Soita Paranoid

Valkkasin kuunteluun Risto Siilasmaan teoksen Paranoidi optimisti: Näin johdin Nokiaa murroksessa. Oikeastaan en ollut tietoinen Nokian ”vaikeiden aikojen” kulusta ennen tätä kirjaa. Teos oli suurimmaksi osaksi tämän murroksen vaiheiden avausta, joka oli aika ajoin jopa puuduttavaa, sillä teknologia-alan ymmärrys ei kuulu vahvuuksiini. Malttamattomana odotin kirjan loppupuolta tietäen, että aatetta Siilasmaan toiminnan takana avattaisiin siellä enemmän. Siilasmaan johtamisfilosofian kulmakivenä on paranoidi optimismi. Pidän kyseistä toiminta-/ajatusmallia aika nerokkaana. Optimisti ei varaudu ikäviin tilanteisiin ollenkaan, sillä todennäköisesti kokee, ettei niitä tule ollenkaan, koska nythän menee niin hyvin. Paranoidi optimisti taas varautuu kaikkiin vaihtoehtoisiin tilanteisiin, oli ne sitten ikäviä tai ei. Siilasmaan mukaan paranoidisuus auttaa valmistautumaan tulevaisuuden myrskyihin. Kirjaa kuunnellessani mielessäni pyöri eniten Kotakahvilaprojekti, mutta myös meidän oman tiimimme, Sentian tilanne, joten avaan reflektiossani ajatuksiani näihin liittyen.

Kodan kettu ei paista lettu

Kotakahvilan projektiryhmä on kokenut kolhuja nyt jo toistamiseen, ja muutos on aina vaikuttanut menestykseen tavalla tai toisella. Projektiryhmän muuttuminen (jäsenen pois jääminen) ei ollut tilanne, johon olisin ollut varautunut projektiin ryhtyessäni. Tämän vuoksi ongelma iski päin kasvoja entistä kovempaa. Sen lisäksi, että työnjako tuntui haastavalta ja työmäärä kuormittavalta, oli talouskysymyksetkin käsillä. Emme tehneet etukäteen sopimuksia, jotka olisivat meille ongelmatilanteessa kertoneet miten edetä oikealla tavalla. Erimielisyydet mm. rahanjaosta nousivat esiin ja jouduimme käymään läpi useita keskusteluja päästäksemme yhteisymmärrykseen. Tähän meni turhaan voimavaroja, jotka olisi voinut käyttää esimerkiksi liiketoiminnan kehittämiseen, olihan kausi sentään vielä täydellisen kesken.

Syy miksi emme olleet miettineet etukäteen skenaarioita ongelmatilanteista oli se, että pidimme niitä epätodennäköisinä eikä ne käyneet mielessäkään. Nyt huomaan olevani tarkempi miettiessäni uutta projektiryhmäläistä, sillä en tahdo kokea samoja haasteita enää uudelleen. Tajuan nyt, ettei kyse ole pelkästään siitä, kuinka hyvin osaamme valita projektiryhmäämme sopivan (pysyvän) henkilön, vaan siitä että varaudumme myös hänen lähtemiseensä niin kuin varaudumme pysymiseenkin. Yksi hyvä vaihtoehto voisi olla vakityöntekijän palkkaaminen kolmen projektiryhmäläisen lisäksi. Vakityöntekijälle luvattaisiin enemmän työvuoroja kuin muille työntekijöille ja näin ollen saisimme hänetkin tuntemaan omistajuutta sekä samalla ”varaprojektiryhmäläisen”. Tämä rooli tietysti antaisi hänelle myös etulyöntiaseman projektin periytymisessä. Koskaan ei voi tietää miten asiat loppujen lopuksi menee, siksi pidän ajatuksesta olla paranoidi optimisti.

”Hyvät ajat ovat paras hetki ryhtyä paranoidiksi optimistiksi. Vaaran merkkejä kannattaa etsiä juuri siksi että yrityksellä on vielä riittävästi resursseja korjata yritystä kohti selviä vesiä.” – Risto Siilasmaa

Kirjassa minua resonoi kohdat, joissa puhuttiin menestymisen vaaroista. Vaihtoehdot saattavat viitata mielessämme epävarmuutta, epäluottamusta, epäammattitaitoa yms. Menestys tuo helposti liikaa varmuutta tekemiseen, ja tällöin vaihtoehdot saattavat jäädä miettimättä. Kotakahvilalla liiketoimintana meni todella hyvin viime kaudella. Luotanko siihen jopa liikaa? Huomaan odottavani luottavaisesti toistuvasti hyvin menevää kautta; tyytyväisiä asiakkaita, taloudellista kasvua, useita onnistuneita yksityistilaisuuksia jne. Mutta entä jos Satamaan rakennettu Viilu houkuttaa suuren osan asiakkaistamme puoleensa? Entä, jos joku projektiryhmäläinen lopettaa projektissa? Entä, jos tulee uusi korona-aalto ja asiakkaat kaikkoavat? Entä, jos emme saa työntekijöitä? Entä, jos emme saa käyttää enää akatemian tiloja viikonloppuisin valmisteluihin?… Vaikka olemmekin lähtökohtaisesti melko muutoskyvykkäitä täällä Tiimiakatemialla, ei tämänkaltaisiin ikäviin seikkoihin ennakkoon varautuminen pahitteeksi olisi. Nyt on paras aika kehittää ja varautua vastoinkäymisten varalle, kun tilanne on turvallisen hyvä.

”Ilman vaihtoehtojen puntarointia tehty tärkeä päätös on aina varoitusmerkki.” – Risto Siilasmaa

Tiimi jatkaa kultaisella tiellä

Saimme kun saimmekin tunnustusta tekemästämme työstä, Golden step- palkinnon. Olen äärettömän ylpeä ja kiitollinen Sentiasta. Onnistuneesti yhdessä suunnittelemamme LC vahvisti tiimin hyvää tunnelmaa toteutuessaan suunnitelmien mukaisesti. Fengshui on hyvä ja liiketoimintamme on kannattavaa. Osaamme olla armollisia toisillemme, mutta myös vaatia oikein perustein. Käymme yhä avoimempia kehityskeskusteluja ja jaamme palautetta. Tuntuu vaan, että homma toimii! Samoin, kuin muissakin asioissa, myös tässä menestys tuo luottamusta. Luottamus tuntuu helpotukselta ja siitä saakin nauttia. Silti onnistumisten keskellä on myös suunniteltava tulevaa, eikä luottaa sokeasti tähänastiseen ”menestykseen”. Seuraavaksi mietitään siis, mikä voi mennä vikaan ja miten sen voisi estää.

Ilimane vinkki

Kirjaan tähän vielä Siilasmaan yrittäjämäisen johtamisen filosofian 10 osa-aluetta. Tämän mallin voi hänen mukaansa omaksua kuka tahansa riippumatta työnkuvasta.

1. Vastuun tunto
2. Tosiasioiden tunnustaminen
3. Sinnikkyys
4. Riskien hallinta
5. Opin jano
6. Herpaantumaton fokus
7. Katse taivaanrantaan
8. Mukavien ja arvostamiesi ihmisten tiimi
9. Kysy miksi
10. Älä lakkaa unelmoimasta

Mielestäni Siilasmaa on onnistuneesti kiteyttänyt johtajuuden tärkeimpiä kulmakiviä tähän listaukseen, joten muikkarina ne vielä teille muillekin.