Tämä kirja nousi esille johtajuuden koulutusohjelmassa ja päätin tarttua tähän tuumasta toimeen. Pikku Pomosta johtajaksi on Helena Kastikaisen (2020) uratarina ja kertyneistä opeista koottu työelämänopas. Kirja herätti paljon ajatuksia ja pisti pohtimaan monia omia kokemuksia, sekä ajatuksia johtajuudesta. Kastikaisen tarina innosti ja inspiroi, vaikka kirjan nimi herättikin aluksi lieviä kauhun tunteita. Tämän kirjan jälkeen muistiinpanoni olivat useamman sivun pituiset ja en oikein edes tiennyt mistä aloittaisin omien ajatusten jäsentelyn. En todellakaan pystyisi tässä tekstissä purkamaan kaikkia tähän kirjaan liittyviä ajatuksia, joten pyrin keskittymään muutamaan. Sivuan myös vähän omia kokemuksia johtajuudesta.

Johtajuus on teema, joka on pyörinyt mielessä jo pidempään. Omia ajatuksia ei ole vain osannut pukea täysin sanoiksi. Millainen johtaja minä olisin? Mitä se oikeastaan tarkoittaa? Onko minusta edes johtajaksi? Johtajuus on innostamista, auttamista, ongelmanratkaisua, suunnannäyttämistä ja motivointia. Nuorempana olen jo usein asettunut vähän pienempiin johtajan saappaisiin, vaikka en sitä ole hetkessä täysin ymmärtänytkään. Olen kokenut ajautuvani tehtäviin, joissa saan paljon vastuuta ja kokoani isommat saappaat. Kuitenkin olen monessa tilanteessa kartalla siitä mitä pitää tehdä ja mihin suuntaan ollaan menossa. Samalla olen pohtinut sitä, että onko minusta oikeasti johtajan rooliin, vai olenko sattunut olemaan vain huoneen tunnollisin henkilö, jonka harteille on sysätty isoin taakka? Aikaisemmin olen ajatellut, että olen enemmän asioidenjohtaja ja organisoija, vaikka tämä ei millään tavalla ole koko totuus. Rakastan kohtaamisia ihmisten kanssa ja haluan aina tukea ympärilläni olevia, vaikka kannan usein muiden huolia hartioillani liiankin pitkään. Olen luontaisesti johtavan rooliin asettuva ja haluan päästä kehittämään taitojani.

Lapsuuden kokemuksia

Olen lapsesta lähtien ollut erittäin ahkera. Lapsena tein kotityöt ajallaan ja keräsin omat sotkuni. Aina tilaisuuden tarjoutuessa olin kokeilemassa uutta ja olin ensimmäisissä virallisissa kesätöissä noin 13-vuotiaana. Ensimmäinen isompi vastuu rooli oli, kun vedin lasten liikuntaryhmiä apuohjaajana. Noissa hommissa olin mukana jo kymmenenvuotiaana ensimmäisiä kertoja ohjaaja äitini mukana. Virallisena apu-ohjaajana aloitin vasta kolmea vuotta myöhemmin. Tuo titteli tuntui silloin hienolta ja pidin tekemisestä todella paljon. Tein samantyylisiä hommia noin kuusi vuotta, vaikka työnkuvat toki muuttuivat matkan varrella. Viimeisen kahden vuoden aikana olin pääohjaajana ja joinakin arki-iltoina kahden tunnin ajan vastuussa noin 30 lapsesta. Lapsien kannustaminen, neuvominen ja esimerkkien näyttäminen auttoi heitä kehittymään omassa liikkumisessaan. Tuntui aina ihanalta kuulla tuntien päätteeksi palautetta lapsilta ja heidän vanhemmiltaan, kuinka monet uskalsivat nyt kokeilla uusia liikkeitä ja osallistua eri leikkeihin paremmin. Vastuun saaminen tuntui välillä pelottavalta, mutta nautin siitä todella paljon. Lasten ohjaaminen nuorempana valoi uskoa omiin kykyihin ja sai myös ensimmäisiä kokemuksia johtajuudesta. Ensimmäiset lapsuuden kokemukset työelämästä, ovat muokanneet pohjaa omalle tekemiselle.

Omassa elämässä on myös ollut useampia positiivisia kokemuksia esimiehistä ja työyhteisöistä. Työskentelin muutaman vuoden kaupan kassalla, joka opetti paljon käytännön taitoja kantapään kautta. Merkittävää tuossa työpaikassa oli työyhteisö ja esimiehet, jotka veivät toimintaa eteenpäin. En ole ikinä kohdannut niin avointa, ystävällistä ja rohkaisevaa esimiestä, joka oli kädestä pitäen neuvomassa uusia työntekijöitä, vaikka samalla pyöritti kokonaisen kaupan toimintaa. Tuossa työpaikassa oli onnistuttu rakentamaan erittäin hyvä tiimi, jossa kaikki liikkuvat palaset toimivat. Tällaiset arjen esimerkit ovat auttaneet minua rakentamaan kuvaa siitä millaisia hyvät johtajat ovat. Olen myös lähiaikoina paljon pohtinut sitä, millainen johtaja minä olisin. Usein olen tekemisen ytimessä, vaikka en suoraan olisi johtajan roolissa. Autan muita etenemään ja näytän esimerkkiä. Minulla on pitkä pinna, enkä hätkähdä helposti ja puhun suoraan. En ole vielä päässyt näyttämään kaikkeani, vaikka paljon kyvykkyyttä johtajuuteen on.

