Askel elämästäni

Kirjoittaja: Anna Rautanen

13 joulukuun, 2021

Lähdeteos: Omaa tehtävää etsimässä

Lähdeteoksen kirjoittaja: Riikka Pajunen

Teoriapisteet: 1

Työkalut itsetutkiskelun apuna

Omaa tehtävää etsimässä: Löydä vahvuutesi ja intohimosi (Riikka Pajunen 2019)

Valitsin tämän kirjan (Pajunen 2019) reflektoitavaksi – helppolukuisuudesta huolimatta – koska kirjan tyylin sijasta itse aihe on itselleni haastava, ja haluankin siihen paneutua lisää. Oman itseni etsintä on ollut minulle IN jo useita vuosia – siitä lähtien, kun tajusin eläneeni virran mukana ja vieläpä väärään suuntaan. Avomerelle pääsyn sijasta olenkin aina ajautunut elämänpurojeni alkulähteille – kuin elämäni murmelina – kertaamaan elämässäni olleita tilanteita, ongelmia, haasteita ja kasvun paikkoja uudelleen ja uudelleen. Tiedän, että ihmisenä kasvaminen on prosessi, joka ei koskaan lopu – mutta ilman sitä prosessia ei myöskään koskaan muutu. Siksi minulla on jälleen käsissäni kirja, jonka avulla yritän löytää syvemmälle omaan sisimpääni – nyt oman urani näkökulmasta.

Lukiessani kirjan (Pajunen 2019) alustusta (toiseen kertaan) kirjailijan omasta polustaan oman elämäntehtävänsä löytämiseen, palaan samaan ajatukseen kuin ensimmäisellä kerralla, kun luin tämän: ”Wau! Upea uratarina! Aika siistiä, että hän osasi hypätä pois uraputkesta ja lähti tavoittelemaan jotain uutta! Hän tutustui eri alojen psykologisiin suuntauksiin ja ymmärsi olleensa kiinnostunut ihmisistä, jota ilmeisesti reflektoi ystävälleen, joka suositteli tätä kirjailijaa hakeutumaan henkilöstöalan pariin. Se sytytti kirjailijalle lampun ja sillä tiellään hän edelleenkin on – monien mutkien ja töyssyisten teiden kautta.” Inspiroidun tästä itse kovasti, koska olen lähtenyt tälle tielleni aivan eri alalta – sosiaali- ja terveysalan työtehtävistä. Huomaan kuitenkin, että olen vielä tutkimusmatkalla kohti tuota lampun sytyttämistä. Tällä hetkellä olen tutustumassa eri liiketoiminnan toimialoihin ja olen vielä melkoisen pihalla kaikesta siitä, mitä tulevilla tradenomin papereilla ja tällä kokemuksella tulenkaan vielä tekemään. Elämä on matka – niin kuin myös reflektointi ja oppiminen: jokaisella askeleella oppii jotain uutta. Tässä yksi niistä.

