Kuuntelin Saku Tuomisen kirjan ”Kaikki on hyvin, riippumatta siitä miten kaikki on”. Kokonaisuutena kirja oli todella mielenkiintoisesta aiheesta. Pääasiassa aihetta pyöriteltiin kysymyksen ”mikä on hyvin?” ympäriltä. Kirja oli tosi lyhyehkö, mutta aiheen suppean tiedon takia se tuntui todella pitkäveteiseltä.

Kaikki on hyvin.

Koen, että monetkin asiat kaikilla on hyvin, mutta yleisesti kun jotkin asiat ovat olleet pitkään hyvin niin niistä tulee niin itsestään selviä asioita, että niihin ei enää kiinnitetä huomiota. Ihmisellä ylipäätään joka päivä tulee tuhansia erilaisia ajatuksia ja useat sadat ovat negatiivisia asioita. Varsinkin suomalaisessa kulttuurissa negatiiviset asiat ovat niitä mistä tykätään puhua ja silloin painoarvo on asioissa, jotka ovat huonosti. Silloin ei tietenkään ole helppo ajatella mitkä ovat hyvin koska ne ovat jo hyvin. Oletetaan, että hyviä juttuja tapahtuu ja joskus asiat ovat paremmin. Sitten kun saavuttaa jotain niin saa hetken iloa siitä, mutta aina voi olla paremmin. Aina ei myöskään tarvitse hyvien asioiden tapahtuvan, kun asioita on jo tapahtunut. Keskittyminen on huonoissa asioissa mitä on tapahtunut ja tulee mahdollisesti tapahtumaan. Tapahtuneet hyvät asiat ovat jo unohtuneet ja odotetaan aina uutta hyvää.

Mikä on hyvin? Milloin asiat ovat hyvin? Mikä on hyvää?

”Aidan toisella puolella kaikki on aina paremmin, joten pakko päästä yli”.  Se, että jotain hyvää saavutetaan, niin sen jälkeen ajatus on jo seuraavassa, joten tekemiseen ei tavallaan voi olla tyytyväinen vai voiko? Joten mikä riittää? Mikä on tarpeeksi? Nämä ovat kysymykset, jotka heräsivät minulla kirjan kuuntelun aikana ylös. Nykyään kun internetti ja muiden ihmisten teot ja tekemiset ovat todella helppoa seurattavaa varsinkin sosiaalisessa mediassa, niin ajatus mikä on hyvin, on muuttunut isosti. Näin minä sen koen, ja varsinkin kun monet päivittävät elämänsä mukavia hetkiä someen, myöskin muistoksi itselleen, että on ollut hauskoja ja elämyksellisiä hetkiä. Siinä ei ole mitään huonoa, mutta jos sosiaalista mediaa katsoo siltä näkökulmalta, että missä itse haluaa olla ja millainen elämä olisi hyvä elämä, on sitä vaikea lähteä sieltä hakemaan. Suurin osa ihmisistä ei päivitä julkisesti omia elämänsä hankalia asioita ja vastoinkäymisiä, joten joidenkin somen kautta voi saada käsitteen, että heillä ei ole mikään huonosti ja mahdollisesti paineet oman elämänsä arvioimiseen nousevat ja vaikeutuvat.

Miten määritellä, että asiat ovat hyvin?

Tämä on mielestäni todella hyvä kysymys, koska jokainen vastaa tähän varmasti eri lailla, niin kuin kuuluisikin. Jokainen elää omaa elämäänsä ja siksi pitäisi keskittyä omiin asioihin. Määrittää itse itselle mikä on hyvin, mikä on huonosti, mikä riittää ja mikä olisi parasta. Tuntuu usein siltä, kun ihmisiltä kysyy miten asiat ovat, niin yleensä ihan okei, ei mitään ihmeellistä yms. Kuulostaa hieman kauhealta. Itse olen aina ajatellut, että kukaan ei ole täydellinen, joten tähän heijastan varmasti samaa ajattelutapaa. ”Mikään eikä milloinkaan asiat voi olla täydellisesti”. Aina on jotain mikä voisi olla paremmin. Mutta vaikka asiat voisi olla paremmin, miksi asiat ei voi olla hyvin?

