“Se, joka hallitsee teknologiaa ja tietojamme, hallitsee maailmaa.”  

On käsittämätöntä, millainen voima ja valta yrityksillä on tässä maailmassa. Yhtiöt kasvavat, vallat kasvavat. Tulevaisuudessa asioista saattavat päättää parlamenttien ja hallitusten puolesta yritysjättien hallinnot. Vai tapahtuuko tätä jo nyt? Tekoäly, ihmisten addiktoituminen laitteisiin ja palveluihin, algoritmit. Näistä puhutaan paljon, kaikesta on haittaa ja hyötyä. Missä menee raja? Miten näin valtavia kokonaisuuksia pystytään pilkkomaan paremmin käsiteltäviksi? Milloin riskejä ja haittoja on jo liikaa? Mitä suuryhtiöiden sisällä oikeasti tapahtuu? Miten paljon toimintaamme muokataan digilaitteiden ja esimerkiksi mainittujen algoritmien myötä? Kuka todella ymmärtää, millaisessa maailmassa me oikeasti elämme? 

On aivan uskomatonta ajatella, että UBS:n kaltainen sveitsiläispankki on ollut alun perinkään pystyssä ja tienannut lakien vastaisilla tileillään valtavia määriä rahaa. Piilotettuja varoja, kierrettyjä veroja ja tuhansia piiloteltuja asiakkaita. Sveitsiläispankilla tuntuu Raesten ja Sokalan (2021, 76) mukaan olevan jatkuvasti päällä erilaisia oikeudenkäyntiä mm. Veronkierrosta, sijoittajille aiheutetuista massiivisista tappioista sekä muista kavalluksista. Jos tuntuu, että yritys luo jatkuvasti vain hallaa ja haittaa, eikö olisi jotenkin mahdollista ajaa sitä alas muiden toimesta? Kyseenalaisia toimia, sakkoja ja oikeudenkäyntejä tuntuu olevan käynnissä jatkuvasti. Toki noin johtavana ja hallitsevana pankkina koko maailman talousjärjestelmä menisi varmasti aivan sekaisin. Taloudellinen kriisi olisi varma. Luulisi, että tähän olisi silti edes jonkinlainen ratkaisu. Eikö ratkaisuja haluta luoda tarpeeksi kovasti? Vai onko muka mahdollista, että niitä ei oikeasti ole? 

Bayer on saksalainen lääketeollisuusyhtiö, toiselta nimeltään valtava kemikaalijätti. Yhtiö on lähtenyt alun alkujaan pyörimään todella eettiselle pohjalle (lue: ei) luodessaan 1800-luvun loppupuolella markkinoille lääkkeen, jonka nimi oli “heroiini”. Heti, kun eläimet jäivät eläinkokeissa henkiin, alettiin lääkettä testaamaan ihmisiin. Ihmiset kutsuivat oloaan sankarillisiksi, jonka saksankielisestä käännöksestä tuli termi heroiini. Jälleen kerran aivan järkyttävää lukea, että suomalaisillekin tutut itsehoitovalmisteet, kuten aspiriini, berocca, rennie sekä bebanthen ovat tällaisen lääkeyhtiön tuotoksia. Toki yhtiön arvomaailma ja toimintatavat ovat nykypäivänä täysin erilaiset (ainakin toivottavasti), mutta silti menneisyyden painolasti on aika suuri. Tästäkin olisin ollut laput silmillä varmasti vielä pitkään, jos en olisi lukenut kyseistä kirjaa.  

Bayerista kirjoitettiin teoksessa myös paljon muuta kritiikkiä. Bayer osti toisen maailmansodan jälkeen maatalouskemikaalien jättiläisyhtiö Monsanton. Varsinkin kuluneen viiden vuoden aikana Bayerin markkina-arvo on ailahdellut suuresti. Osakaskauppoja on tehty tilanteen tasoittamiseksi. Sijoittajien ja kuluttajien keskuudessa vahvistuu koko ajan trendi, jossa tavoitellaan taloudellisen tuoton lisäksi yhteiskunnallisia, ympäristön tilaa parantavia vaikutuksia. Tätä on tietenkin vaikea toteuttaa, jos yhtiön toiminta on hieman hähmäistä tai jo epäeettistä. Jos vaihtoehtona on tehdä keskivertohyvää ja keskittyä kasvattamaan toiminnan vastuullisuutta tai tehdä työtä jo valmiiksi todella epäeettisellä arvopohjalla ja miettiä, miten siitä saa muutettua ympäristövastuullisemman, on tehtävä todella haasteellinen. Varsinkin näin suurten yhtiöiden kohdalla. Eettisiä ongelmia pursuaa ovista ja ikkunoista.  

Maailman vaarallisimpien yhtiöiden listalla sijaa 27 pitää minullekin tuttu halpalentoyhtiö Ryanair. Olen itsekin lentänyt Ryanairilla ja muilla halpalentoyhtiöillä. Raesten ja Sokalan (2021, 132) mukaan yhtiön toimitusjohtaja O´Leary kasvatti Ryanairin viidessä vuodessa Euroopan kannattavimmaksi lentoyhtiöksi ja sen ohessa omia Ryanair-osakkeitaan 250 miljoonan edestä. Eilen itseasiassa katsoimme talouspäällikkömme Elinan kanssa paluulentoja Learning Circuksen jälkireissulta takaisin Suomeen Ryanairin sivuilta. Puhuimme siitä, miten yhtiö ei myy pelkkiä lentomatkoja, vaan itseasiassa ihmisiä lentokoneiden kyydissä. Halpojen hintojen avulla yhtiö houkutteli meidät asiakkaiksi ja tämän jälkeen sivu alkoi syöttää jos jonkinlaista pompahdusikkunaa sekä lisäpalveluja. Tarjottiin hintaa (lisä)matkalaukuille, paremmalle jalkatilalle, nopeammalle ja vaivattomammalle koneeseen pääsylle sekä mm. Vuokra-autoille ja vakuutuksille. Näistä menee varmasti tottakai oma siivunsa Ryanairille.  

