Luin dialogiin liittyvän kirjan “Et taida kuunnella”. Otin kirjan lukuun, sillä olemme tiimimme kanssa miettineet, miten kehittää ja rikastuttaa dialogia ja saada toisistamme enemmän irti. Tarkoituksena myös pitää kirjatreenit ja jakaa oppeja ja oivalluksia aiheesta. 

Monet ihmiset luokittelevat itsensä hyviksi kuuntelijoiksi ja usein se on taito, jonka ihmiset kuvittelevat omistavansa. Todellisuudessa puoletkaan ihmisistä eivät ole hyviä kuuntelijoita. Ihmiset ajattelevat, että hyvä kuuntelija on hiljaa, kun toiset puhuu. Usein ihmisten ajatukset kuitenkin harhailevat ties missä. Se on täysin normaalia, että ihminen kuuntelee toista ihmistä ja alkaa samaan aikaan muodostamaan päässään omaa seuraavaa puheenvuoroa eli miettimään oma näkökulmaa tai lausetta, jonka haluaa tuoda ilmi ja sanoittaa tietyllä tavalla taikka keskittyy johonkin muuhun asiaan. Lauseesta menee siis puoli asiaa ohi, joko sen takia, että sinun on pakko kertoa oma ajatuksesi tai et kuuntele alun perinkään 

Olen usein ajatellut, että introvertit ovat parempia kuuntelijoita kuin ekstrovertit. Kirjassa tuotiin esiin, että introvertit saattavat olla todella huonoja kuuntelijoita juurikin sen takia, että heidän päässään pyörii miljoona asiaa, joita he eivät sano välttämättä ääneen, mutta keskittyvät ajatuksiinsa ja saattavat syventyvät omaan zoneensa. Treenien hiljaisuus ei siis välttämättä ole sitä, että on vaikeaa tuoda ilmi asioita vaan sitä, että heidän on vaikea kuunnella ja osallistua sitä kautta. 

Olen sanonut ihmisille olevani hyvä kuuntelija, mutta kirjan luettuani ymmärsin, että asia ei ehkä ole niin hyvällä mallilla kuin mitä olen ennalta ajatellut. Valmistelen liikaa omaa puheenvuoroani tai alan miettimään pitkäksi aikaa jotakin asiaa ja minulta menee seuraavat 10 minuuttia ohi. Treeneissämme vallitsee kuuntelun kulttuuri, että suurempi määrä yleisesti kuuntelee kuin ottaa itse kantaa asioihin. En usko kuitenkaan, että kaikki kuuntelevat aktiivisesti, vaan puolilla on käynnissä omia asioita, joita miettii ja jotka koetaan ehkä mielenkiintoisempana kuin esimerkiksi treenin aihe.  

Treenien ulkopuolella puolet huomiostamme vie puhelimet ja tietokoneet. Valitettavasti suurin osa meistä on sukupolvea, jotka ovat syntyneet puhelin kädessä ja tämä vaikuttaa merkittävästi kuuntelukykyymme. Ruutuun tulee koko ajan uusia ilmoituksia ja TikTokin katsominen olisi paljon mieluisampaa kuin keskustelut, joiden aihe ei niin paljoa kiinnosta. Kun puhelin tulee käteen, merkittävä osa huomiostamme pureutuu siihen. Usein ihmiset kelle puhutaan, jolla on puhelin kädessä nyökyttelevät ja antavat parin sanan vastauksia kuuntelematta edes tarkemmin toista. 

Kirjassa oli hyvää pohdintaa lapsuudesta ja siitä, kuinka lapsena kuunteli korvat höröllä ja kyseli jokaikisen lauseen jälkeen tarkentavia kysymyksiä. Lapsenomainen uteliaisuus olisikin myös hyvä asia rikastuttamaan keskustelua. Näin ollen myös muiden mielipiteitä saisi haastettua ja sitä kautta avattua solmuja, joiden avaaminen luo suurempia oppimisen mahdollisuuksia. Tiimissämme on puhuttu siitä, kuinka on välillä vaikea osallistua keskusteluun, jos ei tiedä aiheesta. Joku kuitenkin heitti hyvän pointin, että aina voi kysyä ja haastaa toisten mielipiteitä, vaikkei itse olisi seppä asiassa. Lisäksi hyvä kuuntelija pystyy imemään itseensä tiedon, joita muut jakaa ja valjastaa tästä itselleen mielipiteitä ja kommentoitavaa. 

Olin viime viikolla johtajuuden koulutusohjelmassa ja sieltä saimme hyvän idean dialogimme kehittämiseen tiimissä. Siellä oli puhe neuvotteluakvaariomallista, jossa noin 4 ihmistä on sisäringillä ja keskustelevat jostain tietystä aiheesta. Kaikki muut tiimiläiset asettuvat ulkoringille ja kuuntelevat keskustelua sanomatta sanaakaan. Jos ulkorinkiläiselle tulee jokin asia mieleen, voi hän mennä sisäringille, josta yksi ihminen lähtee ulkoringille hänen paikalleen. Tällä tavalla saadaan kaikki fokusoitua tiettyyn asiaan ja joudut oikeasti kuuntelemaan, mitä mieltä toinen on, mikäli haluat liittyä keskusteluun. Tavoitteena on se, että jokainen tiimiläinen käy sisäringillä ainakin kerran. Tätä haluan kokeilla tiimini kanssa ja katsoa mitä tapahtuu. 

Tiimissämme ei ole ongelmaa, että keskeyttäisimme toistemme puheenvuoroja tai puhuisimme toistemme päälle. Ongelma pohjautuu ehkä enemmän siihen, ettemme kuule riittävästi toisiemme mielipiteitä. Keskustelut jäävät usein yksipuolisiksi ja pintapuolisiksi, sillä osallistumisprosentti saattaa olla todella pieni. Onko kyse sitten luottamuksen puutteesta vaiko piittaamattomuudesta keskustelua kohtaan. Sitä on vaikea sanoa. Olisi ideaali tilanne, että kaikki olisivat äänessä ja pystyisimme käymään luontaista dialogia, jossa jatkamme toistemme sanomista asioista eivätkä kaikki kommentit jää vain ilmaan leijumaan. Dialogikirjojen pohjalta pidetyt treenit avarsivat näkemystämme dialogista tiiminä ja saimme melkeinpä ensimmäistä kertaa avointa, aitoa ja monipuolista keskustelua synnytettyä. Huomasin omassakin käytöksessä muutosta, sillä nyt kun olin perehtynyt aiheeseen, minulla olikin paljon annettavaa dialogiin ja olin paljon enemmän äänessä kuin yleensä. 

Kirjassa oli paljon asioita, joita olin ennalta kuvitellut, mutta sain paljon lisäymmärrystä dialogin perusasioista. Haluan myös nähdä innolla, saammeko dialogikirjojen oppeja käytäntöön ja kehityskäyrän tässä asiassa ylöspäin. Dialogi on loppujen lopuksi se tärkein jaettava asia tiimin kanssa ja jos se ei onnistu tai kehity, niin muukaan toiminta ei tuo maksimaalista tulosta. Tämä oli ensimmäinen kirja, jonka kuuntelin ja huomasin, että minun oli välillä todella vaikea keskittyä kirjaan tällä tavalla. Taas tuli huomattua se, että elän ihmisille enkä teorialle, sillä tarvitsen innostavan äänen, vaikka teoria olisikin mielenkiintoista. Olen kuitenkin ihminen joka inspiroituu muista ihmisistä.