Gamestrorming – A playbook for innovators, rulebreakers and changemakers

Gray, Brown, Macanufo

Ville Lehtola – Essee 3 kirjapistettä

GAMESTORMING

Gamestrorming – A playbook for innovators, rulebreakers and changemakers.
Kuten kirjan nimikin jo sen sanoo, on kyse innovaation pelillistämisestä, kirjassa esitellään pelinomaisia työkaluja innovointiin kuin fasilitointiinkin. Esimerkkejä kirjassa riittää ja se antaa myös raameja kuinka itse voit suunnitella oman ongelman ratkaisemiseen luotuja ”pelejä”.

                             Jo pitempään on tiedetty pelien ja pelaamisen olevan tehokas tapa opiskella, oli kyse motorisista taidoista, tiimitoiminnasta tai miksei ihan perinteisten kouluaiheiden opiskelusta. Tästä esimerkiksi omasta elämästä miten oma vaarini opetti pelien kautta minulle kertotauluja kun olin vielä päiväkodissa, pelasimme hänen kehittämiään matematiikka pelejä, ja sehän toimi, omalla kohdalla paremmin kuin perus koulunpenkillä istuminen koskaan. Myöhemmällä iällä tuli opeteltua englannin kieli käytännössä täysin pelejä pelaamalla ja puhumalla muille erinäisten peliyhteisöjen jäsenille englanniksi. Tottakai kaikki ovat yksilöitä ja minun käyttämäni pelit eivät välttämättä toimisi kaikille, silti esim juuri matematiikan parissa kannustaisin kokeilemaan pelillistää opiskelua.

                             Kuten aiemmin mainitsin kirja antaa yleisiä ohjeita ja raameja näiden pelien luomiseen ja rajoittamiseen. Varmasti jokaiselle selviä asioita kuten sääntöjä, rajoja että tavoitteita, nämä ovat kirjassa jaoteltu suhteellisen selvästi ohjeraameiksi seuraavasti.

Kuvittele

Maailma, pelin maailma, sen ei tarvitse olla tämä, se voi olla vaihtoehtoinen todellisuus, mitä vain voit kuvitella. Tästä pakko mainita oma mielipiteeni, jos kyse on kuitenkin realistisen tuotteen luomisesta niin suosittelisin pitäytymään suhteellisen realistisessa maailmankuvassa.

Luo

Maailman raamit, mitä voi ja mitä ei voi tehdä. Aseta raamit, säännöt, ja rajat kaikelle tekemiselle kehittämässäsi pelissä, tämä vaihe on kriittinen osallistujien ymmärtämisen kannalta, jotta voidaan päästä seuraavassa vaiheessa asianmukaisesti eteenpäin.

Avaa

Edelliseen viitaten nyt aloitetaan toiminta, kerrotaan säännöt ja rajat tekemiselle, niin sanotusti aloitetaan peli. Tavoitteet ovat asia mitkä voivat muodostua tässävaiheessa, tai ne voidaan määrittää sääntöjen kanssa samaan aikaan, riippuen kuinka abstrakti tehtävän anto halutaan.

Pelaaminen ja loppu

Kun osallistujat ovat päässeet maaliin / tavoitteeseen / aika loppuu on aika tarkastella tuotoksia. Esimerkiksi jos kyseessä on ollut innovaatio harjoite, mitä he ovat keksineet annettujen sääntöjen ja raamien puitteissa.

Mitenkäs sitten soveltaminen ?

Esimerkiksi teimme Tatun kanssa treeneissä harjoitteen innovaation avuksi, uuden tai olemassa olevan palvelun kehittämiseen. Annoimme jokaiselle osallistujalle roolin ja yhteisen tehtävän, toteutimme ikään kuin roolipelin, tosin versiossamme jokaisella oli sama innostujan-rooli, tätä ei saanut muille kertoa ja havaitsimme jokaisen olessa innostujan roolissa, innovaatiosta tuli mieleisempää tekemistä, sekä ideoita tuli paljon enemmän. Olen myös Ilari Hepolan kanssa pyrkinyt jollain tavoin pelillistämään Expo-projektiamme jo ennen tämän kirjan lukemista, onhan kyse kuitenkin pelaamiseen liittyvästä tapahtumasta muutenkin. Esimerkiksi asiakaspolun suunnitelusta, säännöt: ei mitään sosiaalisesti ei hyväksyttävää markkinointia, tms, tavoitteena saada asiakaskunta kiinnostumaan ja luoda tapahtuma joka vetää puoleensa muitakin kuin pelaajia.

                             Kirjan reflektointihan on ihan kamalaa tämän yksilön kohdalla. Miten reflektoin kirjaa jossa pääasiassa kuitenkin on esimerkkejä erilaisista pelillistä työkaluista ? No käyn läpi mitä siellä löytyy ja pohdin omia kokemuksiani asianparissa. En esimerkiksi koskaan ollut ajatellut nuoruusvuosien matikkapelejä sinänsä työkaluina, vaan lähinnä naureskellut vaarini kanssa kuinka hän ei osaa leikkiä vaan kaikki on matematiikkaa..