Olen kärsinyt uniongelmista elämäni aikana säännöllisen epäsäännöllisesti. Kun stressiä alkaa kertyä, esimerkiksi meneillä olevista kiireisistä projekteista, etenkin nukahtaminen on minulle hankalaa. Tiimiläiset suosittelivat minulle Matthew Walkerin, Miksi nukumme – Unen voima – kirjaa. Walker on psykologian ja neurotieteiden professori, sekä unitutkija. Kirjaan hän on koonnut 20 vuoden tutkimustyönsä unen merkityksestä. Kirja herätti todella paljon ajatuksia ja mielestäni jokaisen, joka ottaa pois yöunista, jotta saisi päivään enemmän aikaa tulisi lukea tämä. Meitä on kuitenkin erilaisia ihmisiä, joilla on eri rytmit, joten onko kaikkien mahdollista nukkua tarpeeksi yhteiskunnassamme?

Jokaisen ihmisen tulisi nukkua kahdeksan tuntia joka yö, mutta kuitenkin yli puolet ihmisistä laiminlyö tätä ja unen määrän keskiarvo jää noin kuuden ja puolen tunnin paikkeille. Ymmärrän tämän oikein hyvin, sillä jokaisella meistä on oma rytminsä. Kirjassa kerrotaan aamuvirkkuja olevan 40%, iltavirkkuja, toisin sanoen ”yökukkujia” 30% ja tältä väliltä olevia ihmisiä 30%. Itse lukeudun näihin iltavirkkuihin ja aikaisin nukkumaan meneminen on todella hankalaa. Olen luovimmillani iltaisin ja nukun mielelläni aamulla pidempään, sillä silloin en saa niin paljon aikaiseksi. Unet jäävät usein lyhyeksi, sillä yhteiskuntaamme vakiintunut työelämän toimintarytmi ei ole kovinkaan oikeudenmukainen meille iltavirkuille. Työt, kuten koulutkin alkavat yleensä varhain aamulla ja jos nukahtaminen aikaisin on miltei mahdotonta, on poltettava kynttilää molemmista päistä. Tästä seuraa todella paljon terveyshaittoja, joita avaan myöhemmässä kappaleessa. Omat yöuneni jäävät ajoittain surullisen lyhyeksi, mutta koen silti suoriutuvani aamun, sekä päivän tehtävistä hyvin. Mutta suoriutuisinko vielä paremmin, jos todella nukkuisin joka yö tuon tarvittavan 8 tuntia?

Kirjassa kerrotaan, että Univajeesta kärsivä ei tunnista univajeensa määrää. Kun univaje kestää kuukausia, tai jopa vuosia, ihminen sopeutuu suorituskykynsä heikentymiseen, tarkkaavaisuuden vähenemiseen ja alentuneeseen energiatasoon. Tämä pisti pohtimaan. En oikeastaan osaa sanoa, että ovatko omat uniongelmani vieneet koskaan näin pitkälle, sillä ne ovat ajoittaisia. Vaikka olen huono menemään ajoissa nukkumaan, en kuitenkaan kärsi kuukausia putkeen kestävistä 4-5h yöunista, vaan joinain öinä nukun pidempään, kun ei tarvitse herätä niin ajoissa. Viikon yöunista harvoin kuitenkaan täyttyy tuo kahdeksan tuntia edes muutamana yönä ja välillä ei ollenkaan, sillä arjen työt pakottavat tällä hetkellä heräämään ajoissa. Haluan kuitenkin kirjan innoittamana ottaa kaikki opit ja toimintatavat itselleni, joilla nukkua paremmin ja tehdä kaikkeni, jotta voisin nukkua tuon tarvittavan kahdeksan tuntia. Näin voisin tarkkailla omaa oloani ja huomata kuinka paljon se oikeasti vaikuttaa minuun.