Lentoja ostaessa Ryanair tarjosi mahdollisuutta myös lentomatkojen kompensaatioon. Puolasta Suomeen lennon kompensaatio olisi Ryanairin sivujen mukaan maksanut noin kahdeksan Puolan zlotya. Kahdeksan! Tämä tarkoittaa alle kahta euroa. Alle kahta euroa?! Vasta tällä viikolla olin osallisena Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan järjestämässä Kestävän kehityksen viikon tapahtumassa, jossa puhuttiin vastuullisuudesta monelta eri näkökantilta. Puhuja, Outi Pyy, esitti, että jos lentomatkustuksen kompensaation hinnaksi esitetään kahtakymmentä euroa, tulisi lentoyhtiöltä kysyä isoja kysymyksiä, sillä kompensaation hinnaksi voitaisiin esittää ennemminkin kaksisataa euroa. Kaksisataa ja kaksikymmentä ovat kaksi toisistaan täysin eroavaa lukua. Vastakohdat. Seminaarissa naurahdin tuolle esitetylle kahdellekymmenelle eurolle, eilen naurahdin vielä kovemmin tuolle reilulle puolelletoista eurolle. Mitä sillä muka oikeasti saa kompensoitua? Ei yhtikäs mitään. Mielenkiintoni heräsikin isosti. Mihinhän raha oikeasti menee, tai kuvittelee menevänsä? Miten moni menee tähän juksaukseen? Tuolla vaivaisella 1,65 eurolla ei saisi edes kiillotettua omaa omaatuntoa siitä, että on lentomatkustuksen yhteydessä tehnyt edes pienen ja paremman valinnan. Miksikö? Koska tuohon lukuun ei ole millään lailla uskomista. Internetistä löytyy useita turvallisia ja asiantuntevia sivustoja, joiden kautta esimerkiksi näitä lentomatkoja ja muita päästöjä voi kompensoida turvallisesti ja oikeilla numeroilla sekä summilla.  

Ilmailulla on merkittävä vaikutus ilmaston lämpenemiseen. “Lentoliikenteen päästöt muodostavat yli kaksi prosenttia globaaleista kasvihuonepäästöistä, ja ne ovat koko ajan kasvussa”, kirjoittavat Raeste ja Sokala (2021, 135.) Moni muu halpalentoyhtiö kärsi ja jopa päätyi konkurssiin koronapandemian takia. Ryanair pysyi kuitenkin lähes täydessä iskussaan. Kirjan luvussa ei mainittu mitään Ryanairin konkreettisista teoista ilmaston lämpenemistä vastaan. Lentoyhtiöiden on toki varmasti hankalaa tehdä isoja muutoksia, kun yhtiöt perustuvat käytännössä saastuttamiseen. Ryanairin kaltaiset lentoyhtiöt voivat kuitenkin varmasti tehdä paljon isompia tekoja ilmaston lämpenemistä vastaan, kuin mitä he nyt tällä hetkellä tekevät. Kompensaatio on viimeinen vaihtoehto ympäristölle aiheutettujen haittojen lievennyshierarkiassa. Kuitenkin jos se on vaihtoehtona lähes ainut, en näe syytä, miksei sitä voitaisi tehdä yhtiönkin toimesta oikein ja kunnolla. Kaiken vastuun ei pidä olla pelkillä kuluttajilla.  

Hauska ja ei-niin-hauska huomio kirjaa lukiessani oli myös se, että isoin osa teoksessa luetelluista yhtiöistä olivat joko saksalais- tai yhdysvaltalaistaustaisia. Yllättyneet parijonoon! Kirja avasi silmiäni taas monella tapaa. Kaikki ei todellakaan ole sitä, miltä näyttää. Miten tällaisessa, hirmuyhtiöiden maailmassa tulisi elää? Onko yhtiöiden vallalle enää tässä vaiheessa tehtävissä jotain? Miten sitä voi enää luottaa mihinkään? Tuntuu, että hakukoneesta hakiessa jotain kirjassa mainittua yhtiötä ja tämän ongelmallisuuksia tai vaarakohtia, ei tuloksia juurikaan edes löytänyt. Jos jokaisen yhtiön haluaisi tutkia perin pohjin alusta alkaen, prosessiin saisi varmasti käyttää hyvin paljon aikaa. Entä jos sitä aikaa ei ole? Tai jos tietoa ei löydy? Jokaista vastaantulevaa yhtiötä ei ole mitenkään mahdollista tarkistuttaa edes pääpiirteisen seulan läpi alusta loppuun. Miten sitten tiedän, mitkä ovat niitä hyviksiä, ja mitkä pahiksia? Mikä yhtiö on muuttunut ja mikä palvelee edelleen rumia, epäeettisiä arvoja ja toimintatapoja hyödyntäen? Minkä voi katsoa vielä sormien läpi ja missä menee raja? Mihin minulla on mahdollisuus vaikuttaa?