Muutosvoimavarani

  1. Persoonallisuus ja vahvuudet
    Pajunen (2019) kysyy kirjassaan, mikä on se ominaisuus, jonka avulla pääsee läpi mistä tahansa. Vahvuuksien listaaminen on ollut itselleni aina haastavaa, mutta jos jotain olen oman elämän- ja urapolkuni aikana oppinut, niin sisukkuudella, rohkeudella ja loppumattomalla seikkailunhalulla menen läpi vaikka harmaan kiven. Osaan uskoa siihen, mihin kukaan muu ei vielä usko ja nähdä mahdottomuuksien läpi. Mikään ei ole mahdotonta, täytyy vain löytää oikeat keinot. En osaa sanoa, miten sen voin tuotteistaa työksi itselleni – mutta ehkä omalta osaltani ne ovat ”vain” työkaluja matkalla kohti unelmiani.  Pajunen (2019) nosti omiksi vahvuuksikseen kiinnostuksensa ihmisiin ja ihmismieliin. Omat kiinnostuksen kohteeni ovat kuitenkin hyvin laajalle skaalalle levittäytyneet ja uskon, että kokeilujen kautta on oma varmin tieni kohti mielenkiinnon kohteideni löytämistä.
  2. Tunteet, ajatukset ja uskomukset
    Mikä on se uskomus, josta minä saan elämääni voimaa (Pajunen 2019)? Uskon, että asioilla on tapana järjestyä aina tavalla tai toisella. Uskon myös, että meille jokaiselle on oma kohtalomme tai elämänpolkumme kuljettavaksi, ja sille prosessille pitää olla uskollinen. Uskon, että onnellisuuskerroin korreloi vahvasti kokemuksien ja elämisen määrään (mukaan lukien ihmissuhteet) – samoin kuin oppiminen virheiden tekemiseen.
  3. Ikä ja elämänkokemus
    Tässä kohtaa Pajunen (2019) heittää kovan vastapallon: ”Mitä 10 vuotta vanhempi sinä antaisi neuvoksi itsellesi tähän hetkeen?” 10 vuoden kuluttua olen täyttänyt juuri syksyllä 40 vuotta. Jostain syystä minun on vaikea tarkastella itseäni niin kauas – todennäköisesti, ja toivottavasti olen onnellisesti perheellinen ja minulla on jokin vakituinen asumus, sekä unelmieni työ. En tiedä, mikä se työ voisi olla tai millaista sisältöä siihen kuuluisi, mutta uskoisin, että parhaat neuvoni itselleni kuuluisivat näin:
    1. Jätä aikaa ihmissuhteille ja itsesi kehittämiselle. Elämä ei ole pelkkää työtä.
    1. Töissä pitää olla kivaa!
    1. Vierivä kivi ei sammaloidu.
  4. Kokemus muutoksista ja kriiseistä
    …Ja syvemmälle mennään: Pajunen (2019) kysyy lukijalta, miten on selvinnyt elämän kriiseistä ja mitä on oppinut elämässä tapahtuneista muutostilanteista. Pajunen on hieman itseäni vanhempi ja kokenut monenlaista, mutta on sitä minunkin elämääni mahtunut: jäin isäni kasvatettavaksi 2-vuotiaana, olen muuttanut päälle toistakymmentä kertaa, parisuhteita on ollut ja mennyt, minua on henkisesti pahoinpidelty ja hyväksikäytetty, olen elänyt velaksi ja taistellut koko elämäni ajan traumaattisten