Tiimissä on monenlaisia ihmisiä niin kuin meilläkin Artessa. Se tekee siitä myös monipuolisen sekä ainutlaatuisen. Meidänkin tiimissämme on erilaisia persoonia ja ihmisiä. Nämä ihmiset tekevät Artesta juuri Arten. Patrick Lencioni listaa kirjassaan paras mahdollinen joukkuepelaaja tiimipelaajan parhaita mahdollisia puolia. 

Olen ollut elämäni aikana monenlaisessa eri tiimissä mukana mutta suurimmat ja mieleenpainuvimmat niistä ovat olleet juuri luistelujoukkue sekä armeija. Vaikka näiden kahden ympäristöt ovat aivan päinvastaisia voi hyvässä joukkuepelaajassa nähdä samoja arvoja molemmissa ympäristöissä. Luistelussa hyvän joukkuepelaajan tekee henkilö, joka on niin sanottu pelinrakentaja, joka tulee kaikkien kanssa toimeen ja kasvattaa joukkuehenkeä. Armeijassakin oli näitä samoja asioita mutta siellä suuressa osassa oli käskyjen anto, vastaanotto ja niiden tottelu.

Akatemialla mielestäni yksi tietty luonteenpiirre ei tee sinusta hyvää joukkuepelaajaa, vaan sen tekee ylipäätään asenne koko tiimiä ja sen tuomia haasteita ja tilanteita kohtaan.  Lencioni käsittelee kirjassaan hyvän tiimipelaajan kolmea parasta piirrettä, joita hänen mukaansa ovat nöyryys, nälkä sekä älykkyys. Lukiessani kirjaa en voinut olla miettimättä, miten nämä piirteet näkyvät meidän tiimissämme, tiimiläisissä sekä minussa itsessäni. 

Ensimmäinen ja tärkein näistä hyvän joukkuepelaajan ominaisuuksista on nöyryys. Nöyrät joukkuepelaajat kannustavat toisiaan sekä myöntävät virheensä ja ottavat niistä myös vastuun. Nämä henkilöt asettavat myös tiimin edun oman etunsa edelle. Nöyryys kulkee käsikädessä kunnioituksen kanssa. Tiimiakatemialla ja tiimissä tietynlainen nöyryys näkyy ihan jokapäiväisessä arjessa esimerkiksi treeneissä. Siellä meidän tulee olla nöyriä toisiamme kohtaan sekä kunnioittaa niin treenin vetäjiä sekä toisiamme, jotta dialogi olisi sujuvaa ja oppimistilanne olisi mahdollisimman tehokas. 

Toinen näistä kolmesta hyveestä on nälkä eli toisin sanoen ahkeruus. Nälkäiset ihmiset tavoittelevat jatkuvasti lisää työtehtäviä, uusia ideoita sekä uutta opittavaa. Näitä henkilöitä ei tarvitse patistaa töihin sillä luultavasti he ovat jo askeleen edellä sillä he nauttivat työn teosta ja pelkäävät ajatusta tulla leimatuksi laiskaksi. Näistä kolmesta hyveestä tämä on mielestäni helpoin mitattava ominaisuus ainakin meillä akatemialla, sillä nälän määrä on suoraan suhteutettuna töiden määrään sekä yleiseen motivaatioon. Tiimiakatemialla tulee olla koko ajan niin sanotusti nälässä, jotta opinnot rullaavat ja tunnit saa kasaan. Ilman nälkää myöskään perushommat eivät hoidu. Akatemialla tuntuu, että näitä todella nälkäisiä henkilöitä myös välillä hieman arvostellaan ”liialla työn teolla”, mutta ilman näitä henkilöitä tiimin arki ei pyöri ja se tuo ainakin toivottavasti hieman lisäboostia myös ei niin nälkäisten tiimiyrittäjien arkeen ja tekoihin.

Kolmas ja viimeinen parhaan mahdollisen joukkuepelaajan ominaisuuksista on älykkyys. Tämä ei suinkaan tarkoita henkilön älykkyysosamäärää vaan yksinkertaisesti maalaisjärkeä ihmisten suhteen. Näillä henkilöillä on taito lukea tilannetta ja he osaavat käsitellä eri ihmisiä heidän luonteeseensa sopivalla tyylillä. Tämä on vaikein näistä kolmesta. Artessa on 12 erilaista yksilöä, joista jokainen vaatii hieman erilaista lähestymistyyliä esimerkiksi palautteessa. Toiselle voi asian sanoa suoraan sanoja säästelemättä, kun taas joku toinen vaatii kiertelyä ja kaartelua, jotta ulosanti ei loukkaa vaan palaute otetaan vastaan rakentavana.  

