Syy kyseisen elämänkerran kuunteluun löytyy siitä, että olen nähnyt Anders Wiklöfin vaimoa Ritaa monesti kun olen ollut pieni. Hän on meidän perhetuttu vanhempieni uskovaisten piirien kautta. Olemme jopa saaneet kutsun useamman kerran Wiklöfien luokse Ahvenanmaalle. Minua harmittaa se, ettei koskaan sinne kuitenkaan päädytty. Ritan muistan arvokkaasti itseään kantavana rouvana, joka oli meidän keskuudessamme aivan kuka tahansa…vaikka hän tulikin juhannusta viettämään meidän kanssamme aina omalla yksityiskoneellaan.  

Aika usein nämä elämänkerrat pohjautuvat sitkeyteen ja tietynlaiseen onneen. Niin toki tämäkin. Anders oli nuorena poikana kova autokauppias, joka ei valitettavasti saanut Ålandsbankenilta pientä lainaa yritystoiminnan rahoittamiseksi. Tästä sisuuntuneena hän totesi, että varmasti vielä joskus tulisi näyttämään närhen munat kyseiselle pankille. Niin kai hän tekikin, kun hän on nykyään yksi Ålandsbankenin pääomistajista. 

Anders on itselleni jonkin sortin esikuva siinä, ettei hän katso ketään ylöspäin. On kyseessä sitten presidentti tai perinteinen kadun tallaaja, hän kohtelee jokaista samalla tavalla. Hän myöskin uskoo, että kaikki on mahdollista. Pitää vaan olla ennakkoluuloton ja uskaltaa. Mielestäni aivan huikeaa on se, että kyseinen kaveri on kieltäytynyt Linnanjuhlista vedoten siihen, ettei Muurarin poika oikein soveltuisi joukkoon. Ainakin oman käsitykseni mukaan Anders haluaa antaa omasta hyvästään myös paljon muille, sillä hän toimii isona osana Itämeri-säätiötä sekä järjestää esimerkiksi ilmaisen konsertin syntymäpäivänään Ahvenanmaalla.  

Esikuvia saa ja pitää olla, mutta miksi minä haluaisin tulla Andersin kaltaiseksi? 

Minua ei ole koskaan kiinnostanut auktoriteetit. Valitettavasti tämän on aika moni joutunut huomaamaan esimerkiksi armeijassa. Minulle kunnioitus tulee tekojen kautta. En usko, että kukaan on sen kummempi pulliainen kuin minäkään. Joku voi toki olla menestyneempi tai osata jonkun asian minua paremmin. Voin katsoa heitä kunnioittavasti, mutta en nöyristellen. Mielestäni ylöspäin voi ja joskus pitääkin katsoa. mutta ei kuitenkaan tarvitse nöyristellä. Mielestäni Andersin toiminta on hyvää esimerkkiä siitä, ettei kukaan meistä ole sen kummempi toistaan, vaikka toisella vähän painetta olisikin tilillä. 

Pohjalaisena olen aina ollut mielestäni sisukas. Silti välillä tuntuu että pientä lisäboostia kaipaisin sisuunkin. Välillä tuntuu siltä, että olisi helpompi vain luovuttaa ongelman edessä. Anders ei selkeästi luovuttanut, ja arvostan sitä suuresti. 

Minulla on lisäksi ollut aina ajatus siitä, että kun joskus tulen vielä taloudellisesti sellaiseen tilanteeseen, että voin alkaa tekemään rahoillani hyvää, tekisin sitä mielelläni. Mietin kuitenkin nyt, onko tämä oikeasti vain täyttä paskan puhumista. Voinhan minä nytkin tehdä paljon asioita toisten hyväksi, vaikka en voisikaan koko Afrikan nälänhätää poistaa. Keksinkö itselleni vain varattomuuden tekosyyksi siihen, ettei minua oikeasti kiinnostakaan auttaa vähempiosaisia? 

Mikä minua mietityttää Andersissa? 

Aika paljon on Anders saanut palautetta hänen vallastaan Ahvenanmaan alueella. Hän omistaa pankin, hän on käytännössä monopoliasemassa Ahvenanmaan vähittäismyyntikauppaketjussa, hän omistaa Ahvenanmaan suurimmat lehdet. Anders itse väittää, ettei hän vaikuta mitenkään asioihin, mitä hänen lehtensä painavat. Vaikea on kuitenkaan uskoa esimerkiksi sitä, että hänen lehdissään kritisoitaisiin hirveästi omistajaansa. Lehdellä on yllättävän paljon valtaa ja on pelottavaakin ajatella, kuinka helposti media alkaa ohjaamaan ihmisten ajattelua. Tässä olisi kieltämättä Andersille helppo väylä lobata omaa ajatusmaailmaansa kansalle. En sano että hän näin välttämättä tekisi, mutta aika moni voisi käyttää tilaisuuden hyväkseen.  

Mitä oppia kirjasta tuli? 

Niin kuin suuressa osassa elämänkerroista, kirjan opit olivat aika suppeat. Toki opin paljon lisää minulle mielenkiitoisen tyypin elämästä sekä nykytilanteesta, mutta aika paljon hänestä toki olin jo lukenut ennen kirjan lukemistakin. Minä sain itselleni tietynlaista roolimalliutta. Haluaisin todella joskus mennä tapaamaan Wiklöfejä Ahvenanmaalle! Lisäksi minua jäi mietityttämään juurikin se, kuinka paljon yhdellä ihmisellä voi olla valtaa oman yhteisönsä sisällä pelkästään omien omistamiensa yritysten puolesta. Media-alan omistukset ovat hurjan suuria vaikuttajia ihmisten mielessä ja se tuli tämän kirjan kautta paljon konkreettisemmaksi.