Kirjareflektio kirjasta: Liiketoimintasuunnitelma roskakoriin

Kun kävelen pitkin akatemian käytäviä – jos lyhyitä reittejä tilojen välillä voi käytäviksi kutsua – ympärilläni piilee vaaroja. Kiireessä juostessani, saatan törmätä jonkun juuri avaamaan oveen tai LinkedIniä selaillessani, saatan liukastua keittiön lattialle taas tulvineeseen kahvilätäkköön. En kuitenkaan edes ajattele vähentäväni askeleiden määrää, joilla minä käytäviä kulutan.  

Fyysiset vaarat eivät juurikaan ajatuksiamme ohittaessa pysähdy, vaan ne sujahtavat olemattomiin vähintäänkin yhtä nopeasti kuin ilmestyivätkin. Sama ei kuitenkaan päde liiketoimintaa ajatellessamme. Kun tepastelemme varovaisesti yritysmaailman mahdollisuuksien käytäviä, tuntuu kuin ympärillä ei olisi muuta kuin vaaroja: 

• Liikeidea varmaan varastetaan 
• pätevyyttä ei taida löytyä tarpeeksi 
• ensimmäisellä kerralla ei kuitenkaan onnistu. 

Vaaroja on kaikkialla, mutta miksi juuri liiketoiminnan riskit pelottavat? Ehkä olemme vielä taaperoita, ja konttaajan asemasta yritysmaailma näyttää vielä vähän pelottavalta.  

Ihminen onkin tuntematonta pelkäävä otus. Pienenä pelkäsimme pimeää, kun emme nähneet onko varjoon jääneessä huoneen nurkassa hirviöitä. Kasvaessa pelko erilaisia uusia tilanteita kohtaan kuitenkin vähenee, koska ymmärryksemme yleisellä tasolla kasvaa.  

Yritysmaailman käytävät siis jännittävät vielä toistaiseksi, kunnes ymmärryksemme näistä mahdollisuuksia pulloillaan olevista poluista karttuu. Ihminen ei kuitenkaan viisastu istumalla paikallaan – jos teoriapohjaista oppimista ei oteta huomioon – vaan tuntemattomia reittejä täytyy kulkea, jotta niistä tulisi jonain päivänä tutumpia. Lenkkarit ja verkkarit siis jalkaan ja kokeilemaan minkälaista pururataa yritysmaailma sinulle oikein tarjoaa. Ei sitä tiedä, vaikka oma juttusi liike-elämässä olisikin lenkkarit – Just Do It. 

Opimme siis parhaiten tekemällä (uskaltaisin sanoa näin akatemian väestä, koska tällaiseen oppimisympäristöön olemme päätyneet). Mutta tämä tieto ei varsinaisesti vielä poista epävarmuutta tai pelkoa epäonnistumisesta.  

Epäonnistuminen kertoo enemmän kuin tuhat onnistumista 

Kuvittele itsesi ne lenkkarit jalassa kirmailemaan metsän polkuja. Tavoitteenasi on päästä suuren metsän toiselle puolelle. Vastaan tulee polkujen risteys – polku haarautuu oikealle sekä vasemmalle. Et tiedä kumpi näistä vie sinut oikeaan suuntaan, mutta lähdet kokeilemaan toista. Jos valitsisit tässä tilanteessa väärän polun, etkö haluaisikin tiedon mahdollisimman nopeasti väärästä valinnasta, jotta voisit peruuttaa takaisin ja valita sen oikean?  

Kohtaa uudet asiat siis reippaasti, mutta hyväksyen epäonnistumisen mahdollisuuden. Epäröinti ei kannata – ajattelemalla ei oikea ratkaisu tule koskaan täydellisesti löytymään – täytyy kokeilla. Epäonnistuminenkaan ei ole vakavaa. Jos et onnistu, niin ainakin löysit yhden tavan mikä ei kyseisessä tilanteessa toiminutkaan. 

Oma polkusi 

Edeltävää voidaan verrata myös oman jutun löytämiseen. Moni tuntuu käyttävän paljonkin aikaa oman jutun pohtimiseen – reitin valitsemiseen. Jos edessäsi tuntuu olevan liian monta polkua, valitse vain yksi – sen osoittautuminen epämieluisaksi karsii reittimahdollisuuksistasi useamman, vaikket niitä erikseen kävisikään kokeilemassa. Voit kuvitella sen samoin kuin hakutuloksien rajaamisen – jos et pidä mutkaisista, pitkistä teistä, valitseminen käy huomattavasti helpommaksi. Reittimahdollisuudet kaventuvat enemmän sitä mukaa kuin erilaisia reittejä kokeilet. Jokainen askel elämässä vie sinua eteenpäin, älä jätä askelta ottamatta. 

Itse olen löytänyt jo muutamia tekijöitä, mitkä rajaavat oman juttuni mahdollisuuksia jo selvästi tiettyyn suuntaan. Elämäni reittejä olen saanut rajattua hakusanalla luovuus, joka rajaa mahdollisuuksistani pois kaiken sen, mikä ei sisällä luovuutta. Luovuuden lisäksi rajaan mahdollisuuksia hakusanalla ‘ihmiset’, mikä sulkee pois yksin työskentelyn. 

Olen huomannut, että monista eri reiteistä valittaessa, alussa kannattaa seurata intuitiota – seurata polkuja mitkä tuntuvat hyviltä, oikeilta tai mukavilta. On helppo ymmärtää mikä ei sovi sinulle, jos se tuntuu väärältä. Älä kuitenkaan sekoita helppoa ja oikeaa – sinulle kaikkein parhain reitti ei todennäköisesti ole helppo. Hyvän eteen on tehtävä töitä. 

Mene ja tee. Uskalla kokeilla ja opi.