Intro

Toisen sprintin kirjalistan seuraavana kirjana löytyi Köyhästä rikkaaksi. Kirjasta en ollut itse aikaisemmin hirveästi kuullut mitään muuta kuin nimen. Lähinnä nimessä kiinnosti osa ”kuudella eurolla päivässä miljonääriksi”, joka olettaen tietenkin liittyi indekseihin, koska mihinkä muuhun sijoittamisen muotoon sitä laittaisi pieniä määriä joka kuukausi. Englannin kielellä olen nähnyt monia vastaavan nimen omaavia sijoituskirjoja, mutta mukava että tänne Suomeenkin on joku saatu tehtyä. Odotan kirjalta konkreettisia esimerkkejä tuotoista, vuosikorko olettamia ja yleisiä vinkkejä, jolla voisi vaikka avopuolison saada kiinnostumaan indeksirahastoista.

Miksi indeksit?

Minkä takia laittaa rahaa indeksirahastoihin? Kirjan kirjoittaja Seppo Pasanen tuntuu olevan todella intohimoinen indeksisijoittaja. Pasanen nostaa yhdeksi tärkeimmistä asioista oman eläkkeen raha tilanteen turvaamisen. Pasanen korostaa, että suurin osa eläkkeelle siirtyvistä eivät sisäistä tietoa, että eläkkeen astuessa voimaan tulot voivat tippua jopa -60 %. Menot eivät suinkaan välttämättä pienene, sillä esimerkiksi tässä iässä lääkkeet voivat tulla jo ikävän kalliina lisäkuluna. Pasasen mukaan, jos työelämän aikana on sijoittanut sen noin 6 €/päivä indekseihin, se 10 % vuosikoroilla keskimääräisesti luo sinulle +1 000 000 € indeksirahaston.

Eläke sijoittaminen on aina ollut itselle yksi suurimmista indeksisijoitus syistä. Idea siitä, että voit mahdollisesti jäädä eläkkeelle huomattavasti aikaisemmin tai helposti kolminkertaistaa eläketulosi ei varmaan kuulostaisi kenellekään hirveän huonolta suunnitelmalta. Varsinkin tässä Suomen tilanteessa, kun ei ole mitään varmuutta, miten eläkejärjestelmä tulee toimimaan tulevaisuudessa vähenevien eläkemaksajien takia vai tuleeko olemaan ollenkaan. Eläkkeeseen ei mielestäni missään nimessä kannata luottaa. Miksei enemmistö ihmisistä ole kiinnostunut tästä ja halua itselleen pienillä muutoksilla letkeät eläkepäivät?  Omasta mielestä tämä johtuu pääosin laiskuudesta ottaa asioita selvää tai nähdä pientä vaivaa. Indeksisijoittaminen vaatii todella paljon määrätietoisuutta, kurialaisuutta ja kärsivällisyyttä. Ehkei suurimmalta osalta Suomalaisista sitten löydy näitä taitoja?

Asuminen

Itselle aika ajankohtaisena asiana Pasanen nosti kirjasta, että ”koko elämän vuokralla elävä ihminen maksaa jollekin toiselle kolmen asunnon verran pääomaa”. Mielestäni todella mielenkiintoinen ja herättävä fakta. Itselle yksi ”elämässä eteenpäin” tavoitteista on viimeisen 5 vuoden aikana ollut mahdollisuuden tullessa siirtyä vuokralta omistusasuntoon. Oikeastaan siinä vaiheessa kuin ensimmäisistä töistä sain palkan, aloitin säästämään ensiasuntoon.  22-vuotiaana omistusasunnon hommaaminen on mielestäni suhteellisen harvinaista ja tunnenkin tasan kaksi samanikäistä, jotka ovat omistusasuntoon siirtyneet. Monet voivat sanoa omistusasunnon hommaamisen tässä iässä olevan liian hätiköityä tai liikaa sitouttavaa, mutta en näe näitä ongelmia omalla kohdalla ollenkaan. Tuntuu jotenkin todella hyvältä, että kohta saan maksaa asumista pankille, enkä vieraalle osapuolelle, mistä en hyötyisi mitenkään.  

”Turhuudet”

Kirjassa puhuttiin paljon Suomalaisten rakastamasta lottoamisesta. Lottoamiseen menee joidenkin laskelmien mukaan keskimäärin noin 14 € viikossa, joka on omasta mielestä todella paljon yläkanttiin, sekä todella huolestuttava fakta jos näin on. Lisäksi turhuuksien alle kirja luetteli nikotiini tuotteet, jotka ovat naurettavasti vielä kalliimpia, kuin muutama kuponki lottoa. Haluaisin itse vielä lisätä turhuuksiin esimerkiksi päivittäiset energian juomat, johon monella tutulla menee oikeasti yli 1200 € vuodessa. Tämän jälkeen sanotaan, ettei ole rahaa sijoittaa :D. Tuon summan, kun pistäisi kofeiinin sijaan indekseihin niin kahdenkymmenen vuoden päästä hymyilyttäisi.

Oma mummoni on pitänyt samoja rivejä lotossa yli 30 v. Kyselin yhtenä kuukautena häneltä tästä. Keskustelimme huumori pohjalta, kuinka paljon siihen on kulunut vuosien varrella rahaa ja kuinka paljon tullut. Mummoni ei halunnut edes tietää tarkkoja summia, mutta tiesi sen olevan paljon. Näitä asioita on mielestäni aina tyhmä miettiä jälkeenpäin, mutta indekseihin sijoittamalla oltaisiin jo varmasti lähellä 100 000 €, josta mummolle olisi varmasti enemmän iloa. Toisaalta saahan kaikilla olla se yksi pahe ja jos se on lottoaminen, voisi varmasti mennä huonomminkin.

Itse luokittelen myös uuden auton ostamisen turhuudeksi. Uutta autoa usein varmaan perustellaan itselle luotettavuudella, huolettomuudella ja omanäköisyydellä. Lähtökohtaisesi aina kun ajat uuden auton liikkeestä sen hinta laskee tuhansia euroja. Poikkeuksena tietenkin viime vuosien harvinaiset esimerkit, kun tuotanto ongelmien ja pitkien toimitusten takia hinta voi hetkellisesti jopa kasvaa, mutta erittäin poikkeuksellista. Ostamalla esimerkiksi haluamansa auton 30 000 km ajettuna, voidaan jo puhuta todella suurista säästöistä, sekä auto on lähtökohtaisesti näilläkin ajomäärillä luotettava, takuunalainen ja huoleton. Tietenkin voit joutua tinkimään kangaspenkin väristä, mutta kannattaako siitä maksaa useita tuhansia?

Loppusanoja

”Toivottavasti lukemasi aika ei mennyt hukkaan”. Osittain meni ja osittain ei. Kirjassa käyty oli pääosin tuttua, mutta herätti kyllä taas paljon mietteitä. Kirjassa toistettiin ainakin 6 kertaa, että korkoa korolle ilmiö on maailman 8 ihme. Toistaminen varmasti saa asiat jäämään päähän, mutta jokin raja siihenkin. En suosittele kirjaa, jos sijoittaminen on yhtään tuttua.