Kadehdin ihmisiä, jotka pystyvät iltaisin vain laittamaan pään tyynyyn ja muutamassa minuutissa vaipumaan höyhensaarille. Minulle se ei ole koskaan ollut näin yksinkertaista. Luulen sen johtuvan siitä, että olen ihminen, joka pohtii ja ylianalysoi asioita. Jos menen aikaisin sänkyyn nukkumaan, makaan siellä luultavasti useamman tunnin omien ajatuksieni kanssa, turhaudun kun uni ei tule ja valvon vielä pidempään. Ja kuten kirjassa mainitaan, geenit myös pitkälti määräävät sen, olemmeko iltavirkkuja vai aamuvirkkuja. Parhaiten minulle toimii, että valvon siihen asti, kunnes tunnen olevani oikeasti väsynyt ja menen nukkumaan. Tällöinkään uni harvoin tulee muutamassa minuutissa. Aamun herätykset, herätyskellon soidessa ovat aina vaikeita, mutta nopeasti päivä sitten lähtee käyntiin, kun nousee ylös. Viikonloppuisin nukun sitten pidempään, kun ei ole välttämätöntä herätä aikaisin. Tämä ei kuitenkaan kuittaa vanhoja univelkoja, sillä niitä ei pysty korvaamaan.

Ajattelin kirjan auttavan minua nukkumaan paremmin, mutta luulenpa sen tuoneen vaan enemmän stressiä. Olen totta kai tiennyt koko ajan, että en nuku tarpeeksi mutta kaikki nuo terveysvaikutukset yllättivät. Jos yöunet jäävät yleensä kuutta tai seitsemää tuntia lyhyemmäksi, univaje rappeuttaa immuunijärjestelmää ja lisää syövän riskiä. Jo pienikin univaje järkyttää jo viikossa verensokerin tasoa siinä määrin, että tila voidaan määritellä diabeteksen esiasteeksi. Univaje vaikuttaa myös kaikkiin psyykkisiin sairauksiin, kuten ahdistukseen ja masennukseen. Se lisää todennäköisyyttä sairastua alzheimerin tautiin, sepelvaltimotautiin, sydämen vajaatoimintaan ja lista vaan jatkuu. ”Mitä lyhyemmät yöunesi on, sitä lyhyempi on odotettavissa oleva elinikäsi”. Nämä riskit sai minut todella ajattelemaan, miten voisin lisätä unta, tai miten voisin oppia käydä nukkumaan ajoissa. Unen terveysvaikutuksista tulisi puhua enemmän, jotta ihmiset ottaisivat asian tosissaan

Vaikka geenit pitkälti määräävät sen, olemmeko aamu -vai iltavirkkuja on olemassa tapoja, joilla voi edistää omaa nukkumista. Kirjassa esitettiin 12 ohjetta hyvään uneen. Mielestäni ne olivat melko itsestään selviä, eikä niistä yksikään ole jäänyt huomiotta minulta. Säännöllinen nukkumisaika, kuntoliikunta, kofeiinin välttäminen ja muut ohjeet unen edistämiseen on opetettu meille jo varhain. En kuitenkaan sano, että vinkit olisivat huonoja, vaan kaikki ne kuitenkin varmasti edistävät meitä nukkumaan paremmin. Luulen, että minun on löydettävä omat tapani edistää ajoissa nukahtamista, jotta voin saada tarvittavan määrän unta yössä.

Sanonta ”haudassa ehtii levätä” kuuluu usein monien suusta ja olen valitettavasti itsekin tätä jossain kontekstissa käyttänyt. Kirja onneksi opetti minulle, että tämä lause on typerintä mitä voi sanoa, sillä uni kulkee käsi kädessä meidän elämän pituuden kanssa. Aion ottaa loppuvuoden tavoitteekseni keskittyä nukkumaan paremmin ja tarkkailemaan omia yöunien pituuksia. Tavoite olisi vuoden loppuun mennessä nukkua tuo kahdeksan tuntia useimpina öinä viikossa ja nähdä kuinka se vaikuttaa minuun. Olen tehokas tyyppi ja saan paljon asioita aikaiseksi, joten saa nähdä millainen duracell-pupu minusta tulee, jos pääsen tavoitteisiini!