Huomaan, että valikoin kirjoja hyvin usein nimen perusteella. Totta kai perehdyn myös itse kirjan kuvaukseen, ennen kuin aloitan lukemaan, mutta nimellä on itselleni suuri vaikutus. Tämäkin kirja päätyi lukulistalle juurikin sen nimen perusteella. Lajina cheerleading on minulle varsin tuntematon, mutta se, miten tehdään ihme kiinnosti minua kovasti ja uskoinkin saavani tästä kirjasta valmennukseen ja johtamiseen liittyen hyviä oppeja.  

Enkä minä ollut väärässä tälläkään kertaan intuitioni suhteen. Kirja toi minut aivan uuden lajin äärelle, mutta antoi lisäksi myös oppeja ja ajatuksia juurikin näihin odottamiini johtamisen ja valmentamisen näkökulmiin. Kirjassa mainittiin, että tiimissä olisi hyvä olla mukana innostavia tiimipelaajia, sellaisia yksilöitä, jotka jo omalla olemuksellaan ja käytöksellään luovat hyvää fiilistä. Aloin pyörittelemään tätä hieman Megatiimin näkökulmasta ja olen onnekas sanoessani, että meillä on hyvää fiilistä luovia henkilöitä tiimissä. Kirjassa kun myös edeltävän lisäksi mainittiin, että “valmentajan” rooli kasvaa ja tiimiä tulee vetää enemmän perässä, jos tällaiset henkilöt puuttuvat. Enhän minä Megatiimiä valmenna, mutta pystyn hyvin kääntämään näitä valmentamisen ajatuksia valmentavaan johtamiseen, jota koen jollain tasolla itse toteuttavani. Olen tosiaan kääntänyt ajatukseni suoraan joukkueen ja treenien maailmasta tiimien ja työn maailmaan, sillä koen, että se toimii oikein hyvin siihenkin. 

Maria Wahlroosin 8 periaatetta 

1. Määrittele itse, mitä olet 

2.Lahjakkuutta ei ole. Missä itse haluat olla hyvä? 

3.Onni on sen puolella, joka valmistautuu hyvin 

4.Vain luottamuksen avulla voi menestyä. 

5. Pettyä saa. Sitten eteenpäin 

6. Optimoi arki, älä maksimoi. Tee pieniä muutoksia. 

7. Löydä vahvuutesi ja keskity niihin 

8. Inspiroidu muutoksesta. Vain mielikuvitus on rajana 

Näistä kahdeksasta periaatteesta tartun nyt kohtiin kuusi ja seitsemän. Olisin mielelläni kirjoittanut näistä kaikista ja siksi ne tähän listasinkin, mutta valitsin nyt nämä kaksi siitä syystä, että ne puhuttelivat minua eniten. Arjen optimoinnissa on itselläni vielä reilusti opettelemista. Arjen maksimoiminen kuulostaa ennemmin tämän hetken kalenteriltani. Tämä taas ei oikein millään muotoa ole järkevää, sillä tiedän, ettei tällaista jaksa pidemmän päälle. Olen vain vahingossa ajautunut tähän tilanteeseen ja “ei” vastauksen kanssa on on ollut hieman vaikeuksia viime aikoina. Joka tapauksessa nyt itsestäni Megatiimin pariin, sillä meidän tulisi optimoida meidänkin toimintaa entistä paremmin. Toki paletissa on vielä niin monta muutakin asiaa, että vielä optimointi voi olla hetken lapsen kengissä, mutta asioita on hyvä välillä katsoa hieman sivusta ja miettiä, mitä me voisimme ehkä tehdä toisin ja voisiko aikaa saada käytettyä järkevämmin. Tähän tulee jatkossa varmastikin auttamaan hieman projektimuotoisemmin jaetut työtehtävät, jolloin tiimiläiset tietävät aina, mitä tulevat jatkamaan, jos jokin työtehtävä vie enemmänkin aikaa. 

