Luin Eka Ruolan kirjoittaman markkinointiin syventyvän kirjan Markkinoinnin uudet 4 P:tä. Kirjassa käytiin syvällisesti läpi sitä, millaista on hyvä markkinointi ja kuinka siinä hyödynnetään kaikkia näitä neljää P:tä. Kirja ei kuitenkaan ole mitään kevyintä luettavaa/kuunneltavaa, vaan lähes alusta loppuun vankkaa tietoa, jota saa sisäistää kovalla tahdilla.

Kirjassa Ruola painottaa vahvasti, ettei alkuperäiset 4 P:tä ole käyttökelvottomia, vaan että nämä uudet ovat ennemminkin lisäys tai päivitys aiempaan. Uudet 4 P:tä ovat:

People, eli ihmiset. Mitä markkinointi olisi ilman kohdetta kelle markkinoida? No turhaa työtä, jolla ei ole merkitystä. Markkinoinnin kohteena on aina ihminen – ei yritys, taho tai mikään muukaan. Oma markkinointi täytyy hioa tavoittelemaan juuri niitä ihmisiä, joille se on kohdennettu. Helppo muistisääntö, jonka loin itselleni, vaikkakin suhteellisen itsestäänselvyys: vaikka esimerkiksi oma markkinakampanja näyttäisi omaan silmään täydelliseltä, niin onko se optimaalinen kohdeyleisöä tavoittaessa.

Purpose, eli tarkoitus. Oivalsin kirjaa kuunnellessa, kuinka tärkeää on oikeasti ymmärtää oman tekemisen tarkoitus. Kun ymmärtää esimerkiksi miettimään, että mikä on todellinen tarkoitus tällä luomallani mainoksella, niin osaa luoda kappas vain juuri sitä tarkoitusta varten täydellisen mainoksen. Mistä todella tiedät mitä tavoitella tai tehdä, jos et tiedä sen tarkoitusta?

Passion, eli intohimo. Tämä on se P, jonka koin kirjoittajalle kenties henkilökohtaisesti tärkeimpänä. Ruola painotti intohimon tärkeyttä kaikessa tekemisessä. Tottahan tuo, ilman intohimoa tulee tehtyä asiat huonommalla sykkeellä. Nappasin kirjasta mielestäni lauseen, joka sanoittaa asian hyvin: ”Korkein mahdollinen suoritustaso on saavutettavissa vain intohimon voimin.”

Platform, eli alusta. Jossain sitä omaa luovaa markkinointia täytyy esittää, eikö? Nykypäivänä on olemassa satoja, ellei tuhansia tunnettuja alustoja. Älypuhelinten ansiosta – tai takia – nykypäivän ihminen viettää sosiaalisessa mediassa aivan järkyttäviä määriä aikaa, jonka seurauksena suurin osa ovat markkinoinnin uhreja suuren osan päivästä. Alustoissa on kuitenkin eroja, ja täytyy pohtia, onko kannattavampaa satsata yhteen alustaan, vai useampaan samanaikaisesti.

Kutein aiemmin mainitsin, kirjan asia oli paljolti raskasta ja sisäistettävää, ainakin itselleni, oli paljon. Mielestäni kirjassa oli käytetty fiksulla tavalla konkreettisia esimerkkejä, joiden avulla asian sisäistäminen oli paljon helpompaa, kun oli jokin oikean elämän tapaus minkä avulla asiaa tutkittiin. Esimerkkejä oli monia Dovesta Karhu -olueen, mutta mieleeni painui esimerkki Snellmanista. Esimerkissä käytiin läpi mielikuvia joita mainos luo. Snellman oli siis käyttänyt mainoksessaan, joka käsitteli heidän myymäänsä makkaraa, iskulausetta ”Ei sisällä natrium glutamaattia”. Kirjassa todettiin, että kuinka moni todellisuudessa edes tietää mitä on natrium glutamaatti? Kemiallinen nimi saa ihmiset vain ajattelemaan, että ”Onpas hyvä juttu, ettei Snellmanin makkaroissa ole natrium glutamaattia!” Ja näin ollen syntyy positiivisempi mielikuva tuotteesta. Fiksuilla oivalluksilla voi luoda pienellä vaivalla suuren vaikutuksen kohdeyleisöön.

Kirjasta irtosi paljon oppeja, joita pääsen hyödyntämään yrittäjän polullani, sekä tiimiakatemialla, että sen ulkopuolella. Kirja auttoi minua ymmärtämään, että markkinoinnissa on paljon pienen pieniä asioita, jotka monesti saattaa unohtaa tai sivuuttaa, mutta ne huomioon ottaessa voi tehdä suuren muutoksen lopputulokseen.

Kirjassa oli paljon asiaa, mutta välillä oli vaikea pysyä perässä ja ylläpitää mielenkiintoa. En sano etteikö kirja ole hyvä, päinvastoin, mutta itselleni se oli vaikea saada loppuun. Suosittelen kirjaa lukeville todella kuuntelemaan ajatuksella ja pitämään muistiinpanovälineet lähellä, sillä tietämättömämmälle, kuten itselleni, kirjassa tulee paljon uutta ja hyödyllistä faktaa.