”Ihmiset ovat unohtaneet tämän totuuden”, kettu sanoi. ”Mutta älä sinä unohda. Olet ikuisesti vastuussa siitä, minkä olet kesyttänyt. Olet vastuussa ruusustasi…”

---

Vaihdemis

”Eivätkö he olleet tyytyväisiä siellä missä he olivat?”

”Ihminen ei ole koskaan tyytyväinen siellä missä hän on”, vaihdemies sanoi.

Ja ohi syöksyi kolmas valaistu pikajuna jyristen kuin ukkonen.

Monesti puhutaan että naapurin nurmikko on aina vihreämpää, että ihmiset haluaa sitä, mitä heillä ei ole. Ihmiset eivät osaa arvostaa mitä heillä jo on.

Joskus olen tehnyt niin, että olen maininnut tärkeimmät asiat mitkä tapahtuivat päivän aikana. Jotkut myös tekevät joka päivä niin, että sanovat joka ilta mistä ovat tänään kiitollisia. Elämä on tosi negatiivista, jos ajattelee vaan sitä, mikä ei onnistunut, tai mitä ei ole.

Mielestäni elän positiivisesti ja yritän ylläpitää sitä. Pitää muistaa että 5% tapahtuneesta on se mitä tapahtui ja 95% on se miten reagoit siihen.

---

Kauppias

Hän kauppasi tehopillereitä jotka vievät janon. Kun ottaa viikossa yhden sellaisen, ei janota koskaan.

”Miksi sinä noita myyt?” pikku prinssi kysyi.

”Ne merkitsevät suurta ajan säästöä”, kauppias sanoi. ”Asiantuntijat ovat tehneet laskelmia. Viikossa säästyy viisikymmentäkolme minuuttia.”

”Mitä niillä viidelläkymmenelläkolmella minuutilla tehdään?”

”Jokainen käyttää ne mihin haluaa…”

”Jos minulla olisi käytettävissäni viisikymmentäkolme minuuttia, kävelisin kaikessa rauhassa lähteelle…”

Ajattelin heti pulloa, jossa on tuoksukapseli. Kun juot tavallista vettä, nenäsi haistaa makutuoksun ja näin huijaa sinua juomaan vettä.

Elämme oikeasti maailmassa, jossa ihmiset eivät enää edes juo tarpeeksi, mikä on yksi selviytymiselle tärkeimmistä toimenpiteistä.

---

Loppusanat

Oli kiva välillä lukea jotain muutakin kuin teoriaa. Alkaa olla jo too much samantyylisiä kirjoja. Hyvää vaihteluja ja sai ajattelemaan. Ehkä jopa enemmän kuin tähän kirjoitin.