Mielestäni tällä hetkellä meidän tiimissämme ei ole yhtään täysin parasta mahdollista joukkuepelaajaa. Jokaisella meillä on omat vahvuudet ja nämä kriteerit täyttyvät kyllä suurimmalla osalla, mutta jokaisella on vähintään yksi kehityskohta. Mielestäni meidän tiimissämme suurin kehityskohta on ehdottomasti nälkä, se on myös näistä kolmesta ominaisuus, jota on helpoin tarkastella. Tämä näkyy nimenomaan sellaisena, että ei haluta ottaa vastuuta työtehtävistä tai mennään sieltä mistä aita on matalin. Tästä syystä myöskään työtehtävät eivät jakaudu tasaisesti tiimiläisten kesken.

Oma vahvuuteni Artessa taas on nälkä, mutta se on tietyllä lailla myös oma kehityskohtani, sillä ongelmani on se, että haalin liikaa töitä, mutta en myöskään delegoi niitä eteenpäin. Tässä tullaan taas siihen luottamuspulaan mikä on osaa tiimiä kohtaan, sillä en vain yksinkertaisesti pysty luottamaan siihen, että helpotkin hommat hoidetaan. Tämä nähtiin esimerkiksi lettupysäkissä sillä annettua hommaa ei saatettu loppuun asti ja sitten mietittiin, että mitähän tehdään, kun joku jäänyt puolitiehen. Yritin tässä projektissa ottaa etäisyyttä naruihin ja hoitaa vaan oman osuuteni, mutta projektiviikolla tuli taas semmoinen ”kyllä soppa hoitaa” -olo, kun ei helpoille hommille löytynyt vapaaehtoisia tekijöitä tai niitä ei saatu hoidettua, vaikka ne oli annettu tehtäväksi. Tämä on taas myös luonteenpiirteeni mistä pitäisi opetella pois. Tästä nälästäni saan myös todella paljon negatiivista palautetta, mutta mielestäni vaikka haalin paljon töitä, saan kuitenkin kaiken tehtyä ajallaan ja myös hyvällä lopputuloksella. Totta kai myös pitäisi opetella sanomaan EI, mutta nautin niin sanotusta hallitusta kaaoksesta ja siitä, että on paljon tekemistä. 

Näistä kolmesta kriteeristä oma heikkouteni on ehdottomasti älykkyys. Vaikka olenkin fiksu likka, unohdan aina välillä sen, että kaikki ei pysty vastaanottamaan palautetta samalla lailla kuin minä eli suoraan, lyhyesti ja ytimekkäästi. Koen kuitenkin, että minulta ei puutu tätä piirrettä kokonaan vaan se on vain ihmisistä ja tilanteesta kiinni. Töksäyttelyä ja suoraa puhetta minulla tulee eniten tuttujen kanssa ja siksi se näkyykin tiimissä niin vahvana sillä uskallan olla oma itseni, mutta myönnän, että pitäisi välillä miettiä kahteen kertaan mitä sanoo ja mikä tulee olemaan ulosantini. Onneksi tiimiläiset ovat jo oppineet tyylini puhua enkä ainakaan toivottavasti ole syksyn aikana ketään loukannut suorasanaisuudellani.

Nöyryyttäkin minulta löytyy, mutta se ei ole niin vahva piirre kuin nälkä. Myönnän virheeni ja tunnistan sekä tunnustan heikkouteni ja tehtävät, joita en osaa tehdä tai mihin en kykene. Tällä osa-alueella, jos tiimiläisiltä kysyttäisiin niin ehdoton heikkouteni olisi tiimiläisten kehuminen. Tiedän itsekin, että välillä pitäisi kehua tiimiläisiä enemmän, mutta olen kasvanut niin luistelussa kuin kotonakin vähän sellaiseen ajetukseen, että ”keskeneräisistä töistä ei kehuta”. Osa Artessa varmasti kaipaisi projektin joka stepillä kehuja, mutta omalla kohdallani se tuntuisi todella väkinäiseltä kehuskella koko ajan ja mielestäni se myös menettää hieman merkityksenkin, jos koko ajan ollaan kehumassa. Lettupysäkissä minä sain kehuja, kun kehuin ensimmäisten päivien myyntien jälkeen tiimiä ja tiimiläisiä, mutta ne ovat juuri niitä hetkiä, jolloin koen, että kehut ja tsempit ovat paikallaan. Se ei tuntunut väkinäiseltä ja silloin se on myös ansaittua. Minun kohdallani voikin siis miettiä sitä, että vaikka kehun harvoin se tarkoittaa, että oikeasti myös tarkoitan sitä eikä se ole vain puuta heinää.