Etsin Nextorysta äänikirjoja mitä voisin kuunnella ja lisätä lukulistalleni tulevia sprinttejä varten. Viime aikoina meidän perheessämme on puhuttanut paljon perheyrityksemme tulevaisuus, kenellä on kiinnostusta jatkaa sitä vai aiotaanko sitä jatkaa. Minä itse vastasin myöntävästi molempiin kysymyksiin. Tietysti tämän kirjan bongattuani halusin tämän kuunnella, koska ainakin nimen perusteella kirja on hyvin ajankohtainen ja varmasti hyödyllinen tulevaisuuteeni. Tämä taitaa olla ensimmäinen kirja minkä olen kuunnellut ihan viimeiseen sekuntiin asti.

Kirjassa oli otsikon mukaisesti 102 ohjetta esimiehelle, miten hyvä esimies toimii ja miten käyttäytyminen vaikuttaa työntekijöihin.

Itse en ole vielä esimies tehtävien makuun kunnolla päässyt, muuten kuin pienesti siivouspalvelu OT:ssa. Olen kuitenkin seurannut koko elämäni vanhempieni toimintatapoja heidän toimiessaan Siivousliike Nybergin esimiehinä. Pystyin huomaamaan kirjan ohjeissa ja vanhempieni toiminnassa paljon yhtenäisyyksiä, mikä selittääkin sen, miksi meillä on samat työntekijät vuodesta toiseen ja he viihtyvät meillä.

Johtaminen ei ole rakettitiedettä, vaan paljon vaikeampaa.

”Esimies työn haastavuus johtuu siitä, että ihmisten johtaviin kysymyksiin ei ole yhtä kaavaa tai mallia”. Koen itse olevani tilannetajuinen ihminen ja katson usein ympärilleni tarkasti ennen kuin teen seuraavan siirtoni tai möläytän jotain sopimatonta suustani mikä voisi aiheuttaa toiselle ihmiselle mielipahaa. Kirjassa sanotaan, että esimies ei voi kaveerata niin kuin muut työntekijät ja tämä pitää mielestäni paikkaansa. Jos esimies kaveeraa jonkun toisen työntekijän kanssa enemmän kuin toisen, voi toiselle tulla epäreilu fiilis ja tunne siitä, että he juoruilevat keskenään muista työntekijöistä. Tämä on myös syy sille miksi on äärimmäisen ”vaarallista”, jos esimies olisi vaikka intiimissä suhteessa työntekijän kanssa. Tämä kasvattaisi todella paljon epäluottamusta esimiehen ja muiden työntekijöiden kesken sillä alainen ei voi enää luottamuksella puhua henkilökohtaisistaan asioista esimiehelleen sen pelossa, että esimies ja hänen kanssaan suhteessa oleva työntekijä juoruilisivat keskenään.

Otin talteen kirjasta kuulleeni lauseen, mikä mielestäni kaikkien pitäisi sisäistää ja oppia ymmärtämään.

”Työnteko ei ole enää pelkkää fyysistä rehkimistä, vaan mielensisäistä ponnistelua”.

 Voi pojat ei olisi paremmin voinut sanoa. Pitänee myöntää, että itse koen tämän joskus ehkä vähän liian häiritsevästi. Ajattelen paljon sitä, että mitä muut ajattelevat tästä asiasta tai onko tämä päätös minkä seuraavaksi teen, fiksu ja kaikkia miellyttävä päätös? On selvää, että esimies ei voi päätöksillään miellyttää kaikkia. Olisiko sellainen esimies hyvä, joka jahkailisi päätöksiä ja ei saisi mitään aikaiseksi, jos yrittäisi löytää täydellistä vaihtoehtoa koko ajan? En usko. Täytyy olla päättäväinen ja ratkaista haasteita, vaikka päätökset ei miellyttäisikään kaikkia.

Mitä teet, jos alaisesi ei tee työtehtäviään tai suoriudu siitä kunnolla? Huudatko? Nieletkö suuttumuksen tunteesi? On todella tärkeää luoda luottamus johdon ja työntekijöiden välille. Tätä edes auttaa paljon se, että esimies hallitsee tunteensa, Mikä tarkoittaa, että hänen pitää pitää suuttumuksensa omana tietonaan. Tämä jos mikä on helpommin sanottu kuin tehty. Jos esimies ei tarvittaessa pysty laskemaan kymmeneen, aiheuttaa se pelkoa työntekijöissä kertoa esimiehelleen, jos he ovat tehneet virheen tai jonkun asian väärin.

Käytäntöön? Aion soveltaa kaikkia saamiani oppeja kirjasta ja viedä niitä Siivouspalvelu OT:n arkeen. Kehittää niistä parhaimmat versiot toimintaamme varten ja kehittyä esimerkilliseksi esimieheksi.