Milloin viimeksi kuuntelit?

Eilen illalla tuli puheeksi treeneissä kokeiltu check in kysymys kuuntelemiseen liittymiseen. Kolmen minuutin ajan yksi ihminen puhuu ja kaikki kuuntelevat tätä henkilöä keskeyttämättä. Päätimme kokeilla tätä samaa 10 minuutin ajalla. En tiedä olenko koskaan kuunnellut jotain ihmistä 10 minuutin ajan putkeen, oikeasti kuunnellut. Tuntui hyvältä kuunnella ja sen huomasi että toinen kertoo itsestään paljon enemmän kun hän huomaa tulleensa kuulluksi. Puheenvuoron aiheena toimi kysymys ”kerro mitä mielessäsi on mitä et ole kertonut välttämättä kenellekään”.  10 minuutin aikana jokainen meistä avasi omaa elämäänsä mitä mielenkiintoisemmilla tavoilla.

Kun oma puheen vuoroni tuli, aloin kertomaan mielenpäälläni olevia asioita. Huomasin heti muiden kuuntelevan, kuuntelu oli puhdasta, aitoa ja kiinnostunutta. Puhuminen muille tuntuu vaivattomalta, ketään ei tuomittu asioita mitä sanoi ja pystyi kertoa mitä tahansa ja tiesi puheenvuoron jälkeen saavansa syventäviä kysymyksiä omiin pohdintoihin ja neuvoja päästä eteenpäin. Kaiken kaikkiaan kuulluksi tuleminen tuntui hyvältä, se tuntui oikealta. Näinhän pitäisi aina olla.

Meillä meni tähän kuuntelu harjoitukseen yli 3,5 tuntia. Tähän sisältyi 10 minuutin kuuntelu ja kuullusta keskustelu jokaisen osalta. Emme ottaneet uusia aiheita mukaan keskusteluun kuin niitä, joista kerroimme puheenvuoroillamme. Kun kuuntelee kunnolla, pystyy oikeasti ymmärtämään mistä toinen on tehty.

Häiritsevintä keskustelussa oli se, että tämä kaikki tuntui erilaiselta. Tämän ei pitäisi olla näin. Miksi se, että sinua kuunnellaan tuntuu erilaiselta. Keskusteluja käydään jatkuvasti joka päivä, mutta kun kerran sinua kuunnellaan se tuntuu erilaiselta. Päivittäin tuntuu olevansa monen ihmisen ympäröivänä, mutta silti kukaan ei kuuntele aidosti. Keskustelun aikana moni ajattelee koko ajan puhelintaan, tekevänsä jotain muuta samalla tai ajattelevansa mitä sanoo valmiiksi. Se huomaa kyllä kun sinua ei kuunnella.

Kuuntelu oman tiimin sisällä on huonoa. Kukaan ei kuuntele toistaan mutta silti puhuu jatkuvasti itsestään. Onko tässä yhtään mitään järkeä, olisiko puhuminen mukavempaa jos tuntisi olevansa kuunneltu… Kyllähän se olisi. Kaikki lähtee itsestään, tiimin sisällä kun kaikki alkaisivat kuuntelemaan toisiamme, pääsisimme eteenpäin. Oppisimme ymmärtämään toisiamme, mistä me olemme tulleet ja miksi olemme sellaisia kuin juuri nyt olemme.

Tuli mieleen essee jonka tein johtamisesta, http://esseepankki.tiimiakatemia.fi/developing-the-leader-within-matias-alsio-ja-pavel-popov/. Siinä puhuin johtajuuden toisesta asteesta joka on ihmissuhteet ja muista välittäminen. Pystyykö meidän tiimi pääsemään eteenpäin jos emme ala kuuntelemaan toisiamme. Pystymmekö välittää toisistamme, jos emme kuuntele toisiamme, pystymmekö me rehellisesti sanomaan tuntevamme toisiamme? Itse en ainakaan koe näin.

Tiimin sisällä on todella paljon oletuksia. Oletetaan mitä toinen sanoo tai ajattelee. Se tuntuu ihan päättömältä. Olettaminen pohjautuu omiin uskomuksiin toisesta ihmisestä, miten olettaa toisen toimivan, mutta miten oletukset voi koskaan osua oikeiksi jos emme ole alunperinkään kuunnelleet ja tutustuneet toisiimme.