kokemusten kanssa, kroonisella stressillä ja siitä osittain seuranneilla fyysisillä sairauksilla höystettynä. Siitäkin huolimatta, olen vielä tässä – vahvana ja rohkeana. Ehkä liiankin vahvana, nyt ajattelen. Kun elämä kolhii, on myös ihan ok särkyä ja korjata itsensä pala palalta pikkuhiljaa uudelleen. Sitä tässä vielä opettelen – ajan ottamista, itsetunnon vahvistamista ja elämän ilojen löytämistä. Kuten Pajunenkin (2019) sitä kysyi, olennaista tässä kohtaa onkin, miten olen tästä kaikesta selvinnyt ja mitä olen oppinut:
    1. Uskoni johonkin suurempaan tarkoitukseen kuin vain olemassaolo maapallolla auttaa minua jaksamaan vaikeimpien paikkojen yli. Silloin, kun tuntuu, että maailma kaatuu niskaan ja millään ei ole merkitystä – muistan, että en minä suotta täällä maan päällä aikaani kuluta ja polkuja tallaa. En tiedä, mikä se tarkoitus on – mutta uskon, että on.
    1. Ja silloinkin, kun uskoni horjuu – uskon itseeni. Uskon siihen, että jos en itselleni voi antaa, niin aina voin antaa jotain toisille ihmisille ja auttaa jotakuta. Aina on löytynyt joku, jolla menee huonommin kuin itsellä – voi kuulostaa ikävältä lähtökohdalta itsensä voimaannuttamiseen, mutta lähestynkin asiaa siltä kantilta, että jos en löydä omaan ongelmaani juuri nyt ratkaisua, voin auttaa jotain toista löytämään heidän ongelmaansa ratkaisun.
    1. Ja lopulta sen ymmärtäminen, mitä Pajunenkin (2019) nostaa esille omasta elämästään: hän on ollut elämässään aina vahvempi kuin vastoinkäymiset ympärillään ja aina saa pyytää apua. Näihin minäkin uskon – omaan sisäiseen voimaani, silloinkin kun muu voima on kadoksissa ja siihen, että aina löytyy myös joku, joka haluaa auttaa (ei välttämättä sellaista, joka osaisi – mutta 99%:lla varmuudella on aina joku jossain päin maailmaa, jolta apua saa).
  5. Elämäntilanteesi
    Pajunen (2019) kehottaa tarkastelemaan elämäntilannettaan siitä näkökulmasta, mitä hyviä puolia siinä on – mitä hyötyä siitä on, että olen juuri tässä elämäntilanteessa ja tämän ikäinen.
    1. En ole tällä hetkellä parisuhteessa. Mikään ei siis rajoita sitä, missä asun ja oleilen – toki arvoihini kuuluu, että jaan ainakin suurimman osan arvoistani kumppanini kanssa, joten oletan tulevan kumppanini olevan ainakin lähes yhtä joustava asuinpaikan ja -muodon suhteen kuin minä itse.
    1. Opiskelen Tiimiakatemialla ja olen toisen vuoden opintojen alkupuolella. Siispä minulla on vielä valtion tukemaa haahuiluaikaa jäljellä ainakin 2 vuotta. Voin siis luvan kanssa tutkia maailmaa ja mahdollisuuksia niin paljon kuin sielu sietää. Voin myös kasvattaa verkostojani huimasti ja peilata ajatuksiani kollegoideni kanssa.

