Olen pienestä asti pelännyt ilmastonmuutosta ja kaikkea sen ympärillä tapahtuvaa. Muistan selkeästi lapsuudestani mainoksen, joka nimenomaan käsitteli ilmastonmuutosta ja Saimaan norppien uhanalaisuutta. Pelkäsin mainosta yli kaiken. Jos illalla nukkumaan mennessäni edes kuulin mainoksen musiikin olohuoneesta, aloin itkemään. Ajatus tästä kaikesta oli aivan liian raskas pienelle ihmiselle. Jossain vaiheessa tämä pelko muuttui turhautumiseksi ja ehkä jopa välinpitämättömyydeksi. Huomasin, miten ympärillä vaikutusvaltaisia ihmisiä ei kiinnostanut laisinkaan tehdä asialle mitään, joten minunkin oli vain helpompi koittaa unohtaa se. Mitä minä sille voisin? Tämä ajatus on juuri se, miksi haluaisin jokaisen lukevan kyseisen kirjan.
En ole missään vaiheessa mennyt täysin metsään arvojeni suhteen. Olen kyllä aina kunnioittanut luontoa siellä liikkuessani, syönyt lautaseltani kaiken ruuan, pyrkinyt säästämään sähköä ja kävelemään ajamisen sijaan. Mutta olen myös syönyt pikaravintoloissa, kuluttanut pikamuotia ja tehnyt muutenkin turhia ostoksia kaupoissa. Teen näitä asioita edelleenkin, mutta olen kyllä pyrkinyt vähentämään.

En tiedä vielä, mitä haluan tehdä isona, mutta tällä hetkellä niihin unelmiin kuuluu ihmisten viihdyttäminen ja tunteiden herättäminen. Minua ehkä hieman hävettää, etten unelmoi tekeväni mitään yhteiskunnallisesti merkittävää elämälläni. En unelmoi olevani lääkäri, joka pelastaa elämiä tai poliitikko, joka tekee tärkeitä päätöksiä koko kansalle. Media-alan ihminen kerran kertoi minulle tuntevansa huonoa omatuntoa siitä, että hänelle oli kommentoitu ”Miten sinä teet osasi yhteiskunnassa tällä viihteellä? Miten tämä parantuu maailmaa ja auttaa ilmastonmuutokseen?”. Ei välttämättä mitenkään. Mutta kuinka ankeaa maailma olisi, jos emme saisi keskittyä muuhun, kuin negatiiviseen? Miten meidän pitäisi jaksaa päivästä toiseen, jos emme saisi katsoa muuta, kuin videoita kuolevista eläimistä ja palavista puista? Näitä asioita ei pitäisi piilottaa ihmisiltä ja ne pitäisi pitää kaikkien mielessä, muuten meistä tulee juurikin niitä välinpitämättömiä ihmisiä, joita ei kiinnosta maapallon tulevaisuus. Mutta meidän ei tulisi siltikään unohtaa viihdettä. Ja tätä minä haluan tuoda maailmalle. Haluan, että ihmiset voivat hyvin, jotta he voivat pitää huolta myös maapallostamme.
Toki vaikka lähden media-alalle, pystyn siinäkin tekemään konkreettisia valintoja omien arvojen mukaan ja tuomaan niitä esille työssäni. Esimerkiksi, jos pääsisin musiikkialalle työskentelemään, on vastuullisuus otettava huomioon sielläkin. Ensinnäkin, voin valita vastuullisen yrityksen, jossa työskennellä. Tässä yrityksellä sitten voisin vaikuttaa siihen, että artistien keikkajärjestelyt tulisi olemaan mahdollisimman vähän haitallisia ympäristölle, yhteistyökumppanit sekä sponsorit allekirjoittaisivat samat arvot ja hiilijalanjälki olisi seurannassa liiketoiminnassa aktiivisesti ja pyrkisimme minimoimaan sitä, esimerkiksi keikkailussa. Artistien ja yrityksen kautta on myös helppo tuoda ilmastokriisiä esille ja kannustaa muitakin nostamaan näitä arvoja mietintään arkielämässään. Artistien sanoilla ja teoilla voi loppujen lopuksi olla aika isokin vaikutus moneen ihmiseen, ja sen takia jopa musiikkialalla on yllättävän iso rooli ilmastonmuutos-keskustelussa.

Aluksi meinasin jättää kirjan kokonaan lukematta, sillä siitä oli peloteltu niin paljon. Kuinka se saa sinut ahdistumaan elämästä ja siitä, mihin tämä maailma on menossa. Lukiessani tajusin, että juuri tämän takia se pitikin lukea, ja jokaisen pitäisi. Ei auta yrittää ohjata itseään sokeasti eteenpäin vain sen vuoksi, ettei tarvitsisi nähdä omien valintojen seurauksia. En väitä, että tulisin muuttamaan radikaalisti omaa elämääni, mutta pieniä valintoja muutan jatkuvasti arjessani, niin ajatuksen kuin konkretiankin tasolla. Vuoden sisään olen mm. pienentänyt vaateostojeni määrää ja ylipäätään kulutustani sekä lisännyt kasvisvaihtoehtoja arkiruokailussani.
Ehkä se, missä voisin vielä parantaa, olisi aktiivisempi tiedonkeruu ilmastonmuutoksesta ja maailman menosta. Niin kuin jo alussa mainitsinkin, olen ehkä nuorempana säikähtänyt niin paljon kaikkea informaatiota aiheesta, että en ole kokenut miellyttävänä perehtyä siihen enää myöhemmällä iällä yksityiskohtaisemmin. Mutta asiat eivät voi mennä paremmin, jos ongelmia ei tiedosteta.