Tällä kertaa kuuntelin kirjan nimeltä Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan. Kirja oli hyvin mielenkiintoinen ja erottui hyvin muiden lukemieni kirjojen joukosta suorapuheisuudellaan. Tarinat olivat myös erilaisia, mutta mielenkiintoisia. Kirjassa puhuttiin  paljon elämässä tyytyväisyyttä tuoviin tekijöihin esim. epäonnistumisesta, liian positiivisen mielikuvan lietsomisesta sekä miten olla sujut oman toimintansa kanssa. Tässä teoksessa pidin siitä, ettei kaikesta tehty niin valtavan hienoa ja miten kaikki järjestyy jonkinlaisella taikasanoilla taas paremmaksi. Elämään kuuluu pettymykset sekä niiden sietäminen, halusit tai et. Mielestäni kirja antoi paljon eväitä siihen, minkälaisia arvoja vaalia omassa elämässä ja mitkä jättää taaksepäin. Välinpitämättömyys ei aina tarkoita negatiivista tilaa jossa mistään ei välitetä, sillä voi olla hyviäkin tapoja olla välinpitämätön. Hyvänlainen välinpitämättömyys auttaa pitämään itsesi kasassa jotta et stressaannu liiakseen maailmassa tapahtuvista asioista.  

Aina ei voi onnistua tai vaikuttaa kaikkien asioiden kulkuun. Se on myöskin asia joka sinun tulee  vain hyväksyä. Esimerkiksi projekteja tehdessä on hyvä muistaa, että vaikka menisikin pieleen, ei haittaa. Virheistä oppii aina jotakin uutta tai vaikka ei oppisikaan, se varmasti naurattaa myöhemmin. Negatiivisuuden lietsominen tietysti on helppoa, mutta siihen ei kannata jäädä vellomaan. Se kuluttaa turhaan etkä saa tällä aikaan mitään konkreettista. Yleensä ratkaisut asioihin löytyvät niitä jatkamalla tai edes yrittämällä jatkaa. Jo pienestäkin onnistumisesta ja oivalluksesta on helpompi lähteä jatkamaan eteenpäin. 

Olen aikasemmin itsekkin jäänyt helposti märehtimään asioita turhan paljon. Mielestäni olen kuitenkin kehittynyt tässä paljon, mutta toisinaan saatan miettiä ‘’miksi tein noin tai pitikö tehdä näin’’. Itselleen on aina kaikista kriittisin, vaikka kukaan muu asiasta ei huomauttaisikaan. Ja vaikka huomauttaisikin, ei silläkään ole oikeastaan mitään väliä. On turhaa stressata turhista asioista. Joskus se on helpommin sanottu kuin tehty, mutta tähän tarvitaan vielä enemmän paskaakaan piittaamisen asennetta.  

Onko keskinkertaisuus epäonnistumista? No ei ole. Keskinkertaisuutta on mielestäni turha määritellä sen syvemmin, koska voidaan aina todeta uudelleen ja uudelleen ‘’vielä on paljon opittavaa’’. Sinun on asetettava unelmallesi tai tavoitteellesi jonkinlaisia välipisteitä joita voit saavuttaa, jotta jossakin vaiheessa voisit todeta olevasi perillä. Unelmia on erilaisia, joten niin on niiden päätepisteetkin. Mielestäni kenenkään ei kuitenkaan tulisi tyytyä siihen niin sanottuun keskinkertaisuuteen, sillä sinulle paras voi olla jonkun toisen huono. On riittävää, että teet itse parhaasi. Kirjassa puhuttiin siitä miten aina ei tulisi tavoitella täydellisyyttä. Miksi ei? Täydellisyyteen pyrkiminen ei aina tarkoita ylisuorittamista tai muista piittaamista. Keskinkertaisuus tuntuu itselleni vielä keskeneräiseltä. Vaikka emme pääsisi täydellisyyteen, ei sekään tee meistä huonoa tai epäonnistujaa.