Piinapäivät
Tapahtuman nimi oli Piinapäivät ja yhdessä palaverissa se ilmoitettiin, että meidän tiimi järjestää sen. En koskaan kuullut, että miksi me juuri se tehtiin ja miksi ei kukaan tiimistä saanut vaikuttaa päätökseen tapahtuman suhteen. Tiimiliideri mainitsi, että me ei muuta juhlaa järjestetä tänä syksynä tai edes ensi keväänä tulla järjestämään, se tuntui vähän oudolta, mutta perustui johonkin päätökseen, joka oli tehty jossain. En usko, että itse päivä olisikaan saanut kovin montaa ääntä tiimiläisiltä, jos olisimme siihen voineet vaikuttaa. En itse kuulunut varsinaiseen projektitiimiin muiden hommien takia ja olin hyvilläni asiasta, koska en projektiin kokenut mitään kauheaa paloa. Oli minulla omat vastuualueet, mutta pääpiirteittäin en tehnyt paljon suunnittelutyötä muiden rastien suhteen ja olin lähinnä yleiskoristelija ja tekijä.
Huomasin moneen otteeseen ennen piinapäiviä, ettei homma toiminut joltain osin. Projektiryhmään kuului liian vähän, ajatuksiakaan projektin suuntaan ei tuntunut tulevan ja homma tuntui sakkaavan paljon. Vaati vasta yhden synnytyksen, kun homma meni kunnolla eteenpäin ja silloinkin se olisi voinut mennä sitä vielä vähän enemmän. Kuitenkin mutkien jälkeen saimme konseptin kuntoon ja jokaiselle oman tehtävän. Täytyy kyllä myöntää, että temaattisesti meidän homma oli loppujen lopuksi oikein fiksu ja oivaltava.
Tiimihenki näkyi, kun yhdessä koristelimme akatemiaa ja vaikka tiuskimista välillä on, kun ihmiset ovat väsyneitä, niin jotenkin katkeruus ei kanna meidän tiimissä pitkälle asti. Asioista aletaan keskustelemaan, jos ne tuntuvat liian loukkaavilta tai vastenmielisiltä. Itse projektipäällikkö sairastui vielä edellisenä päivänä ja muuttuvat elementit koitti sekoittaa pakkaa. Mutta harjoiteltiin showt ja laitettiin paikat valmiiksi seuraavaa päivää varten.
Siinä seitsemältä, kun avasin akatemian ovet ajattelin, että kyllä me olemme onnistuneet muokkaamaan tunnelmaa ja tekemään päivästä myös yllätyksellisen. Vielä yhdet harjoitukset ja oman pisteen hiominen minttiin ja homma saattoi alkaa. Voin sanoa, että ensimmäinen pettymys tuli jo siinä miten ihmiset eivät ensinnäkään viitsineet satsata pukeutumiseen (pyysimme pelkät valot) ja osa ihmisistä oli vartin tai yli myöhässä. Muutenkin kuulin muutamaan otteeseen, miten olisi esseitä ollut parempi kirjoittaa ja tehdä jotain tärkeämpää. Toisaalta kuulin myös ihastuksen ääniä ja kehuja, miten homma lähti nimenomaan alusta asti käyntiin. Kehujen saaminen tuntui hyvältä, koska oltiin tosiaan hommia tehty.
Sellainen paljon puhuttu akatemian yhteisöllisyys joskus loistaa poissaolollaan. Ryhmistä puuttui joistakin aika paljonkin ja kuitenkin näin päivän aikana akatemian tiloissa samoja tyyppejä, jotka ryhmistä puuttuivatkin. Se jossain määrin tuntuu loukkaavalta ja vähättelyltä. Osallistun itse toisten järjestämiin tapahtumiin, eikä minua ne aina tosiaankaan kiinnosta, mutta jotenkin en näe mahdollisuutta, että menisin valittamaan tai hengailemaan tapahtuma-alueelle osallistumatta mihinkään.
Meni jotenkin valitukseksi, mutta olen sitä mieltä, että osa rasteistamme olivat loistavia. Oma rastini oli tosi väsyttävä tehdä, kun sen juonto piti aina aloittaa alusta ja saatella ihmiset rapbiisin teon pariin, mutta yhdeksän kertaa se tuli kuitenkin tehtyä ja kaikista tiimeistä sain suorituksen ulos. Olen siitä asiasta ylpeä, että kaikki tiimit saivat kyseisen tehtävän tehtyä, koska moinen luova suoritus, jossa pitää tehdä rapbiittiin sanat aiheen mukaan ja nauhoittaa tämä kaikki 20 minuutissa voisi monella kokoonpanolla jäädä täysin tekemättä. Se oli taas semmoisia hetkiä, että huomaa mistä tiimiakatemialaiset on tehty.
Ihailen miten meillä Heigassa brainstormauksissa tulee monesti ideoita todella solkenaan ja niissä on paljon tarttumapintaa. Uskon, että tiiminä osattaisiin tulevaisuudessa järjestää vielä paremmin tehtäviä. Kokoonpanot vaan selväksi ja tehtävät delegoiden ympäriinsä, niin alkaa tapahtumaan. Aion laittaa vielä tarkemmin itselle ylös, mitkä kaikki menivät tässä hyvin ja mitkä eivät. Tosin ajattelimme tehdä tällaisen kartoituksen jo muutenkin tiiminä, puhuttiin, että se olisi hyödyllistä ja näin opittaisiin myös virheistä, joita tehtiin.
Shown alku onnistui minusta huiman hienosti ja siitä saimme kehuja myöhemminkin. Tapahtumassa pidin monen muunkin panoksesta kuin Heigan. Oli mukava päästää Letim kerran areenalle ja palautteista päätellen jonkun mielestä se oli koko päivän parasta antia. Energia ja hyvä mieli, jonka hän tuo, on ihanaa katseltavaa. Ihmiset tuntuvat olevan välillä levollisina hänen ympärillään, kuin odottaen mitä jännittävää sieltä suusta tulee vai tuleekohan jotain jonkin esityksen muodossa. Harmittaa hieman, etten itse henkilökohtaisesti ole kerennyt oikein tutustua häneen. Näen hänen luovassa kahjoudessaan samanlaisuutta itseni kanssa hieman.
Tapahtuman siivous ja jälkihommat sujuivat omasta mielestäni loistavasti. Heigalla on vielä tapahtumissa parantamisen varaa, mutta meillä on hyviä elementtejä, joilla se tehdään. Niitä vaan hiontaan.
Rock Åkerlund
0 kommenttia