Pieni kirja johtamisesta

Kirjoittaja: Essi ollonqvist

27 maaliskuun, 2022

Lähdeteos: Pieni kirja johtamisesta

Lähdeteoksen kirjoittaja: Teija Rantala

Teoriapisteet: 2

Parempi johtamaan

Luin tällä kertaa johtamisen kirjoista Teija Rantalan teoksen ”Pieni kirja johtamisesta”. Valitsin jälleen johtamiskirjallisuutta lukulistalleni, mutta se alkaa olla jo tässä vaiheessa aika selkeä, jopa automaattinen valinta, sillä tulevaisuuteni näyttää koko ajan enemmän pyörivän johtamisen kuvioissa. Näistä kuvioista olen pirun onnellinen, koska näitä asioita olen halunnut saavuttaa akatemian aikana. Vielä on vuosi opintoja jäljellä, enkä malta, mitä kaikkea tulen oppimaan ensi vuoden aikana ennen kaikkea ihmisten johtamisesta.

Kun valitsin tieni, että haluan kasvaa johtajaksi, tiesin myös, että toisin valitsemalla olisin päässyt helpommalla. Kirjan takakannenkin esittelyteksti alkaa heti lauseella: ”Pomon rooliin ryhtyminen ei ole aina helppoa.” Vaikka tiesinkin tämän, olen silti tosielämässä törmännyt enemmän tähän kuin olisin voinut ikinä kuvitellakaan. Ja ne törmäykset ovat olleet välillä tosi kovia. Luin tätä kirjaa pitäen silmällä tätä näkökulmaa, jotta löytäisin itselleni lisää konkreettisia keinoja kaaoksenhallintaan, ihmisten johtamiseen, ristiriitojen ratkomiseen ja muihin epätoivon hetkiin.

Lähdetään liikkeelle siitä, miksi haluan johtaa ihmisiä. Tämän viikon Jes-stagen pitchauksessa kuvasinkin, että olen määritellyt oman olemassaolon yhdeksi tarkoituksekseni auttaa ihmisiä. Koen itse henkilökohtaisesti, että sitä pitkälti johtaminen on. Siksi haluan olla johtaja, enkä pomo. Komppaan kirjan kantaa, että johtajalla on oikeastaan vain kaksi tehtävää: auttaa yhtiötä tai organisaatiota onnistumaan sekä auttaa työntekijöitä onnistumaan.

Keskity olennaiseen

Kirjan oppi: ”Opettele delegoimaan kaikki, minkä voit. Hutaisemaan vähäiset asiat kiireessä, jättämään turhat tekemättä ja pyytämään tärkeille asioille lisäaikaa.”

Mielestäni johtamisen yksi vaikeimmista puolista on delegointi. Ennen kuin en osaa delegoida, en voi kutsua itseäni hyväksi johtajaksi. En oikein tiedä tarkkaa syytä tähän, miksi delegointi on minulle vaikeaa. Minulle ei tule nyt muuta syytä mieleen kuin se, että luottamukseni on muutamaan otteeseen rikottu akatemialla. Jos en pysty luottamaan, en pysty myöskään delegoimaan. Ehkä hyvän johtajan erottaa tässä asiassa se, ettei hän anna vaikuttaa vanhojen asioiden uusiin luottamussuhteisiin.

Siedä riittämättömyys

Kirjan oppi: ”Alussa kaikki ruuhkaantuu. Ruuhka kestää kuukausia, joskus vuodenkin. Jos siirryt pomoksi asiantuntijatehtävästä, ihmiskontaktien ja ratkaistavien asioiden määrä kasvaa seuraavaan kokoluokkaan. Alkuun on myös vaikea priorisoida asioita ja ihmisiä, kun ei tiedä, mikä on tärkeää.”

Nämä lauseet pysäyttivät minut aika pitkäksi aikaa reflektoimaan omia ajatuksiani. Nämä olivat hyvin tuttuja lauseita, mutta en ollut koskaan niitä pysähtynyt ajattelemaan. Olen lähinnä miettinyt aina vaan jälkeenpäin, että miksi en älynnyt näitä asioita projektin alussa, kun ne tuntuvat nyt niin itsestään selviltä. Miksi en ole sitten tajunnut, niin se johtuu siitä, että alun ja lopun väliin sijoittuu oman johtamiseni kasvuprosessi, mitä juuri tuo äsken mainitsemani kirjan oppi kuvaa. Johtajaksi kasvaminen ottaa aikansa, eikä oikoteitä ole. Nyt kun ymmärrän tämän paremmin, pystyn antamaan tälle osa-alueelle jatkossa enemmän aikaa ajatuksilleni.

Tunne itsesi

Kirjan oppi: ”Pomolla pitää olla paksu nahka ja pitkä pinna. Äkkipikaisuutta ei lasketa eduksi.”

Tämä asia pitää varmasti paikkaansa. Onnekseni nämä taidot ovat kehittyneet minulla akatemialla. Voisin jopa kuvailla, että kehitys on ollut aika suurta jopa, mutta vielä on myös paljon kehitettävää tällä alueella. Malttinsa menettävä viestittää, että kaikki keinot on käytetty. Johtajan fiilis tarttuu toisiin herkemmin kuin kenenkään muun fiilis projektiryhmässä. Toivonsa menettäneitä ihmisiä on hankala johtaa ja innostaa. Johtaja moninkertaistaa työnsä määrän, jos hän menettää malttinsa ja näyttää sen tiimille. Tiedän tämän kaiken, mutta onhan tämä rehellisesti hankala taito treenata. Onneksi akatemialla eletään vähän väliä sekasorron keskelle, josta yhdessä kaivetaan itsemme ylös. Uskoisin, että akatemia on ympäristönä sellainen, jossa nämä taidot kehittyvät automaattisesti ja melkein huomaamatta kaikilla.

Vaikka olenkin ollut useassa projektissa päällikkö, niin silti kasvumatkani johtajaksi on vielä hyvin alussa. Ensi vuodesta on tulossa ainutlaatuinen ja supersiisti vuosi, jota en malttaisi enää odottaa.

You May Also Like…

Brändin kirkastamisen hyödyt

Brändi on kaikkea mitä henkilö kokee ja ajattelee yrityksestä. Se on visuaalisen ilmeen lisäksi kaikkea mitä...

Sivubisnes

Luin Marianne Lehkoisen kirjoittaman kirjan Sivubisnes. Kirja kertoi siitä kuinka perustaa oma sivubisnes vaihe...

Vaikuttajamarkkinointi

Vaikuttajamarkkinointi on termi, jota moni ei varmasti edelleenkään ota tosissaan. Monelle ajatus siitä, että jotkut...

0 kommenttia

Lähetä kommentti