Monilla on työpaikalla haasteita tai vaikeuksia muuten elämässä, niin miksi ne ei siltikään voi olla hyvin? Koen, että vaikka onkin haasteita ja vaikeuksia niin asiat voi olla hyvin. Haasteet ja vaikeudet ovat osa elämää ja tuovat haastetta ja painetta arkeen.

Hyvä ja huono.

Mikä on hyvää ja mikä huonoa on niin luokiteltu nykymaailman arkeen. Jos aurinko paistaa se on hyvä juttu, mutta jos sataa se on huono juttu. Olet aikaisin töissä, se on hyvä juttu, jos olet myöhässä, se on huono juttu. Työpaikan saaminen on hyvä asia, työpaikan menettäminen on huono asia. Kaikki on määritelty, mutta sopiiko se muka jokaisen omaan ajattelutapaan ja tilanteeseen kaikkialla maailmassa?

Lähdin itse heijastamaan ajatustapaa, mitä kirja tarjosi esimerkkien kautta oman elämäni tilanteeseen tälle vuodelle. Minulle on sattunut kaikenlaista paskaa ja olen ollut laiska, allapäin ja suureksi osaksi tosi yksinäinen ja surullinen. Kaikesta tuosta huolimatta olen keskittynyt itseeni, itseni kehitykseen ja vienyt monia eri asioita omassa henkilökohtaisessa elämässäni eteenpäin. Esimerkkinä voisin velloa ajatuksessa, että pitkä parisuhteeni päättyi pettämiseen ja siitä pitäisi jäädä suremaan ja että se tuntuu pahalta. Raha-asiat eivät ole olleet ollenkaan kunnossa, välillä on ollut todella tiukkaa ja velkaa on perkeleesti. Akatemian puolesta asiat eivät ole edenneet hyvin. Monet eri projektit ovat edenneet etanan vauhtia tai jääneet ihan juoksuhiekkaan. Auton huollot ovat tulleet nyt kalliiksi ja katsastuksesta ei mennyt läpi. Voisin luotella vielä vaikka ja mitä, mutta miksi? Mulla menee oikeasti tosi hyvin! Olen kevään aikana laihduttanut 12 kiloa, olen kehittänyt omaa ajatustapaani ja olen huomannut isoja muutoksia, miten tulen erilaisten ihmisten kanssa toimeen ja kuinka eri persoonien kanssa käyminen on helpompaa ja mukavampaa kuin aikaisemmin, kun ymmärrän enemmän. Raha-asiat ovat olleet todellakin päävaiva ja haaste jatkuvasti, mutta niistä olen päässyt yli koska osaan tehdä todella hyviä päätöksiä ja budjetoida rahamenot. Projekteista olen saanut valtavasti käytännön oppeja, ja tiedän paljon enemmän nyt kuin silloin kuin aloitin. Olen myös vähentänyt nuuskan käyttöä todella paljon, ja vielä vuosi sitten en olisit todellakaan ajatellut, että tulisin nuuskan käyttöä koskaan lopettamaan. Myöskin parisuhdenäkökulmasta, ajatukset tulevaisuudesta oli aina käsite mitä me. Nyt se on mitä minä. Valintoja on paljon enemmän, miksen nauti tästä nyt hyvänä asiana?


Loppujen lopuksi sain kirjasta hyvin vähän irti, mutta se mitä sain, sai suoraan verrattua omaan arkeeni ja paljon ajatuksia asioista. En ollut aikaisemmin ajatellut esimerkiksi sanan hyvä määritelmää ja miten omat asiat kuuluisivat määritellä. Sain paljon motivoivaa ja positiivista ajatuskulmaa omaan tekemiseeni ja vähän naurahdinkin, kun pienetkin asiat, joilla ei oikeasti ole mitään painoarvoa on ollut ajatuksissani ja suussani tekosyynä ja täytteenä sille, että asiat ovat huonosti. Mutta jos pienet asiat voivat olla syypää sille, että asiat ovat huonosti, niin miksi pienet hyvät asiat ei voi sitä kääntää ympäri? Miksi hyvät asiat ovat vaan isot ja merkittävät asiat. Ja nimenomaan isot ja merkittävät asiat myös muiden silmille. Pitää keskittyä omaan tekemiseen ja olla itse tyytyväinen itseensä, se on tärkeintä.

“See, the best teacher in life is your own experience. None of us know who we are until we fail. They say every man is defined by his reaction to any given situation. Well, who would you want to define you? Someone else or yourself?”

-Nipsey