Ennen kirjan lukua Kirsti Paakkanen oli itselle tuttu ainoastaan nimenä ja yhdistettävyytenä Marimekkoon. Nimenäkin tutustuin häneen vasta pari vuotta sitten lukiessani uutisotsikoita Paakkasen kuolemasta.  Kun minut valittiin palkintoehdokkaaksi Kirsti Pakkanen award:iin syksyn raksoille, koin oikeastaan velvollisuudekseni tutustua tähän tyyppiin paremmin. Ja onneksi sen tein, sillä tämän kirjan myötä suorastaan häkellyin siitä, miten joku toinen ihminen voikaan omata niin samanlaisen ajatusmaailman, että lähtökohdat elämälle kuin itse. Takertuen myöskin lisäksi siihen yksityiskohtaan, että olemmehan molemmat syntyneet 12.2.

’’Jotta köyhä lapsi voi pärjätä maailmassa, tulee hänen olla luova ’’. Kirstin lähtökohdat maailmalle olivat hyvin erilaiset kuin suurimmalla osalla nykypäivän lapsista. Hän syntyi köyhään perheeseen Saarijärvelle 12.2.1929. Hän ei kuitenkaan turtunut siihen ympäristöön, johon oli syntynyt vaan kekseliäisyytensä myötä oppi tekemään pienestä saakka rahaa omatoimisesti myymällä naapureilleen itse tekemiään ohukaisia. Pystyn samaistumaan Kirstin lapsuuteen siinä määrin, että olen pienestä saakka myös itse hyödyntänyt luovuuttani muun muassa myymällä itse tekemiäni käsitöitä sekä sen lisäksi toiminut muun muassa lapsenvahtina tuttujeni perheelle. Vaikka perheemme varallisuustilanne ei olekaan ollut samanlainen kuin Paakkasella, on meillä pienestä asti opetettu, että mikäli haluaa ansaita rahaa, tulee nähdä vaivaa sen eteen. Olen viisilapsisen perheen esikoinen ja meillä on käytetty aina rahaa hyvinkin kohtuudella. Hyvin harvoin esimerkiksi sain uusia vaatteita tai asusteita ja koen, että se osaltaan edesauttanut sitä, että opin pienestä saakka tekemään kovasti töitä, jotta pystyisin hankkimaan keräämilläni pennosilla asioita itselleni. 

Kirsi Paakkanen halusi osoittaa kirjansa nuorille kannustaakseen heitä löytämään oman polkunsa elämässään. Paakkanen lähti köyhistä oloista hyvinkin nuorena maailmalle ollessaan vain 16-vuotias. Maailma oli silloin hyvin erilainen mitä nyt: Elettiin sota-aikaa, naisen asema yhteiskunnassa oli hyvin hauras sekä teknologiaa ei ollut hyödynnettävissä. Jo lapsesta saakka Kirstin äärimmäisen suuri voimavara on ollut rohkeus tehdä asioita. Taitoa välttämättä tehdä asioita ei ole ollut, mutta tahtoa sitäkin enemmän. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii se, kuinka Kirsi pyrki saamaan mahdollisuuden työskennellä mainostoimistossa, vaikka hän oli tuolloin siivooja. Lopulta hän onnistui vakuuttamaan tuon ajan markkinointitoimiston toimitusjohtajan, sillä että hän palkkaisi Kirstin töihin palkattomana. Siitä sai alkunsa Kirstin mainostoimistoura.

Kirjassa puhuttiin miehen ja naisen välisestä eriarvoisuudesta 1900-luvun puolivälissä ja sen vuoksi päätänkin tarttua siihen nyt. Tuohon aikaan oli hyvinkin epätyypillistä, että nainen ylipäätänsä oli töissä, minkä vuoksi Paakkanen oli tuohon aikaan yksi niistä naisesikuvista, jotka tekivät rohkeasti töitä naisen arvon parantamiseksi. Pakkanen puhuu kirjassaan siitä, kuinka nainen joutuu tekemään asioiden eteen kaksi kertaa enemmän töitä kuin mies. Mies voi viettää kahvilla puolet päivästä, jos nainen tekee saman saa hän potkut. Suomessa meillä on asiat suhteellisen hyvin nykypäivänä, minkä vuoksi on hyvin vaikeaa samaistua siihen, millaista elämä tuolloin on ollut.  On kuitenkin edelleen paljon sellaisia yksityiskohtia, joita huomaan etenkin omassa arjessani ja yksi niistä on se, millainen on naisen ja miehen eriarvoisuus asiantuntijatyössä. Huomioin vielä tänäkin päivänä että mikäli nainen haluaa olla asiantuntija mieheen verrattuna, tulee hänen tehdä paljon enemmän töitä vakuuttaakseen itsensä. Pari viikkoa sitten asiakastapaamisella puhuimme juuri siitä, kuinka etenkin myyntityössä on edelleen niitä ’’ myyntimies mynttisiä’’, jotka myyvät asiakkaalle vaikka kuun taivaalta pelkästään sillä, että ovat miehiä.  Kun naisena uskallat kyseenalaistaa tämän myyntimiehen saat vain asiakkaalta epäluottamusta itseesi. On jännä nähdä, miten naisten ja miesten väliset asiantuntija roolit tulevat tulevaisuudessa muuttumaan. 

