Valitsin luettavaksi Erik Bertrand Larssenin kirjoittaman teoksen ”Paras”. Kirjan valintaprosessini perustui mututuntumaan. Kirja oli listan ensimmäinen ja päätin, että juuri tämä kirja kutsuu minua. Kirja pureutuu siihen, kuinka voittajan mentaliteetti eroaa jokapäivän tallaajasta.

Valitsin luettavaksi Erik Bertrand Larssenin kirjoittaman teoksen ”Paras”. Kirjan valintaprosessini perustui mututuntumaan. Kirja oli listan ensimmäinen ja päätin, että juuri tämä kirja kutsuu minua. Kirja pureutuu siihen, kuinka voittajan mentaliteetti eroaa jokapäivän tallaajasta.

En ollut kuullut kirjasta aiemmin, joten tiesin että luvassa on itselleni paljon uutta opittavaa. Koin kirjan alun kuitenkin hieman jaarittelevaksi ja asiat, joita alussa käsiteltiin, olivat itselleni suurimmaksi osaksi itsestään selviä. Kirjan kuuntelu oli aluksi tylsää, enkä oikein saanut siitä mitään irti. Noin kolmasosan kuunneltuani kiinnostukseni alkoi kuitenkin kasvaa, kun Larssen alkoi käsittelemään sitä, kuinka hän oli valmentanut onnistujia ajattelemaan. Itsellänikin on aina ollut isot haaveet ja unelmat, ja kirja sai minut ajattelemaan asioita syvällisemmin.

Arvot

Kirjassa arvoja käsittelevä osio osoittautui itseäni koskettavaksi. En ole aiemmin miettinyt omia arvojani syvällisemmin, tai edes ajatellut, että niillä voisi olla suurta vaikutusta elämääni. Kirja kuitenkin osoitti, että kun tunnistaa omat arvonsa, niin voi olla, että löytää vastauksia moniin kysymyksiin. Larssen mainitsi, että joskus omat arvot voivat mennä ristiin omien unelmien kanssa. Toteamus oli mielenkiintoinen, ja se sai ajattelemaan omien arvojen ja unelmien korrelaatiota syvemmin.

Itselleni tärkeä arvo on olla kaikille mukava, ja vaikkei pitäisi jostain henkilöstä niin tulisi edes toimeen heidän kanssansa. Kirja sai pohtimaan, että jos olisin esimerkiksi toimitusjohtaja, ja minun tulisi antaa työntekijälle potkut, niin tekisinkö arvojeni mukaisesti? Potkujen antaminen on tietenkin asia, joka väistämättä tulee eteen jokaisella toimitusjohtajalla, mutta tämä oli yksi esimerkki.

Visualisointi

Henkisenä valmentajana Larssen pitää visualisointia tärkeänä työkaluna arkielämässä. Jos edessä on jännittävä ja vaativa kokous, on se helpompi kohdata, kun skenaarion on käynyt läpi mielessä, tai jopa konkreettisesti. Kun tiedät mitä odottaa, ja mitä haasteita mahdollisesti kokouksessa tulee vastaan, on niitten käsittely valtavasti helpompaa.

Luku sai minut kokemaan tietynlaisen ”ahaa” elämyksen. Jännitän, ja olen aina jännittänyt, esiintymistä hyvin paljon, joten pohdin jospa kyseisestä menetelmästä olisi itselleni apua. Olen miettinyt perin pohjimmaista syytä esiintymisen jännittämiseen, ja uskon sen johtuvan osittain siitä, että pelkään meneväni lukkoon, mokaavan tai että jokin suunnittelemassani menee mönkään. Visualisoimalla tilanteen läpi yksityiskohtaisesti voi nämä jännitettävät asiat kohdata ja käsitellä jo ennen esiintymistä. Mikä on pahinta mitä voi käydä? Jos menen lukkoon, enkä saa sanoja suustani niin mitä sitten? Pidän hetken tauon ja jatkan eteenpäin.

Kirjan taivoitteita

Larssen listasi kirjan alussa lukijalle kolme tavoitetta, jotka he toivottavasti saavuttaisivat luettuaan kirjan. Tavoite numero yksi oli, että lukija tulee tietoisemmaksi itsestään ja omista ajatustavoistaan. Kirjaa lukiessani hoksasin, että on paljon asioita, joita teen tietämättä, jotka voivat vaikuttaa negatiivisesti elämänlaatuun, ja produktiivisuuteen. Yksi mieleenpainuvimmista asioista oli se, että kun esimerkiksi saavut töistä kotiin ja koet itseni uupuneeksi, mietitkö mielessäsi, että ”olenpas minä väsynyt”. Kyseisen piirteen näen itsessäni hyvin vahvasti, enkä ole ennen ajatellut, että sitä tapaa olisi hyvä muuttaa. Ai miksi tämä ajatustapa on huono? No…

Kirjan tavoite numero kaksi on, että se auttaisi muuttamaan niitä ajatustapoja, jotka rajoittavat suorituskykyäsi. Kun kirjassa alettiin puhua väsyneisyydestä, tiesin siitä olevan itselleni hyötyä. Kun mietit töistä tullessasi, että olet hyvin väsynyt niin totta kai väsyt entistä enemmän ja saat aivosi pyörimään ajatuksen ympärillä. Tunnistin itseni tästä osiosta niin vahvasti, että nykyään jos koen itseni uupuneeksi ja huomaan ajattelevani, että olen väsynyt, niin siirrän ajatukseni aivan jonnekin muualle. En mene sänkyyn ”hetkeksi” makoilemaan, koska se virkistäisi. Kokemuksen sanalla voin sanoa, että joka ikinen kerta, kun sinne sänkyyn olen mennyt, niin sieltä ei ole noustu enää kovin vikkelästi.

Kirjan kolmas, ja viimeinen asetettu tavoite haluaa auttaa lukijaa kokemaan tunteen, jota kutsutaan mielihyväksi. Mielihyvä voi olla sitä, kun tosiaan makaamisen sijasta alatkin vaikka väsäämään jotain hyvää ruokaa, tai että vielä tunnin pitempään nukkumisen sijasta lähdet heti aamulla herättyäsi kävelylle. Vaikka olisi väsynyt, niin kun käyt tekemässä salitreenin, niin siitä koituva mielihyvä on paljon suurempi kuin mitä koituisi, jos jäät sohvalle löhöämään. Oikeiden tekojen kautta mielihyvän hakeminen luo arkeen rutiineja, ja saat paljon enemmän aikaan.

Yhteenveto

Kirjassa oli asiaa, jota voin tuoda käytäntöön, mutta kaiken kaikkiaan en kokenut sitä kovinkaan mielenkiintoiseksi. Oli paljon ajatusmalleja ja tekniikoita, joista on itselleni hyötyä, mutta välillä tuntui, että kirja junnasi yhdessä asiassa aivan liian pitkään. Visualisoinnista annettiin hirveä määrä erittäin yksityiskohtaisia esimerkkejä, jotka kaikki pitkälti kertoivat samaa tarinaa. Toisaalta kirja on suhteellisen lyhyt, joten sen jaksaa lukea vaikkei asia olisi kovin mielenkiintoista koko ajan.

Haluan vielä lisätä, että tämä oli ensimmäinen kirja jonka olen pitkään aikaan lukenut, ja koen, että se sytytti tietyn laisen mielenkiinnon kirjoja kohtaan, kun vihdoin kirjasta sai jotain oikeasti käytännöllistä. Kirja oli hyvä laskeutuminen Tiimiakatemian arkeen, ja rutiiniin ja sen opeista on varmasti hyötyä tulevina vuosina.