Pelon hinta on Henkka Hyppösen kirjoittama kirja pelosta ja sen tekijöistä. Tämä oli tärkeä itsentutkiskelukirja itselleni. Kirja oli kiehtova siinäkin mielessä, että kuinka yleistä on se, että pelkää omaa suoriutumista tai sitä, että mitä muut esimerkiksi ajattelevat minusta. Tämä on kuitenkin kirja, mitä suosittelisin kaikille luettavaksi, sillä se oli erittäin kiehtovaa pohdintaa ihmisen heikkouksista ja vahvuuksista. 

En ole ikinä hirveästi pelännyt mitään henkilökohtaisesti elämässäni. Pelkäsin pienenä hirveästi pimeää. Ajattelin jatkuvasti, kun menin nukkumaan, että kohta joku mörkö minut vie. Peiton alla oli kuitenkin aina turvallista, vaikka tällein aikuisena mietittynä eihän se olisi mitään auttanut. Siinä piileekin lapsuuden mielikuvituksen taika. Tämän lisäksi pelkäsin kuolemaa. Pelkäsin sitä useasti, että automme törmäisi johonkin hirveen tai peuraan, kun siitä paljon varoiteltiin erityisesti talviaikoina ja olin kuullut kavereilta onnettomuuksista, mitä heidän läheisilleen oli tapahtunut. Tämä oli myös helposti korreloitavissa pimeän pelkoon ja hirviöihin, mitkä voisivat napata minut. Saatoin katsoa hieman liikaa myös kauhumaisia ohjelmia pienenä. 

Olen harrastanut voimistelua ihan pienestä asti. Teini-iässä minulle oli todella vaikeaa omaksua uusia liikkeitä, koska pelkäsin kuollakseni satuttavani itseni tai pahempaa. Välttelin uuden liikkeen opettelemista suuresti, mutta onnekseni minun valmentajani rohkaisivat minua kohtaamaan pelkojani. Niin tein ja sen ansiosta opin uudet liikkeet. 

Aloittaessani tiimiakatemian opinnot pelkäsin suuresti, että en löytäisi koululta ollenkaan läheisiä ystäviä. Tutustuin nopeasti todella moniin, mutta en kokenut kuuluvani mihinkään porukkaan. Minulla ei ole ikinä ollut vaikeaa tehdä ystävyyssuhteita, mutta läheisiä ystävyyssuhteita minulle ei ole kuitenkaan jäänyt elämänvarrelta kovin paljoa. Tästä syystä pelkäsin uusien tuttavuuksien tapaamista. Onnekseni olen saanut monia läheisiä ystävyysuhteita akatemian aikana ja olen niistä erityisen onnellinen. 

Akatemian aikana, kun aloimme tutustua erilaisiin projekteihin pelkäsin, että en osaakaan joitain asioita, mitä olen väittänyt osaavani. Tai enemmänkin olen ollut vakuuttunut, että en osaa asioita, mutta olen jostain kumman syystä tuurilla saanut asioita aikaiseksi. Esimerkiksi aloin tekemään Office X:n markkinointia ja kuvittelin, että enhän minä tästä nyt mitään tiedä. Olen ollut tiimimme markkinointipäällikkönä ja olen kyllä todistanut, että olen hyvä siinä mitä teen. Silti en saa sitä hyväksytyttyä omiin aivoihini. 

 Täysin uudet projektit innostivat minua, mutta myös pelottivat minua. Tämä johtui siitä, että pelkään epäonnistuvani niissä projekteissa. Akatemian alussa minun oli vaikeaa osallistua täysin tuntemattomaan projektiin, koska en tiennyt vahvuuksiani. Minua ympäröi monia lahjakkaita kasvoja ja en ajatellut, että pärjäisin heille. Olen kuitenkin saanut paljon itseluottamusta koulun aikana joko muilta tai tekemistäni töistä. Osallistun nykyään helposti uusiin projekteihin, koska yritän voittaa tätä pelkoa itsessäni. 

On tärkeätä osata kohdata omat pelkonsa. Jos niitä ei ikinä opi kohtaamaan, jää helposti monet asiat tekemättä, mitä tulisi katumaan vanhempana. Pelon hinta muistutti minua kaikesta saavuttamistani asioista ja loi minulle hienon itsetutkiskelumatkan. Pelko ei ole aina pahasta, vaan hyvästä. Kaikkia pelottaa ja pieni pelko on aina hyvästä. Kun pelkoa oppii käsittelemään, voi oppia itsestään vaikka mitä uusia asioita.