Luin Erik Bertrand Larssenin kirjan ”Paras”, jossa käytiin läpi menetelmiä, joilla parantaa omaa suorituskykyä ja saada itsestä enemmän irti tilanteessa kuin tilanteessa. Ideana on saada lukija huomaamaan omassa toiminnassaan rajoittavia tekijöitä, jotka minimoivat mahdollisuuksia suoriutua entistä paremmin.

Kirjan alussa kerrotaan Larssenin omasta huikeasta urastaan, jonka hän on luonut itselleen. Hänellä on huikeita kokemuksia ja saavutuksia, jotka ovat muovanneet hänestä alansa huipun. Kirjassa kerrotaan upseeritarinasta, jonka hienoin lause menee näin: ”Pystytte parempaan kuin ikinä uskottekaan”. Tämä oli hyvin sanottu ja usein myös totuus. Itse aina näen asiat rajoituslasit päässä ja en välttämättä näe, mihin olen oikeasti kykeneväinen ja mikä henkilökohtainen ”paras” minulla on.

Larssen painotti kirjassaan sitä, että kenestä tahansa voi kuoriutua paras, kunhan tekee koko ajan tietoisia oikeita valintoja arjen pyörteissä. Pienikin asia vaikuttaa kokonaiskuvaan ja saatat hukata potentiaaliasi toimimalla väärin ja ajattelemalla, että pienet valinnat olisivat vähäpätöisempiä kokonaiskuvassa kuin suuret. Kirjassa tärkeimpiä huomioita olivat esimerkiksi kurinalaisuus ja sen toteuttaminen, koska se on yksilön keino päästä tavoitteisiin. Jos kurinalaisuutta ei ole, tehtävissä kestää kauan hoitua tai ne eivät hoidu ollenkaan. Kurinalaisuus liittyy myös ylipäätään arkeen ja esimerkiksi hyvän tiimin toimintaan. Hyvä tiimi osaa pitää kuria keskenään ja pitää täsmällisyyden osana toimintaansa. Esimerkiksi aikataulutus ja muiden ajan kunnioittaminen on tärkeää täsmällisessä tiimityössä.

Vengana meillä on vielä paljon työnsarkaa edellä mainituissa asioissa. Ensimmäinen vuosi akatemian sisällä on mennyt nopeasti ja myös suurelta osin ihmetellessä yhdellä sun toisella. Tästä syystä toiselle vuodelle odotan vaatimustason nousua, johdonmukaisuutta sekä kurinalaisuutta koko tiimiltä. Olemme puhuneet paljon tiiminä lähiaikoina siitä, kuinka haluamme mitata potentiaalimme ja jokainen haluaa ottaa akatemiasta kaiken hyödyn irti. Tämä ei kuitenkaan näy tekemisessämme, sillä tekeminen perustuu paljolti kelluntaan ja tekemättömyyteen tällä hetkellä. Niin kuin yksilönkin elämässä, myös tiimin toiminnassa kaikki lähtee pienistä valinnoista ja laadukkaasta arjen tekemisestä. Kuitenkin tähän tarvitaan kaikki tiimin jäsenet mukaan, jotta voisimme kutsua viimeisenä vuonna itseämme huipputiimiksi. Vaatimustasoa pitää nostaa ja tekemättömyyttä ei voi hyväksyä.

Tästä syystä olemme luoneet tiimiläisillemme myös tavoitteita, mitkä pitää täyttää, jotta ansaitsee paikkansa Vengassa joka päivä. Tämä oli tärkeä herätys tiimillemme, sillä kaikki eivät nähneet vaivaa tiimimme eteen ja panos oli olematon. Paikan ansainnan selventäminen oli kuitenkin keino sitouttaa tiimi tekemiseen ja uskon, että tällä tulee olemaan hurjasti positiivisia vaikutuksia arjen tekemisessä

Olen havahtunut viime aikoina siihen, kuinka heikko mieli minulla on. Huomaan useita tilanteita, jossa olen itse oman toimintani esteenä ja rajoitan itseäni. Esimerkiksi koen, että en pysty tekemään vielä jotain asioita, sillä joku muu tekee ne kuitenkin paremmin. Todellisuudessa tämä on maailman huonoin lähestymistapa yhtään mihinkään. Huomattuani tämän olen alkanut kiinnittää siihen huomiota ja todennut, että nyt on minun aikani harjoitella, tehdä ja onnistua. Ensi keväänä haluan vihdoin päästä tekemisen meininkiin ja johtamaan projekteja. Koen, että minulla on potentiaalia, jota en ole läheskään hyödyntänyt vielä. Ainoa este tähän on ollut oma asenteeni.

Törmäsin jo toista kertaa lukemissani kirjoissa visualisointiin ja sen harjoittamiseen. Larsseninkin mukaan visualisointi on puolet toteutuksesta. Kun visualisoit jotain, on se tapahtuessaan jo tuttu tilanne. Tämä pätee sekä positiivisiin, että negatiivisiin asioihin. Visualisoinnin jälkeen on helpompi käsitellä asioita ja ei tarvitse mennä improvisoiden, kun on tieto, miten asioiden tulisi mennä. Visualisointi lisää itsevarmuutta ja näin ollen auttaa suoriutumaan paremmin, sillä itsevarmana uskot itseesi ja omaan onnistumiseesi paljon enemmän. Kirjassa mainittiin myös tutkimuksesta, jonka mukaan oli melkein yhtä tehokasta visualisoida jotain kuin oikeasti tehdä sitä samaa asiaa.

Itseluottamus on suuri osa parhaaksi tulossa. Moni on varmasti törmännyt mediassa esimerkiksi artisteihin tai urheilijoihin, joita runnotaan sanallisesti kovalla kädellä ja joka ikinen heidän tekemään asia on uutisotsikkona. Parhaalla pitää olla niin kova itseluottamus, ettei tuollaiset pääse pään sisään ja masenna tai heikennä tekemisen tasoa. On fakta, että ihmiset aina puhuvat ja kaikilla on kaikkeen mielipiteitä, mutta todellisuudessa kaikkia ei voi miellyttää ja tämä on tärkeä oivallus parhaaksi pyrkivälle.

Larssen kertoo kirjassaan siitä, mitä tarvitsee tehdä ollakseen paras. Jokaisen, joka haluaa olla paras, on luotava muihin kilpailijoihin nähden etumatkaa jokaisessa pienimmässäkin asiassa. Tässä taas korostuu, että jokainen asia vaikuttaa kokonaisuuteen. Paras luottaa itseensä ja haluaa ottaa kaikista menestymisen avaimista koppia. Uteliaisuus on siis tärkeitä piirteitä kokonaiskuvassa, jotta voi kerryttää tietämystä ja taitoa. Parhaus vaatii kuitenkin myös uhrauksia, päätöksentekotaitoja sekä motivaatiota. Kirja oli mielenkiintoinen ja sisälsi konkreettisia esimerkkejä urheilumaailman ihmisistä, jotka onnistuivat Larssenin metodien avulla ja siksikin kirjaa oli niin innostavaa lukea. Haluan viedä ”paras” mindsetin mukanani arkeen, jotta saan parista jäljellä olevasta vuodesta Akatemialla kaiken irti.