Valitsin Matthew Walkerin unesta kertovan kirjan, koska aloin kyllästyä olemaan joka päivä väsynyt ja halusin selvittää mitä voin tehdä ollakseni virkeämpi sekä samalla ymmärtää nukkumisen tärkeyttä. Kyllähän sen on aina tiennyt, että nukkua pitää, mutta tämän luettuani tiedän myös miksi.  

Uneton akatemia 

Uni ja unettomuus ovat usein vitsien aihe akatemialla ja lähes päivittäin saa kuulla naureskeltavan sille, kuinka vähän joku nukkui yöllä. Suurin osa ihmisistä näyttää ulkoisesti pärjäävän suhteellisen hyvin huolimatta vähäisen unen määrästä, mutta todellisuudessa vajailla unilla toimiva on kaukana todellisesta huipputehostaan. Oman panokseni taso ihan mihin tahansa tehtävään laskee eksponentiaalisesti, jos en ole nukkunut riittävästi. Jotkut pystyvät (tai ainakin väittävät pystyvänsä) kuuden tunnin unilla selviytymään päivän tehtävistä, mikä ei tarkoita, että he suoriutuisivat hyvin, vaan pelkästään selviytyvät. Jos nukun alle kuusi tuntia yössä, olen päivällä ihmisraunio ja en edes selviydy tehtävistä. Pää särkee, silmänaluset painavat, katseeni ei tarkenna, ajatukseni harhailevat ja hukkaan ajatukseni keskustelun aikana.  

Välillä tunnen itseni väsyneeksi, vaikka nukkuisin hyvin, joten aloin nukkua päiväunia heti lounaan jälkeen akatemialla. Lyön napit korviin ja vetäydyn johonkin vapaaseen tilaan, suljen silmät ja lepään hetken. Puolen tunnin levon jälkeen tunnen oloni taas energiseksi verrattuna pelkästään toimistolla pyörimiseen ja sosialisoitumiseen. Aksulla ei ole mitään paikkaa päästä makuulle, joten joudun tyytymään tuolilla torkkumiseen, joka ei ole todellakaan optimaalista. Pelkästään se, että pääsee makuuasentoon lataa akkujani huomattavasti paremmin verrattuna istualtaan nukkumiseen, joten akatemiapäikkärit jäävät usein riittämättömiksi ja kotiin päästessä tykitän sohvalla puolesta tunnista kahteen tuntiin unta. 

Muistan yhden ainoan kerran tänä vuonna kun tunsin itseni täysin latautuneeksi, täynnä virtaa ja valmiina mihin tahansa. Ensimmäisenä päivänä akatemialla tammikuun alussa meille pinkuille järjestettiin koko päivä ohjelmaa ja kun muut lähtivät kello 19 jälkeen baariin jatkamaan kävelin itse kotiin ja nukahdin ennen iltakahdeksaa. Aamulla heräsin kuudelta täysin virkeänä kolme tuntia ennen kuin akatemialla piti alkaa seuraava ohjelmanumero. Muut laahustivat silmäpussit roikkuen paikalle ja minä suurin piirtein juoksin seinillä. Se oli ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen kerta kun tuntui niin hyvältä herätä. Tavoitteeni tälle syksylle on pitää säännöllinen nukkumisrytmi ja saada tällaisia päiviä lisää.  

Säännöllinen unirytmi 

No mitä asioita pitää tehdä, jotta säännöllisen unirytmin ylläpitäminen onnistuu? Aloitin kofeiinin ja nikotiinin vähentämisestä. Kumpikin aine häiritsee unen määrää sekä myös sen laatua. Kumpikaan aine ei koskaan ole ollut ongelma, mutta halusin silti vähentää niiden käytön minimiin.  

Toisena tein selkeän suunnitelman milloin haluan herätä, jota seurasi päätös milloin tavoittelen nukkumaan. Päätin asettaa herätyksen soimaan joka aamu kello 7.45. Nukkumaanmenoajaksi päätin 22.00. Niin ehdin lukea illalla ja rauhoittaa itseni näytöistä ainakin tunniksi. Jos sammutan valot 23.00 varaan itselleni 8 tuntia 45 minuuttia aikaa nukkua.  

Kolmantena tein sopimuksen itseni kanssa sulkea puhelimen viimeistään 22.00. En katso säätä, snäppeiä, instaa, Tinderiä tai mitään muutakaan. Kenelläkään ei ole enää siihen aikaan mitään sellaista asiaa, joka ei voi odottaa huomiseen ja jos on niin silloin hän todennäköisesti soittaa.  

Uni ja luovuus 

Unella on merkittävä rooli luovan ajattelun kannalta ja nimenomaan REM- unella, jonka viimeinen vaihe alkaa noin seitsemän tunnin unen jälkeen. REM uni on vastuussa toisiinsa liittymättömien konseptien käsittelystä ja tehostaa luovaa ongelmanratkaisua. Jos unet jäävät alle kahdeksaan tuntiin jää myös luovan ajattelun tehostus välistä, joten luovuutta tarvitsevana ihmisenä tämä kyseinen unen osuus on todella kriittinen. 

REM- unen lisäksi luovia ideoita voi saada myös unista ja varsinkin valveunista. 2020 näin ensimmäisen valveuneni, jossa kävelin hiekkapolulla ja ympärilläni oli vain tyhjyyttä. Aloin unessani luoda ympärilleni tähtitaivasta ja planeettoja, polun alapuolelle silmänkantamattomiin jatkuvaa metsää ja eteeni portaalin (josta näki ehkä toisiin ulottuvuuksiin tai vastaavaa?). Aamulla herättyäni aloin heti työstää ideaa kokemuksen rakentamisesta kuvaksi Photoshopissa. Kävin kuvaamassa itsestäni sopivan valokuvan ja loput tein softalla. Lopputuloksena oli hyvin osuva kuva siitä miltä unessani näytti. Uni antoi inspiraation luoda tyhjästä. 

Olen nyt hieman yli kuukauden noudattanut enemmän tai vähemmän haluamaani unirytmiä. En ole pysynyt täydellisesti suunnitelmassa, mutta olen saanut siirrettyä nukahtamisaikani selkeästi lähemmäs optimia. Jos ennen nukahdin noin yhdeltä niin nykyään ehkä lähempänä keksiyötä. On vaikea sanoa tunnenko selkeää eroa vireystilassa päivisin. En tiedä kuinka pitkään rytmiä täytyy pitää yllä ennen kuin alan tuntea itseni virkeäksi aamulla, mutta toivon sen tapahtuvan mahdollisimman nopeasti. Aion tästä eteenpäinkin pyrkiä noudattamaan säännöllistä unirytmiä, vaikka se ei nopeita tuloksia toisikaan. Consistency is the key.