Toinen kohta oli numero seitsemän. Usein sitä tulee itsekin ajatelleeksi, että tarvitsisi lähteä kehittämään omia heikkouksiaan, mutta ehkä jossain kohtaa täytyy itsekin osata vetää raja. Ei se pidemmän päälle taida olla kovin kannattavaa, että jatkuvasti ottaa uusia aluevaltauksia, kun siinä kohtaa keskittyminen olennaiseen saattaa kadota. Tai en oikein ole varma, kuinka tämän muotoilisi, mutta uskon, että jos keskittyy asiaan, jossa on jo hyvä ja kehittää itseään sen parissa voi päästä hyvin pitkälle. Itse olen keskittynyt opintojen aikana markkinointiin ja johtamiseen. Kaksi asiaa, jotka ovat molemmat todella laajoja ja välillä minustakin tuntuu, että eihän näistä ehdi oppia mitään tässä ajassa mitä Tiimiakatemialla ollaan. Mutta viimeisen puolen vuoden aikana olen huomannut sen, että ei minun onneksi tarvitsekaan osata markkinoinnista aivan kaikkea, vaan voin silti olla hyvä ja keskittyä hieman kapeammalle sektorille. Siksihän markkinoinnin parissa onkin olemassa niin paljon eri työtehtäviä, kun yksittäisen ihmisen olisi mahdotonta handlata koko paletti. Olen itse todennäköisesti aiheuttanut sen itselleni, että teen laajasti kaikkea enkä ole keskittynyt tarpeeksi kapealle sektorille. Se alkaa tässä kohtaa tuntumaan jo siltä, että aivan kuin mitään ei olisi tullut opittua tässä ajassa, kun oppimisen kohteita löytyy vielä vino pino ja opit ovat laajasti eri aihealueilla. Nyt olen kääntänyt sen enemmänkin niin, että olen valinnut markkinoinnin parista niitä asioita, jotka eniten kiinnostavat. Johtamisen parissa olen vielä tämän asian kanssa hieman alkutekijöissä, sillä en ole rajannut sitä, mitä haluan oppia vaan tahtoisin oppia kaiken. Mutta ehkä tämä kirkastuu minulle johtamisen koulutusohjelman aikana. 

10 keinoa rakentaa luottamuksen ilmapiiriä 

1. Pidä huoli, että teette asioita yhdessä. Muitakin kuin töitä. 

2. Synnytä onnistumisen kokemuksia. 

3. Opeta ihmisiä oppimaan toisiltaan. 

4. Anna ihmisille päätösvaltaa. 

5. Tee osaamisen taso näkyväksi 

6. Rohkaise avoimuuteen 

7. Ole johdonmukainen 

8. Perustele 

9. Kannusta 

10. Harjoittele häiriöiden varalle ja käännä ne hyödyksi 

Nämä kymmenen kohtaa halusin lisätä reflektioon siitä syystä, että ne ovat mielestäni todella hyviä ja haluan luoda ilmapiiriä ympärilleni, jossa on hyvä olla ja tiimiläiset pystyisivät luottamaan. Oikeastaan pystyn sanomaan, että seison näiden yllä olevien kymmenen kohdan takana ja voin aidosti sanoa pyrkiväni näitä kohti. Toivon, että Megatiimiläiset kokisivat, että osa näistä menisi jo nyt suorilta maaliin. Suurimpina kehityskohtina itselleni näistä olisivat varmastikin johdonmukaisuus ja kannustaminen. Toki myös kohta kymmenen on sellainen, että en koe, että me olisimme kovinkaan valmiita häiriöiden varalta. Koen, että vaikka yritän itse kyllä tehdä asioita johdonmukaisesti se ei välttämättä kyllä tällä hetkellä ainakaan ole näyttäytynyt samalta tiimille. Eli sen kohdalla olisi tosiaan hieman parantamista ja sitä kohti onkin jo olemassa suunnitelmia. Kannustaminen taas on sellainen asia, että se ei ehkä tule minulta aivan luonnostaan ja siihen tarvitsee aina kiinnittää oikeasti huomiota, mutta pikku hiljaa ollaan menossa senkin kanssa kohti parempaa. Kehityskohteita siis löytyy ja näihin haluankin jatkossa kiinnittää huomiota, että tiimin työskentely kehittyisi entistäkin parempaan suuntaan. 

Yhteistä aikaa myös töiden ulkopuolella 

Näiden lisäksi ajatuksia herätti se, että kirjassa puhuttiin myös siitä, kuinka tärkeää olisi viettää tiimin kanssa aikaa myös muulloin kuin työaikana. Tämä luo tiimiläisille paikkoja keskustella muustakin kuin työasioista ja tutustumaan paremmin. Itse koen tämän todella hyvänä ajatuksena, sillä Megatiimi kokoontuu kerran viikossa kolmeksi tunniksi ja se aika käytetään työntekoon. Ainoat ei työtä olevat hetket ovat pari taukoa, jotka pidämme. Ei siinä kauhean paljoa ehdi tutustumaan toisiin. Toki varmasti me tutustumme muissakin yhteyksissä toisiimme, kuin vaan Megatiimin parissa, mutta mielestäni voisi olla hyvä idea, että tälle olisi järjestettyä aikaa, jolloin ei tarvitsisi puhua työasioista. Pyörittelin tovin tätä ajatusta ja totesin, että paras minkä tässä ajassa ehdin keksimään, olisi yhteinen lounas. Käymme kaikki kuitenkin syömässä, tai ainakin toivon näin. Niin miksi emme voisi lounastaa kerran viikossa yhdessä ja puhua aivan niitä näitä ja voihan olla, että keskustelu sivuaisi myös tärkeimmistä tulevista Megatiimin taskeista ja tietokin kulkisi vielä nykyistäkin paremmin. Jos taas yhteiset lounaat eivät sattuisi onnistumaan niin ainakin meillä on virkkarit käytössä Megatiimillä ja ensimmäiset pidimmekin noin kuukausi sitten ja joulun alla olisi vielä tarkoitus järjestää pikkujoulut. Uskon, että näillä on oikeasti suuri merkitys, sillä esimerkiksi uusien tiimin jäsenien mukaan pääseminen saattaa oikeasti helpottua, kun pääsee vapaa-ajallakin näkemään porukalla ja näin ollen tutustumaan työympäristön ulkopuolella. 