Kirstillä oli hyvin oma tapa johtaa ja tehdä asioita. Hänen johtamisfilosofiansa oli hyvin mustavalkoinen ja perustui paljolti sen pohjalle millaisella fiiliksellä hän oli päivään lähtenyt sekä pitikö hän ihmisestä vai ei. Moni ei kokenut työpaikalla oloaan miellyttävänä juuri tämän vuoksi. Vaikka hänen johtamisensa perustuikin paljolti tunteella ja intuitiolla tehtyihin päätöksiin, häneltä löytyi kuitenkin ainutlaatuinen kyky saada ihmisistä esille uskomattomia puolia ja osasi nähdä heissä usein piilevän potentiaalin ennen muita. 

Jos halusi ansaita Kirstin luottamuksen, tuli tehdä enemmän mitä Kirsti oli pyytänyt ja tähän pystyn samaistumaan täysin. Olen luonteeltani myös todella työorjentoitunut ja mitä pidemmällä kirjassa etenin aloin ymmärtämään paremmin Kirstin tapaa ajatella maailmaa ja johtamista katsoessani taaksepäin hänen elämäänsä ja siellä tekemiään valintoja ja asioita, jotka olivat vaikuttaneet häneen. Työmoraali Kirstillä oli ollut jo pienestä saakka, mutta kuten kirjan nimikin ’’ Suurin niistä on rakkaus’’ paljastaa, oli Kirstin rakkaus suurimman osan hänen elämästään työ. Se miten tähän pisteeseen oli päädytty, lähti jo niiltä ajoilta kun Kirsti oli Jorma Paakkasen kanssa yrittänyt saada lasta. Lapsihaaveet kuitenkin tuhoutuivat hyvin nopeasti Kirstin saadessaan diagnoosin, ettei voisi lasta saada. Kirsti teki tällöin päätöksen, että mikäli hän ei pysty lasta Jormalle tarjoamaan haluaa hän jatkaa elämäänsä yksin osoittaessaan tällöin kaiken rakkautensa työtään kohtaan. Tämän vuoksi varmasti moni Kirstin työntekijöistäkin katsoo maailmaa hyvin eri tavalla kuin hän sekä pitää työn merkitystä elämässään hyvin eri mittakaavassa. Kirstille työ oli kuin lapsi, jonka kasvun eteen paiskittiin töitä aamusta iltaan. 

Hyvin vahvasti kirjasta jäi mieleen kohta, jossa Kirstiä kuvailtiin henkilöksi, joka osasi vakuuttaa vastapuolensa tilanteessa kuin tilanteessa. Hän ei ollut erityisen lahjakas matematiikkaa vaativissa asioissa hoitaessaan bisneksiä heitellessään muun muassa tulostavotteita kolme kertaa suuremmaksi kuin mitä todellisuudessa olivat. Joka kerta hän kuitenkin pystyi loistavalla uskottavuudellaan vakuuttamaan vastapuolen sopimukseen. Tässä on paljonkin tuttua sillä kuulen harva se viikko, että ulosantini on vakuuttava. Uskon, että osaltaan tähän syynä on se, että olen pienestä saakka ollut tekemisessä eri ikäisten ihmisten kanssa sekä ollut oma-aloitteinen etsimään tietoa asioista, joista haluan keskustella. Koen myös omaavani suhteelisen hyvät retoriset taidot ja pyrin myös yleensä perustelemaan asiat uskottavasti. Pystyn suhteellisen nopeasti tiedostamaan ne tilanteet, mihin minun kannattaa puuttua tai mihin väliin minun kannattaa heittää tietynlainen kommentti. Koen omaavani myös suhteellisen hyvän ’’pelin luku’’-taidon.