Haasteita ja tavoitteita

Ennen kuin voi johtaa muita, täytyy osata johtaa itseään. Koen kehittyneeni paljon oman elämän johtamisessa, vaikka paljon hakemista vielä on. Perusasiat ovat kunnossa, mutta en aina uskalla hypätä omalle epämukavuusalueelle. Itselle itsensä johtaminen on viimeisen vuoden aikana tarkoittanut monessa kohtaa myös armollisuutta. Virheiden pelkääminen, epäonnistuminen ja välillä pitkittynyt stressi on vaikuttanut paljon siihen, millaisena näen itseni. Negatiivisten kokemusten kautta on oppinut luottamaan omiin kykyihin ja taitoihin. Kuitenkin edelleen koen, että en usein salli virheiden tekemistä itselleni. Itsensä johtamisessa kehittyminen on vaatinut armollisuutta ja itsemyötätuntoa. Välillä myös pelkään epäonnistumia, enkä tartu välttämättä haasteisiin, jotka koen liian vaikeiksi.

Olen aikaisemmin ajatellut olevani taitava tavoitteiden asettaja, vaikka todellisuus ei ole ihan niin suoraviivainen, kuin paperille kirjoittamani aikataulut. Usein ongelmana on isompien tavoitteiden pilkkominen pienempiin osa-alueisiin. Nämä voivat olla tavoitteita ja haasteita, joiden saavuttaminen vie kuukausia tai vuosia. Liiallinen kunnianhimoisuus voi koitua kohtaloksi, kun ei osaa aloittaa tarpeeksi pienestä. Saatan lannistua ja kestää hetki, ennen kuin yritän uudelleen. Kastikaisen kirjassa esitelty SMART-malli voisi olla avuksi tavoitteiden asettamisessa. Olen lukenut tästä mallista aikaisemmin, mutta en ole käyttänyt sitä kunnolla työkaluna omassa arjessa.

Specific, tavoite on hyvin määritelty
Measurabe, se on mitattavissa
Achievable, se on saavutettavissa
Relevant, se on relevantti
Time bound, tavoite on aikaan sidottu

Usein tavoitteiden asettamisessa ongelmana on se, että yrittää liian paljon pienessä aika ikkunassa. Omia tavoitteita saatetaan vuoden alussa kirjoitella ylös ja kuukauden päästä suurin osa niistä on jo unohtunut laatikon pohjalle. Tavoitteet pitäisi osata hajauttaa tarpeeksi isolle aika välille, eikä saa lannistua, jos ensimmäinen kokeilu ei mene niin kuin piti. Usein saatan tavoitteiden asettamisen kohdalla olla kärsimätön ja haluaisin olla hyvä uusissa asioissa heti ensimmäisestä kokeilu kerrasta lähtien. Tämä ei millään tavalla ole realistista, eikä kukaan voi olla erinomainen välittömästi. Tällainen käyttäytyminen usein heijastuu myös ympärilläni oleviin ja kohtaamisiin, joissa kannan vastuuta tilanteen johtamisesta. Koen vaikeaksi sietää keskeneräisyyttä, tahtoisin asioiden etenevän mahdollisimman tehokkaasti. Tämä on haaste, sekä itsensä ja muiden johtamisessa.


Älä kerro miten hyvä olet, vaan näytä se

Toiminko rakkauden vai pelon pohjalta? Millainen on johtaja, joka välittää todella tiimiläisistään? Ihmiset eivät välitä sinusta, ennekuin välität heistä. Todellinen välittäminen erottelee pomot johtajista. Erityisen tärkeää on, että johtajan ihmissuhdetaidot ovat kunnossa. Avoimuus ja aitous tuovat ihmisiä lähemmäksi huomaamatta. Kirjoitin myös omiin muistiinpanoihini lausahduksen ”muistan olla armollinen, kohtelen itseäni kuin hyvää ystävää”. Usein miten kohtelemme itseämme peilautuu kaikkeen tekemiseemme, saatamme kohdella muitakin ankarasti. Olen lähiaikoina kiinnittänyt enemmän huomiota siihen, millaisia sanamuotoja käytän ja miten puhun muille. En enää sano, että ”pitäisi tehdä” vaan ”aion ja tahdon”. Tämä luo monista tavoiteltavista asioista paljon konkreettisempia ja niihin suhtautuu positiivisemmin. Olen myös halunnut olla tietoisempi siitä, miten kohtaan ihmiset ympärilläni. Välillä voi ottaa vähän rennommin, niin saattaa kunnolla kuulla, miten ystävillä, kavereilla ja tutuilla oikeasti menee. Enemmän tekoja, vähemmän puhetta.