Patrick Lencionin kirjoittama 5 toimintahäiriötä tiimissä – tuo tiimin kehittämisen klassikkoteos. Etsin kirjan käsiini, sillä olimme tiimissämme päättäneet pitää kirjatreenit tämän teoksen pohjalta. Lähestyin kirjaa mielenkiinnolla, olihan sitä kehuttu paljon. Tarinallisuuden ja esimerkkien tuoma helppolukuisuus paransi lukukokemusta huomattavasti. Kirjan loppuun tiivistetty teoriaosuus oli tiimitehtävineen myöskin todella hyödyllinen. Teos herätti minussa paljon ajatuksia ollessaan monessa kohtaa varsin samaistuttava. Joissain kohdissa tunnistin tarinan tilanteiden olleen vastaavanlaisia, kun aika ajoin meidän tiimissämme sen kehittyessä tähän pisteeseen. Useimmat tilanteet ovat varmasti vielä edessäpäin. Kirjan hahmoihin tutustuessa tunsin myöskin oppineeni ymmärtämään paremmin tiimistämme löytyviä erilaisia persoonia. Itse koin samaistumista ehkä eniten tarinan talousjohtajaan Janeen, sillä hänestä huokui tarkkuus yksityiskohtiin, jotka ovat minullekin todella tärkeitä kaikessa tekemisessäni. Oivallukseni saivat vastakaikua treeneissä ja keskustelua syntyi paljon jokaisen tuodessa omat ajatuksensa esiin. Huomasimme kirjan lukemisen ja muutaman kirjan takaa löytyvän testin avulla tiimimme olevan vielä varsin toimintahäiriöinen.

Mielestäni erityisen kiinnostavaa on teoksessa esiteltyjen toimintahäiriöiden yhteys toisiinsa. Yhden toimintahäiriön ollessa vahvasti sidoksissa toiseen, ei mitään näistä voi käsitellä omina ongelminaan. Tästä johtuen ei esimerkiksi voi olettaa tiimin jäsenten sitoutuvan sääntöihin ja päätöksiin, jos konflikteja joudutaan pelkäämään luottamuksen ollessa liian heikkoa. Eri osa-alueiden ylitse ei voi myöskään hyppiä, vaan toimintahäiriötä tulee jokaista lähestyä ja käsitellä yhtä tärkeinä.

Miten ihmeessä näiden toimintahäiriöiden läpi voi sitten koskaan kulkea menettämättä jo olemassa olevaa kehitystä? Mielestäni ensiasemassa on edistyksen ylläpito. Kun jonkin toimintahäiriön osalta huomataan edistystä, täytyy siitä pitää kiinni entistä kovempaa. Luonnollisesti tilanteessa saattaa ilmetä liiallista tyytyväisyyttä kehitykseen, jolloin se voi tuntua helposti saavutetulta. Kehitys voi ottaa kuitenkin askeleen takaisin taaksepäin todella helposti, mikäli siitä ei pidetä kiinni. Siispä siirrettäessä ajatukset toimintahäiriöstä seuraavaan, tulee aikaisempaa työtä muidenkin toimintahäiriöiden parissa jatkaa. Todellinen eteneminen ei ole edes mahdollista, jos osa-alueet yritetään pitää vain ominaan eikä toisen häiriön tullessa kuvioihin enää piitatakaan muista.

Koen, että voisimme tiimini kanssa seurata edistystämme analysoimalla jatkuvasti tapoja, joita kokeilemme yrittäessämme päästä toimintahäiriöistä eroon sekä kirjaamalla niistä toimineita ylös. Olemmekin jo listanneet tapoja, jotka edistävät muun muassa luottamusta. Näitä ovat esimerkiksi yhdessäolo sekä vapaa- että työajalla, ääneen puhuminen, vastuun antaminen, ottaminen ja jakaminen. Tuntuu, että olemme jo nyt alkaneet paneutua näihin tapoihin, jotta näkisimme vieläkin selvempää kehitystä meidän välisessä luottamuksessa. Voimme kokeilla kirjan vinkkaamia tapoja selättääksemme toimintahäiriöitä. Meidän tulisi pohtia jokaisen edistystä aiheuttaneen tavan kohdalla, kuinka teemme kokeilusta jatkuvan käytännön, joka ei unohdu myöskään ajatusten ollessa jonkin toisen toimintahäiriön kohdalla.

Runsaasti kehitysideoita ja oivalluksia herättävänä teoksena suosittelen kirjaa kaikille tiimin rakentajille. Tiimin rakentajiksi luokittelen sekä erilaisten tiimien osallisena olijat että niiden valmentajat. On merkittävää, että koko tiimi pureutuu teokseen yhdessä. Puoli vuotta tuoreen tiimin jäsenenä kirja ohjasi ajatteluani uskoakseni varsin oikeaan suuntaan. Kirjan esimerkkien avulla tiimi osaa varmasti tunnistaa toimintahäiröitä paremmin sekä keksiä ja kehittää niihin ratkaisuja helpommin. Tiimissä voidaan oppia keskittymään oleellisiin asioihin ja pitämään kiinni edistyksestä huomattavan paljon nopeammin.