Kun otimme tiimiimme mukaan 3 minuutin check in kysymys harjoittelun, uskon sen olevan ensi maku siihen, miltä kuulluksi tuleminen tuntuu ja miten kuunnella toista. Tällä hetkellä mielestäni jokaisen meistä pitäisi alkaa ajattelemaan sitä, miten pystyä tietämään mitä toinen ajattelee. Uskon ensimmäisen vaiheen olevan se, että alkaa kysymään ihmisiltä mitä he ajattelevat asiat ja sitten kuuntelevan mitä toinen vastaa. On sitten kyse arkisista asioita kuten miten toisen päivä meni tai sitten mistä toinen haaveilee. Kun toinen kokee itsensä tulleen kuunnelluksi, alkaa keskustelujen laatukin paranemaan. Toinen alkaa luottamaan sinuun, kertomaan mitä oikeasti ajattelee asioista, kun hänestä tuntuu, että omat sanat ja ajatukset ovat merkityksellisiä.

Moni ihminen hakeutuu seuraan jossa tulee kuulluksi. Esimerkiksi terapia, ripittäytyminen kirkossa tai jopa mystikolle meneminen. Ehkä kaikista oudointa tässä on se, että osa näistä asioista maksaa. Ihmisillä on niin suuri tarve tulla kuulluksi, että siitä ollaan valmiita maksamaan.

Moni ihminen arvostaa asiassa pysymistä. Kun menee esimerkiksi kampaajalle, siellä usein kampaaja keskustelee sinun asioista, kyselee miten päiväsi on mennyt ja mitä sinulle kuuluu. Se on kuin terapiaa ja voi olla kuukautesi yksi vapauttavampia hetkiä. Pystyt luottamaan siihen, ettei hän vie puhetta omiin asioihinsa vaan keskittyy täysin sinuun.

Kukaan ei ole hyvä kuuntelija kaiken aikaa. Kyky kuunnella heikentyy joka kerta kun ei sitä harjoita. Se on kuin mikä tahansa taito, kun sitä harjoittaa päivittäin, pysyy siinä hyvänä. Kun sitä taas ei tee päivittäin, pääsee se hiljalleen unohtumaan. Kuin mikä tahansa taito, kun sitä ei tarpeeksi pitkään aikaan tehnyt, unohtaa sen täysin.

Mitä todellinen kuuntelu oikeasti tarkoittaa?

Keskeyttäminen, ympäripyörä vastaus juuri sanottuun, katseen vaeltelu kelloon tai puhelimeen tai muualle huoneessa pois päin puhujasta, levoton liikehdintä, jatkuva asennon vaihtelu tai kynän naksuttaminen. Lopeta nämä, se on ensimmäinen tietoinen teko siihen, että panostat omiin kuuntelutaitoihisi. Mitä siinä menettää jos oikeasti kuuntelee toista? Ei mitään, siitä voi vain saada asioita. Miksi siis emme kuuntelisi.

Osa ihmisistä on myös huonoja puhumaan ja kertovat itsestään liian pitkästi, jatkuvasti tai kertovat liian yksityiskohtaisesti omasta päivästään. Tällöin kuuntelu on vaikeaa, mutta otappa haasteena vastaan ja kuunnella näissäkin tapauksissa.

Kuuleminen on passiivista, kuunteleminen aktiivista. Paras kuuntelija käyttää kuuntelemiseen muitakin kuin kuuloaisteja. Kuuntelun päämäärä on ymmärrys. Kun kuuntelee ja todella tajuaa mitä toinen kertoo, kulkevat kirjaimellisesti samasssa tahdissa.

Neurotieteilijä Uri Hasson näki toiminnallisista magneettikuvista, että mitä parempaa kommunikaatio on, sitä enemmän päällekkäisyyksiä on kuulijan ja puhujan aivotoiminnassa. Tämä on todiste ajatusten tunteiden ja kertomusten aidosta välittymisestä. Hasson havaintojen valossa tuli ilmi se, että se ketä kuuntelemme, muokkaa tapamme ajatella ja reagoida. Sen lisäksi, että aivojemme tahdistuvat kertojan puheeseen. Näin syntymä yhteys ja ymmärrys vaikuttavat siihen, miten käsittelemme myöhemmin saamaamme tietoa.

