Tämän kirjan valitseminen oli itsestään selvää, sillä cheerleading on ollut aina lähellä sydäntäni. Nuorena tyttönä omistin 85 % ajastani harrastukselle Seinäjoella. Lapsuudesta asti osallistumiseni cheerleadingiin on auttanut minua ymmärtämään, kuinka tärkeää ja mahtavaa on olla osana tiimiä ja tehdä yhteistyötä muiden kanssa.                          

Luottamus

Cheerleading-harrastuksen myötä olen päässyt seuraamaan ja kokemaan johtamista erilaisissa rooleissa. Valmentajien seuraaminen on ollut tärkeä osa omaa oppimisprosessiani, sillä he ovat toimineet esikuvina ja opettaneet minulle, mitä hyvä johtajuus tarkoittaa cheerleadingympäristössä, jossa luottamus toisiin on erittäin tärkeässä asemassa.

Maria walhroos listaa kirjassaan 10 keinoa rakentaa luottamuksen ilmapiiriä. Haluan nostaa nämä esille, sillä ne kiteyttävät täydellisesti johtamista, jota olen saanut seurata itsekin vierestä cheerleadingia harrastaessa. Nämä toimivat myös yhtä lailla Tiimiakatemian tiimien luottamuksen rakentamisessa, jota mekin Bluumissa vielä hiomme.

1. Pidä huoli, että teette asioita yhdessä. Muitakin kuin töitä.
2. Synnytä onnistumisen kokemuksia.
3. Opeta ihmisiä oppimaan toisiltaan.
4. Anna ihmisille päätösvaltaa
5. Tee osaamisen taso näkyväksi.
6. Rohkaise avoimuteen.
7. Ole johdonmukainen.
8. Perustele.
9. Kannusta.
10. Harjoittele häiriöiden varalle ja käännä ne hyödyksi.

Esimerkillinen johtaja

Olen saanut kokea kapteenin roolin erilaisissa joukkuekokoonpanoissa ymmärrettyäni yhdessä tekemisen hienouden. Kapteenina minun tehtäväni oli motivoida joukkuetta, ylläpitää positiivista ilmapiiriä, antaa ohjausta ja tukea muille joukkuelaisille, mutta ennen kaikkea toimia esimerkkinä muille joukkuelaisille.

Myös Tiimiakatemialla esimerkillinen johtaminen luo vahvan perustan luottamukselle ja se antaa johtajalle erityisesti uskottavuutta ja luotettavuutta. Minulle on henkilökohtaisesti erittäin tärkeää, että johtaja näyttää omalla toiminnallaan, että hän noudattaa samoja arvoja ja käytäntöjä, joita hän odottaa myös muilta. Uskon siihen, että tiimileaderilla ja hänen asenteellaan on suuri vaikutus siihen, kuinka sitoutuneita tiimin jäsenet ovat sekä mihin suuntaan tiimi lähtee muokkaantumaan. Asennoidutaanko tiimitoiminnan arvoihin ja tekemiseen niitä vähätellen vai otetaanko härkää sarvista kiinni, jolloin hommat hoituvat laadukkaasti maaliin asti? Varsinkin Tiimileaderin vastuulla on hoitaa esimerkillisesti omat sekä tiimin asettamat tavoitteet, joita ovat muun muassa kirjojen lukeminen ajallaan, asiakastapaamisten määrä sekä rahalliseen tavoitteeseen pääseminen. Maria Wahlroos kertoo, että: ”Edellä kävijän tie on vaikein, Edellä kävijä tarpoo umpihangessa, raskaassa maastossa, mutta kun joku tulee perässä samoja askeleita, on jo paljon helpompi kulkea”. Ei ole helppoa olla esimerkkinä ja näyttää mallia korkeista suoritustasoista, mutta se kannustaa muita tiimin jäseniä sitoutumaan tiimin yhteisiin tavoitteisiin sekä tekemään itsekin töitä täysillä niiden eteen. En ole toistaiseksi itse ollut ollut missään Bluumin jory-roolissa, mutta jos joskus johonkin näistä rooleista päädyn, esimerkillinen toiminta on varmasti yksi toimintani kulmakivistä ja totta kai pyrin siihen ilman johtajan rooliakin.

Yrittänyttä ei lasketa

Lopulta minulla oli myös mahdollisuus tuoda cheerleading Seinäjoelta Soiniin ja perustaa oma cheerleadingjoukkue, joka oli ennen näkemätöntä pienessä kylässä. Vaikka harrastusta vähäteltiin ja sille naureskeltiin, harrastajia osallistui parhaillaan noin 30. Tämä oli upea mahdollisuus päästä jakamaan omaa tietoa ja kokemusta, suunnittelemaan ja organisoimaan asioita.

Kolmen vuoden valmentaminen opetti 13-vuotiaalle Iirikselle johtajuudesta paljonkin, sillä kaikki tuli todella opittua kantapään kautta. Häävin tiesin mistään mitään. Jälkeenpäin on ollut hauskaa, mutta osaltaan järkyttävää muistella menneitä, sillä monet opit ovat valjenneet vasta vuosien muisteluiden jälkeen. Tänä päivänä tekisin paljon asioita toisin, joten oppi on ainakin mennyt perille asti! En kuitenkaan kadu hetkeäkään, että yritin, sillä sain toteutettua unelmani – sen että pienessä kylässä olisi viimeinkin mahdollista harrastaa muutakin kuin jääkiekkoa.  

Olen halunnut säilyttää Tiimiakatemialla 13-vuotiaan Iiriksen mentaliteetin ”yrittänyttä ei lasketa, joten ei kun unelmia päin” ja ”jos ei kokeile, ei voi tietää!”. Walhrooskin painottaa kirjassaan: ”Unelman tavoitteluun pitää suhtautua mahdollisuutena. Jos siinä ei onnistu, se ei ole mikään häpeä, eikä yrittämistä tarvitse katua!”. Näin on.