Menestys ei pelkästään perustu lahjakkuuteen. Se juontaa juurensa omasta uskostamme ja käsityksestämme itsestämme ja omista kyvyistämme. Nämä tekijät voivat joko rohkaista tai rajoittaa meitä. Mieli ja asenne ovat merkittävimmät vaikuttajat saavutuksissamme.

Carol S. Dweckin teos Mindset tutkii ihmisten suhtautumista oppimiseen ja itsensä kehittämiseen. Kirjassa esitellään kasvun asenne ja muuttumattomuuden asenne.

Muuttumattomuuden asenne (fixed mindset) kuvaa ihmisiä, jotka uskovat, että he eivät pysty hankkimaan uusia taitoja tai kykyjä, koska he eivät ole synnynnäisesti lahjakkaita. ”pallopeli taitoni on vakio, enkä voi parantaa niitä harjoittelulla”. Asenteen omaksuneet henkilöt saattavat syyttää itseään siitä, etteivät ole riittävän lahjakkaita, ja he saattavat syytellä muita virheistään. Tämä asenne vahvistuu usein väärillä kehuilla, kuten ”oletpa liikunnallinen”, sen sijaan kehut tulisi kohdentaa tekemiseen. Ihmisille, joilla on muuttumattomuuden asenne, voi olla haluu näyttää jatkuvasti pätevältä eivätkä he usko tarpeeseen työskennellä saavutusten eteen.

Kasvun asenne (growth mindset) heijastaa ymmärrystä siitä, että kykyjä voi kehittää työn ja harjoittelun kautta. ”Voin kehittyä Suomen kärkeen padelissa harjoittelemalla ahkerasti vaikka minulla ei olekkaan vahvaa pallopelitaustaa”. Asenteen omaaville on tyypillistä tietoisuus siitä, että itsensä kehittämiseksi ja uusia taitoja oppiakseen on tehtävä paljon töitä sekä siedettävä myös epäonnistumisia. Kasvun asenteen omaksuneet ihmiset näkevät jatkuvasti mahdollisuuksia oppia ja kasvaa. He eivät käyttävät epäonnistumisia mahdollisuuksina tunnistaa heikkouksiaan ja pyrkivät kehittymään. Kasvun asenteen omaksuminen on mahdollista jokaiselle meistä, jos muutamme mielen asennetta.

Aiemmin en aina ole omaksunut niin kasvun ajattelutapaa. Välillä uskottelin itselleni syitä miksi en kykenisi johonkin asiaan. Viime vuosina olen kuitenkin kokenut merkittävää kasvua omassa asenteessani. Ymmärrän, että pystyn kehittämään itseäni. Silti koen edelleen vaikeaksi käsitellä epäonnistumisia ja ne vaikuttavat negatiivisesti itsetuntooni. Olen tietoinen siitä, että olen itselleni välillä turhan ankara, ja pyrin jatkossa olemaan itselleni armollisempi epäonnistumisissa. 

Omat uskomuksemme rajoittavat potentiaaliamme ja tavoitteenani on oppia näkemään epäonnistumiset kasvun ja oppimisen mahdollisuutena. ”Häviö” pakottaa meitä kehittymään paremmaksi. Viiden vuoden päästä haluan pelata padelia Suomen huipulla. Uskon, että pystyn siihen, kun olen valmis tekemään kaikkeni. Suurin haasteeni on mindsetissä. Valmentajaani lainaten;

 ”Most players may not realize it, but at the end of the day what all plyers truly want isnt to improve their padel skills but to strenghten their mentality” 

Pelaajat kehittävät tekniikkaa ja taktiikoita mutta saavuttaakseen koko potentiaalin urheilussa on avain korvien välissä. Tekniikkaa ja fysiikkaa voi harjoitella ja hioa ja lopulta niistä tulee täydellisiä mutta ollakseen huipulla täytyy treenata myös henkistä peliä. Lopulta kaikilla on mahdollisuus menestyä, vaikka se vaatisikin, jollain meistä enemmän vaivannäköä.