Mitä enemmän kuuntelet toista, kuten läheistä ystävää tai perheenjäsentä ja mitä enemmän hän kuuntelee sinua, sen todennäköisemmin olette saman mielisiä. Jokaisella ihmisellä on syntymästä lähtien kaipuu aivojen tahdistumiseen ja yhteyteen toisen ihmisen kanssa, jokainen meistä odottaa sitä. Sen takia luomme ihmissuhteita, ystäviä, kehitämme ideoita ja rakastumme. Jos lapsuudessa on tämä tarve jäänyt tyydyttämättä, sillä voi olla suuri vaikutus hyvinvointiin. Psykologiassa tätä painotetaan erityisesti kiintymyssuhde teoriassa https://fi.wikipedia.org/wiki/Kiintymyssuhdeteoria. Sen johtoajatus on, että erityisesti aikuisen kyky kuunnella muita ja kokea yhteenkuuluvuutta toisiin on muovautunut sen perusteella kuinka hyvin vanhemmat kuuntelivat ja ymmärsivät häntä lapsena.

Vauvan aivoihin ohjautuu ensimmäisen ikävuoden aikana ympärilläsi näkemästä esimerkistä siihen, kuinka huomaavaisia vanhemmat ja hoivaajat ovat olleet sinun tarpeidesi huomioimisen kanssa. Tämä on muovannut suuresti omaa Kiintymistyyliä LINKKI TESTIIN. Useimmat meistä asettuu kiintymystyylillään johonkin turvallisen ja turvattoman väliin. Historia vaikuttaa omiin ihmissuhteisiin, mutta se on onneksi muokattavissa. Kuuntelemisen opetteleminen ja tunnetasolla vastaanottavaisuus on tapoja kehittää itseään pois lapsuuden muokkaamista malleista. Yhtä tärkeää on että sallii muiden kuunnella itseään ja on tunnetasolla vastaan ottava myös itseään kohtaan. Kiintymys suhteesta on luotava turvallinen itselleen ja toiselle.

Kate murphy sanoo kirjassa että kuuntelu tarjoaa kohdatuksi tulemisen kokemuksen. Silloin joku kiinnostuu siitä kuka olet ja mitä teet. Tunne siitä, etteivät muut kuuntele ja hyväksy, johtaa riittämättömyyden ja tyhjyyden kokemuksiin. Yksinäisyyden ja eristymisen tunne elämässä on harvemmin tulosta yksittäisestä murskaavasta traumaattisesta kokemuksesta vaan ajan mittaan kertyneistä tilanteista, joissa oli mahdollisuus johonkin myönteiseen, mutta mitään ei tapahtunutkaan. Ne on niitä menetettyjä tilaisuuksia muodostaa yhteys jolloin et kuunnellut tai sinua ei kuunneltu.

Tiimiakatemiassa ollaan tehty hommia tiimin kanssa jo päälle vuoden ajan. Rupesin pohtimaan Katen sanoja. Jos jatkuvasti tuntuu siltä, ettei kuunnella se voi johtaa riittämättömyyden tai tyhjyyden tunteeseen. Rupesin pohtimaan pystytäänkö me tiimin kesken jopa traumatisoimaan toisiamme sillä, että emme kuuntele toisiamme. Pahennammeko me toisillemme lapsuudesta asti tulleita epävarmuuksia? Kirjassa mainittiin yksinäisyyden ja eristymisen tunteen elämässä johtuvan useimmiten ajan mittaan kertyneistä tilanteista, joissa oli mahdollisuus johonkin myönteiseen. Joka kerta kun tiimin kanssa kommunikoi, on mahdollisuus kuunnella toista. Mahdollisuus yrittää ymmärtää toista.

Miten itse olen kokenut tilanteen on niin, että nykyään joidenkin asioiden sanominen tuntuu turhalta, sillä kun asioita sanoo, ei tule kuunnelluksi. En tiedä onko muilla samanlaisia kokemuksia, mutta olen asiasta puhunut jo muille ihmisille ja pohtinut mistä johtuu. Kirjan kohdan luettua uskon sen johtuvan tästä. En sano että tiimi on traumatisoinut toisia kuuntelemattomuudellaan, vaan että pystyisimme kiinnittämään huomiota kuuntelemiseen ja toisen ymmärtämiseen. Olen itse koittanut tehdä tätä alusta lähtien, aloitin sen käymällä jokaisen tiimiläisen kanssa kahvilla, kuuntelin mitä toisella on kerrottavaa ja kyselin heidän elämästään. Toivoisin tälläistä meidän arkeen, käännämme pyörän kulkua. Sen sijaan että saamme tiimin kanssa lisää tilanteita, jotka olisi voinut kääntää myönteisiksi, käännämme ne myönteisiksi kuuntelemalla toista.

Matias Alsio