Kuuntelin kirjan ”Idiootit Ympärilläni”, jonka on kirjoittanut Thomas Erikson. Tämä kirja oli todella mielenkiintoinen ja hyvää kuunneltavaa aluksi. Ensimmäinen kolmannes kirjasta meni hyvin ja mukavasti, mutta sitten tipuin kärryiltä ja keskittyminen väreihin loppui. Värit alkoivat mennä sekaisin ja en oikein ikinä yhdistänyt mitään mihinkään. Punainen väri jäi parhaiten mieleen ja sitten keltainen. Vihreä ja sininen väri on sitten jotakin ja en muista enää kumpi on kumpi. Kirjan aion kuunnella vielä toistamiseen lyhyemmillä ajoilla, jotta keskittyminen säilyy paremmin.

Mitä nämä värit ovat?

Punainen, keltainen, vihreä ja sininen väri edustaa eri persoonallisuustyyppejä. Punainen on räjähtävä, vahva ja tekemiseen perustuva ihminen. Mitä nopeammin niin sitä parempi. Keltainen taas on todella intoilija kaikkeen uuteen ja tykkää keskustella itsestään tai omista jutuistaan, niin kuin punainenkin. Vihreä ja sininen on sitten hiljaisempia yksilöitä. Vihreä on tiimipelaaja ja sininen perfektionisti, joka rakastaa faktatietoja.

Tunnistinko itseni näistä?

No, sanotaanko että ei tuottanut vaikeuksia. Olen punainen ja keltainen, mutta pääasiassa punainen. Vihreää ja sinistä minusta löytyy erittäin vähän. Miksi olen pääasiassa punainen? Noh, jos jotain aloitan tekemään, niin se on pakko viedä loppuun, ihan sama mitenkä. Ja tietenkin jos se on tärkeää, jos siitä ei ole sovittu päivämäärää tai sillä ei ole oikeasti mitään järkevää merkitystä tulee minun vihreyteni voimaan ja jätän sen tekemättä. Myös usein, jos olen työntekijä roolissa ja minä saan ohjeita niin ne ovat vain vinkkejä, joilla sovellan omaa toimintatapaani. Kyseenalaistan myös näitä ohjeita itsekseni ja teen omasta mielestäni parempia ratkaisuja, kun niitä sovellan. Mielipiteeni yleensä ovat todella vahvat ja jos jotain päässäni saan päätettyä, että tämä on fiksu tapa toimia niin, kenenkään mielipide ei useimmiten saa sitä muutettua. Tämä oli yksi isoimmista asioista, jonka heijastin suoraan omaan arkeeni ja olen koko ajan seurannut omaa toimintaani, jotta saisin itseäni kehitettyä tällä osa-alueella. Tämä kirja on ollut jo pitkään kuuntelussa ja välillä on ollut todella pitkiä taukoja siitä, kun olen viimeksi kuunnellut, joten olen huomannut jo omassa tekemisessäni muutoksia. Ei ole mitään isoa tai merkittävää pointtia tai hetkeä ollut, mutta usein olen jäänyt omien ajatuksieni kanssa taistelemaan, miksi väitän vastaan niin lujaa eri asioihin, kun vain keskustelemme ja jaamme mielipiteitä ja näkemyksiämme.

Oppeja? Näkökulmia? Muutoksia?

Olen todella paljon avannut omaa näkökulmaani muihin ihmisiin. Hiljaiset ihmiset olen kokenut saamattomina, mutta nyt olen pysähtynyt enemmän ajattelemaan ja näkökulmani heihin on saanut muutosta. En osaa suoraan nimetä ihmisiä kirjan persoonallisuusväreillä, mutta huomioin todella paljon ihmisten persoonallisuuksissa erilaisia asioita kuin ennen.

Vastahakoinen kuin olen, niin kyseenalaistan kaikki nämä värit. Nämä olivat hyviä antamaan suuntaa, jotta eri asia sisällön voi helposti korvata sanalla, mutta todellisuudessa en uskoisi itse, että näitä värejä käyttämällä voit kuvainnollistaa ihmisiä täysin. En muista enää kuka sanoi tämän, mutta se menee jotenkin näin; ”Raamattu on hyvä kirja, jos ottaa pointteja, mutta huono jos elää sanasta sanaan faktana”. Itse heijastan tämän täysin tähän kirjaan. Aivan loistavia pointteja, mutta jos värit ottaa arkeen mukaan lakeina ja niiden mukaan ihmisiä rajaa, niin se on huonoksi.

Kokonaisuudessaan kirja sisältää paljon oppeja ja erilaisia tilanteita, jotka auttaa laajentamaan omaa näkökenttää ihmisten persoonallisuuksien analysointiin ja mahdollisesti helpottaa erilaisten ihmisten kanssakäymistä. Myös kokonaiskuvana erilaisten persoonien vaikutteista oli mittava tieto ja siitä selitettiin laajasti, joten todella helppo oli ymmärtää. Esimerkkien kautta tieto ja näkökulmat tuotiin kuuntelijalle todella hyvin esille ja helposti ymmärrettävään muotoon.