Päätin lukea ensimmäisenä kirjanani Erik Bertrand Larssenin kirjan Paras. Erik on upseeri, laskuvarjojääkäri, taloustieteilijä ja henkinen valmentaja. Kirja käy monipuolisesti läpi Erikin elämää ja opettaa lukijaa hänen omien kokemusten kautta. Koen kirjan ydinsanomaksi, että oman ajatusmaailman muuttamisella voidaan saavuttaa melkein mitä tahansa.

Pidin kirjassa johdonalaisuudesta ja kurista joka nousi erityisesti kirjan ensimmäisessä osassa esiin. Erikin syvimpiin oppeihin kuuluu kurinalaisuus, jonka avulla ihminen pääsee tavoitteisiinsa. Tätä meidän olisi hyvä hyödyntää myös oman tiimimme toiminnassa. Myös aikatauluttamisessa ja täsmällisyydessä jokaisella tiimimme jäsenellä olisi parannettavaa.

Erik Larssen opettaa katsomaan omia arvoja suoraa silmiin. Hän sanoo, että mikäli omat arvot ovat hukassa on tulosten ja tavoitteidenkin saavuttaminen vaikeampaa. Pohdin omia arvojani ja huomasin sattumakseni, että ne kohtasivat osittain Erikin arvojen kanssa. On hyvä muistaa, että esimerkiksi hoitoalalla moni tekee töitä auttamisen halusta ja kokee tämän arvon tärkeämpänä, kuin suuren varallisuuden. Erik kehottaa myös tekemään asiat kunnolla, eikä jättämään mitään puolitiehen. Tästä olen samaa mieltä Erikin kanssa ja minun on helppo samaistua tähän arvoon. Hän korostaa myös, että apua pitää ymmärtää tarpeen tullen pyytää ja myös antaa, sillä se luo yhteenkuuluvuuden tunteen. Tämä on hyvä oppi myös tiimillemme.

Erikin sotilasura päättyi autokolarin jälkeisiin kiputiloihin ja tämä veti miehen mielen matalaksi pitkäksi aikaa. Sotilasuran jälkeen hän aloitti kauppatieteiden opinnot ja niiden parissa hän opiskeli  melkein 12-vuotta ennen tutkinnon suorittamista. Erik onkin sitä mieltä, että vakaalla päätöksellä jokaisella on mahdollisuus olla kaikkein paras. Joskin jokaisella on hieman henkilökohtaisia rajoituksia. Omaa tavoitettaan itselleen toistamalla päivittäin monia kertoja eri tilanteissa pääsee lopulta helpommin mahdottomaltakin tuntuvaan tavoitteeseen. Visualisoimalla ja oikeaan moodiin virittäytymällä löytää parhaan tavan löytää perille. Erik opettaa, että matka voi olla pitkä, mutta se on aina sen arvoinen. Alan ottaa tätä enemmän käytäntöön arjessa, sillä näin minun on helpompi konkretisoida itselleni korkealle tavoittamani tavoitteet elämässä, kun muistuttelen niistä itseäni päivittäin.

Kirja ei suoranaisesti innoittanut minua asettamaan mitään yksittäistä tavoitetta, mutta se laittoi pohtimaan omia arvoja, tunteita ja tavoitteita. Mieleeni jäi päällimmäiseksi kirjasta mielen voima ihmisen tekemisessä ja se, että tunteet ohjaavat hyvin pitkälti toimintaamme. Jos sanoo itselleen pään sisällä, että on laiska niin antaa itselleen luvan olla laiska. Itseään pitäisi myös kannustaa mahdottomiltakin tuntuviin asioihin ja erityisesti niihin, jotka pelottaa. Aion enemmän kannustaa, kuin moittia itseäni jatkossa.

Jokainen meistä voi olla paras.