Tänä syksynä olen päättänyt keskittyä lukulistallani pääasiassa johtamiseen ja myyntiin liittyviin kirjoihin ja siksi lukusuunnitelmastani löytyi tämä Thomas Eriksonin kehnot pomot ympärilläni teos. Kirja on jaettu karkeasti kahteen eri osaan, jossa ensimmäinen osa on tarkoitettu alaisille tai johtajiksi tähtääville ja kirjan jälkimmäinen puolisko tällä hetkelle esimies tehtävissä toimiville. Kirjassa esitellään ja käydään läpi ihmisten käyttäytymismalleja ja ne jaetaan karkeasti neljään eri lohkoon värien perusteella. Tämän lisäksi jako tehdään myös asiakeskeisiin ja ihmissuhdekeskeisiin tyyppeihin. Henkilökohtaisesti koen itse kuuluvani ihmissuhdekeskeiseen lohkoon ja kirjan perusteella minun värini ovat keltainen ja vihreä. Näiden värien perusteella olen ihmissuhdekeskeinen ekstro- sekä introvertti. ’’Ekstrovertit saavat energiansa ympärillä olevista ihmisistä eivätkä käytä aikaansa turhaan pohdiskeluun vaan tarttuvat tuumasta toimeen’’. Tämä oli suora lainaus kirjasta ja halusin nostaa sen esille, sillä se osuu minuun todella hyvin. Kirjan edetessä huomasin, että minussa on myös introvertin ominaisuuksia mitä en ollut tullut edes ajatelleeksi ennen kirjan lukemista.

Kirjan alussa johtaminen tai sano pomo määriteltiin aika rajullakin tavalla: pomon tehtävä on näyttää paskan tärkeältä, puhua puhelimessa päivät ja pelata perjantai iltapäivisin golfia. Joidenkin alojen pomojen toimintaa ja toimenkuvaa tämä kuvaa mielestäni jopa melko hyvin. Kuvaus ei kuitenkaan ole sellainen mihin itse pyrkisin omalla urallani, päinvastoin haluan olla se, joka johtaa esimerkillä ja on mukana alaisten työssä päivittäin. Vaarana esimerkillä johtamisessa on kuitenkin se, että haalii liikaa alaisten töitä itselleen, eikä keskity olennaiseen eli kokonaiskuvan johtamiseen. Kirjassa painotettiin paljon sitä, miten johtajan tärkein yksittäinen taito on kommunikointi alaisten välillä ja ilmapiirin luonti työpaikalle.

Tulevaisuudessa tulen toivottavasti toimimaan itse esimiestehtävissä ja niissä pyrin hyvin pitkälti siihen, että saan työpaikalle sellaisen ilmapiirin missä on mukava työskennellä, sinne on mukava tulla joka päivä ja kuka tahansa voi tulla kysymään apua tilanteessa kuin tilanteessa. Esimiehen on myös itse osattava pyytää apua, eikä se ole heikkouden merkki niin kuin useasti ajatellaan. Oma mentaliteetti ainakin on aina ollut, että kysyvä ei tieltä eksy. Hyvänä esimerkkinä voidaan nostaa oma armeija aika, jossa toimin ryhmänjohtajana ja myöhemmin myös joukkueenjohtajana. Hyvin harvoin tein päätöksiä mielivaltaisesti tai kysymättä apua, joko omalta ryhmältäni tai vertaiselta. Johtajan pitää mielestäni kuitenkin säilyttää tietynlainen uskottavuus ja näin ollen jatkuva kysely muilta voi antaa sellaisin kuvan muille, ettet ole tarpeeksi pätevä omaan tehtävääsi. Saatata tämän takia menettää osan auktoriteetistasi. Tärkeää on siis säilyttää hyvä tasapaino.

Erilaisten käyttäytymismallien lisäksi kirjassa käytiin läpi erilaisia motivaatio tekijöitä. Yhdessä ihmisen luonteen kanssa motivaatio on tärkeässä roolissa, jos nyt tarkastellaan pelkän työelämän näkökulmasta. Johtajalla ja hänen käyttäytymisellänsä, viestinällä ja alaisten ongelmiin reagoinnilla on valtava merkitys siihen millaisen kuvan he muodostavat esimiehestään. Kirjoittajan mukaan monesti työpaikkaa vaihdetaan huonon esimiehen takia eikä niinkään huonon työpaikan. Elämä on minusta liian lyhyt vietettäväksi huonon pomon alaisuudessa. Mielestäni pomon viestintä ja sen selkeys ovat yksi tärkeimmistä asioista, jotta yhteistyö alaisten ja johtajan välillä soljuu. Nykypäivänä saamme jo muutenkin todella paljon informaatiota eri paikoista ja kirjassakin mainittiin, kuinka tilastollisesti vilkaisemme puhelinta noin joka 3. minuutti. Minusta se on aika hälyttävä tilasto. Syyllistyn itse myös vahvasti tähän ja ruutuaikani on aivan liian iso. Palatakseni aiheeseen, tämä vaikuttaa myös siihen, kuinka alaiset ottavat sinun viestintääsi vastaan, koska he saavat ja muualta niin paljon kaikkea. Riittääkö heidän mielenkiintonsa ja motivaatio lukea ja ennen kaikkea sisäistää sinun viestiäsi? Pyri siis pitämään viestintä lyhyenä ja tiiviinä.

Kirjan pohjalta olen miettinyt entisiä työpaikkojani ja yrittänyt päätellä minkä värisiä entiset pomoni ovat olleet. Olen kirjan avulla myös ymmärtänyt heidän käyttäytymistään, vaikken välttämättä sillä hetkellä ole oikein ymmärtänyt heidän näkökulmaansa asioihin. Tulevaisuudessa tulen myös kiinnittämään ihmisten käyttäytymiseen enemmän huomiota ja näin ollen ehkä ymmärtämään ihmisiä paremmin, jotta voin tulevaisuudessa toimia esimerkillisenä esimiehenä jossain isossa organisaatiossa.