Pajunen (2019) nostaa esille myös ajatuksen raha-asioiden uudelleen järjestämisestä niin, että raha ei ratkaisisi päätöksiä puolestani. Tämä on kuitenkin asia, johon en ole toistaiseksi löytänyt ratkaisua. Minulla on pohjalla vanhaa lainaa, nostan jatkuvasti lisää ja tuloni riittävät hädin tuskin elämiseen. Olen pohtinut kimppakämppää, lisäduunin tekemistä ja lisäduunin tekemistä Tiimiakatemialla, jotta voisimme maksaa omalta yritykseltämme palkkaa itsellemme. Kimppakämppä ahdistaa liikaa, lisäduuni on vielä kysymysmerkki ja vaatii aikataulullisia selvityksiä, että onko se ylipäätään mahdollista ja palkan nostaminen omalta osuuskunnalta vaatii ei pelkästään itseni, vaan koko tiimin panostusta. Näitä asioita aion kuitenkin pohtia lisää tulevana vuonna ja nostaa myös puheeksi – raha on noussut viime aikoina itselleni arvoon arvaamattomaan.

  • Kokemus omasta arvosta
    Jo olemassa oleva osaaminen ja lisäopiskelu, kirjat ja reflektointi – nämä ovat muutama näkökulma siitä, miten omaa työmarkkina-arvoa voi tarkastella (Pajunen 2019). Vahvaa osaamista minulla on tehokkaasta fyysisen työn tekemisestä ja melko vahvaa asiakasnäkökulman tarkastelun tärkeydestä: ”Asiakas on aina oikeassa” -ajattelu on erityisen tärkeää varsinkin liiketoiminnan alalla. Et voi myydä omaa tuotettasi tai ajatustasi, jos sillä ei ole ostajia. Olen siis uuttera – ahkerakin silloin, kun työtehtävä motivoi riittävästi ja osaan ottaa huomioon laajasti eri näkökulmia, mitkä vaikuttavat tuotteen tai palvelun suunnitteluun. Palvelumuotoilu siis kiinnostaa, samoin markkinointi ja fyysinen työnteko – mutta edelleenkään en saa näistä lamppuani syttymään. Palvelumuotoilu kiinnostaa vain oman mahdollisen tuotteen näkökulmasta – ei välttämättä muille tuotettavana palveluna. Markkinoinnissa ja fyysisessä työnteossa sama homma. Minua kiinnostaa siis enemmän se, että asiakas haluaa ostaa juuri minun tuotteeni tai palveluni, eikä vain työkalua, mikä minulla on tarjota.
  • Tukiverkosto ja ihmissuhdetilanne
    Ihmissuhteet ovat olleet arka paikka koko elämäni ajan – minulla ei ole kovin vahvaa turva- tai lähiverkkoa, johon tukeutua pahan paikan tullen tai ottaa yhteyttä hyvän paikan kohdalle sattuessa. Haen mieluummin apua ulkopuoliselta ja jaan onnistumisen kokemukset niille, jotka onnistumiseen liittyvästä aiheesta ymmärtävät – koen, että en ole saanut tukea elämässäni juuri kuin isältäni, joka sekin tulee hinnan eli kriittisyyden ja epäilyjen kera. Minulla on kyllä elämässäni ihania ihmisiä, jotka ovat monessa kohtaa yrittäneet parhaansa mukaan auttaa – mutta vaikutus on jäänyt valjuksi. Joko minulle on jäänyt tunne, että auttaminen on vain näennäistä tai hyötynäkökulmasta tapahtuvaa tai että toisella ei vain ole energiaa antaa itsestään enemmän, koska omassa elämässään on liikaa keskeneräisiä tai haastavia asioita. Tällä hetkellä teen itselleni suunnitelmaa vuodelle 2022 vakauttaa omaa elämääni ja jättää mm. enemmän aikaa ihmissuhteille. Ehkä voin sen myötä elävöittää vanhoja ja hankkia uusia suhteita – niin töissä kuin vapaa-ajalla.
  • Varautuminen ja valmistautuminen muutokseen
    Pajunen (2019) kehottaa tarkastelemaan elämää jatkuvana muutoksen virtana – ja varautumaan muutoksiin armollisuudella, olemalla itselleen mukava ja tekemään rohkeita päätöksiä. Rohkea minä kyllä olen – vaan armollisuutta ja itsemyötätuntoa voisin vielä opetella. Voin tehdä juuri sen, mihin nyt kykenen – en enempää. Jos maailma ei kaadu siihen, että jätän jonkin asian tekemättä, ei siitä kannata murehtia liikaa. Toinen oppi on: jos asialla ei ole väliä enää 3 päivän päästä, murehtimiselle ei kannat antaa lainkaan sijaa. Jos se unohtuu 3:ssa kuukaudessa, ei siitä kannata sydänkohtausta saada. Jos asian unohtamiseen menee 3 vuotta – voi hyväksyä ylitsepääsemisen prosessin ja antaa tunteilleen tilaa.

Oppini muille

Olen aiemmin reflektoinneissani puhunut lukemisen tärkeydestä – nyt haluan nostaa itsetutkiskelun ja reflektoinnin merkityksen. Työkaluja on maailma pullollaan: etsi omasi ja tarkastele elämääsi sen avulla. Jokainen oppi ja oivallus on uusi askel kohti unelmiesi elämää. Itse olen viimeisen kahden vuoden aikana tehnyt suuria muutoksia elämässäni: irtisanouduin vakituisesta työpaikasta, erosin vaikeasta ihmissuhteesta ja lopetin tupakanpolton. Olen myös tuonut elämääni uusia asioita: ystäviä ja hyviä elämäntapoja, kuten lisännyt liikuntaa. Minusta siis löytyy muutosvoimaa – nyt vain täytyy etsiä, mihin sen haluan käyttää!

You May Also Like…

Brändin kirkastamisen hyödyt

Brändi on kaikkea mitä henkilö kokee ja ajattelee yrityksestä. Se on visuaalisen ilmeen lisäksi kaikkea mitä...

Sivubisnes

Luin Marianne Lehkoisen kirjoittaman kirjan Sivubisnes. Kirja kertoi siitä kuinka perustaa oma sivubisnes vaihe...

Vaikuttajamarkkinointi

Vaikuttajamarkkinointi on termi, jota moni ei varmasti edelleenkään ota tosissaan. Monelle ajatus siitä, että jotkut...

0 kommenttia

Lähetä kommentti