Maria mainitsi myös pala kerrallaan tekemisen. Tästä minulle kumpusi suoraan ajatus siitä, että mihin meidän teamsin to do -ominaisuuden käyttäminen on oikein jäänyt. Tämä meni kyllä suoraan käytäntöön, kun me Wiljamin kanssa iskemme tulevia tehtäviä teamsiin, jotta kaikki voivat myös nähdä nopeasti, mitä kaikkea meillä onkaan tulossa. Sinne me voimme jo aikaisessa vaiheessa laittaa tulevia suunnitelmia ja koko tiimi pääsee näkemään nämä aina reaaliajassa. Näiden kanssa pitää toki olla sen verran tarkkana, ettei taskit jää vaan elämään sinne teamsiin, että jokaiseen kohtaan valitaan vastuuhenkilö ja hän saa huolehtia, että kyseinen asia edistyy. Se ei tarkoita, että yhden henkilön tarvitsisi yksin pusertaa omaa tehtäväänsä, vaan kunhan vaan ottaa omalle lautaselleen katsoa, että se tulee tehtyä. Toki olemmehan me Wiljamin kanssa vielä lisänä seuraamassa kokonaiskuvaa jatkuvasti, mutta on hyvä, että vastuuta jakaa matalalla kynnyksellä tai sellainen olo minulla ainakin on, että se on ihan hyvästä. Jos ei muuten niin Wiljamin ja minun jaksamisen kannalta. Tällä hetkellä siellä on tehtäviä jo odottaamassa ja tarkoitus olisikin yhdessä tiimin kanssa katsoa, kuka ottaa mistäkin tehtävästä vastuun. 

80 / 20 kaava 

Kirjassa vielä viimeisenä kolahti tämä ylläoleva kaava. 80 / 20 tarkoittaa sitä, että kun suoriutuu 80% hyvin voi 20% kanssa toimia vähän huonommallakin menestyksellä. Kirjasssa tämä oli muotoiltu ehkä hieman paremmin, mutta kirjan esimerkki ainakin antaa osviittaa tästä käytännössä. Jos nukut pääsääntöisesti hyvin ja viikossa sinulle tulee yhden huonot yöunet ei koko paletti kaadu näihin yhtiin huonoihin uniin. Tai jos vuorostaan syöt pääsääntöisesti terveellisesti ja monipuolisesti ei homma kaadu siihen, jos ykhtenä päivänä syökin huonommin. Pointti on, että mikään asia ei kaadu siihen, jos yksittäisiä kertoja menee vähän sieltä mistä aita on matalin tai muutoin laiminlyö esim. Unia tai ruokailuja, sillä kokonaiskuva on silti edelleen hyvä ja eihän kukaan ole täydellinen, joten tämä on enemmän kuin sallittuakin. Toki ymmärrän, että kirjassa puhutaan kilpaurheilusta, mutta voisin ehkä kääntää tämän Tiimiakatemian maailmassa esim siihen, että minäkin voin joku kerta päästää käsistäni hieman heikomman reflektion, ilman, että kokonaiskuva vielä kärsii kauheasti, sillä yleisilme omassa suorittamisessani on kuitenkin edelleen hyvä.  

Lopuksi 

Kirja oli todella mielenkiintoinen ja herätti ajatuksia todella monella eri osa-alueella. Tästä syystä reflektion kirjoittamisessakin oli hieman haasteita, sillä jäsentely ei ollut kovin helppoa. Kirja on muutenkin onnistunut teos, sillä se oikeasti paransi reilusti käsitystäni cheerleadingista. Olen pitänyt sitä aina haastavana lajina, mutta se mitä kaikkea laji oikeasti pitääkään sisällään, on ollut minulle täysin vierasta aiemmin. Olen päässyt seuraaaman lajia ystäväni kautta, mutta aika ummikkona sitä on aiemmin tullut seurattua. En olisi myöskään uskonut, että näin vahvasti tietyn lajin pariin keskittynyt kirja olisi antanut näin paljon ajatuksia johtamiseen, mutta tämä kirja yllätti todella positiivisesti. Toki tätä piti ajatella kokoajan siltä näkökulmalta, että mitä tämä sitten tarkoittaisi työmaailmassa, mutta kääntäminen kilpaurheilusta oli itselleni loppujen lopuksi varsin helppoa. Ajatuksia tästä kirjasta syntyi monta kertaa enemmänkin, kuin mitä tähän reflektioon sain mahdutettua, mutta se ei tarkoita, etteikö niiden loppujenkin kohdalla käydä hieman pohdintaa, että kuinka näillä voisi edistää esimerkiksi Megatiimin toimintaa.